Raho-järven rannalla

 Lauantaina oli taas pakko päästä pikkukylästä pois hengittämään raikkaampia tuulia varsinki ku mulla oli ollu kahen viikon ajalla vaan 2 vapaata päivää ja edellisenä iltana luentojen aloitus stressi oli kulmioitunut niskahartiakipuun joka sai aikaan pääkivun ja oksetusolon (tuntu ihan ku olis hirvee darra ja janoki oli hirveä). Oikeesti meillä oli herätyskello seittemältä soimassa että ehittäis Perthus-bussiin shoppailemaan tuliaisia ja Chilelahjuksia verovaapaasta rajakaupungista mutta sänky tuntu siinä kännykän piipaillessa vähän mukavammalta vaihtoehdolta ni seki reissu taas siirty vähän eteenpäin. Jottein ihan laiskotteluks olis menny ni yheltä hypättiin sitte minibussiin ja monien mutkien jälkeen päästiikin Raho-järven rannalle nauttimaan auringosta tuulesta.

Mukaan oltiin tehty eväitä ja niitä piti tietenki heti testata ja hyvin maittoivat. Ainakin Panchon tekemät leivät, mun muffinseissa oli muovinen tai eltaatunu jälkimaku mutta nutellan kanssa meni neki alas. Ei kannata käyttää ranskalaista margariinia leipomiseen tai sitte se oli se kerma.

  Aurinko paistoi ja maisemat oli mukavat. Noi sorsat ja lokit on varmaan aika pullaisia kun jokainen oli niille tuonut syötettävää. Mun muffiseja ei uskallettu niille syöttää vaikka Panchon mielestä foie gras (hanhen maksa) onkin hyvää (espanjaks pato tarkoittaa kumpaaki ankaa ja sorsaa). Leipien jälkeen Pancho viritti slacklinensä ja mä otin torkut.

Aurinko oli kuitenki menny jo pilveen ja tuuliki tuivers aika kovaa ni ei siitä torkkumisesta oikeen mitään tullu niin lähettiin sitte järveä kiertämään ettei oltais ihan jäädytty.

Noi viiniköynnökset on aika karun näköset talvella ja Canigou-vuorellekkin oli satanu lunta viikonloppuna joka enteilee kylmien ilmojen tulosta. Tähän asti talvi on ollu tosi leuto ja ollaan saatu nauttia auringosta ja syystakki-ilmoista. Täällä Perpignanissa on muutenki yleensä Ranskan korkeimpia lämpötila.

Toinen kuva Canigousta <3 ei ti maisema niin hirveen talviselta näytä vaan ennemminki syksyseltä Suomeen verrattuna.

 

Lopuks vielä iski nälkä niin mä iskin hampaani leipään. Nyt ymmärrän miks Pancho aina nauraa mun ilmeille ja pyytää että virnistän/ilmeilen sille ja mä ihmettelen että mikä ihmeen ilme. Nyt tiedän :)