Toinen puolikas ensimmäisestä Pietari-päivästä

Pienen kaupunkikierroksen jälkeen tultiin hotellille ja päästiin ihastelemaan meidän huoneen maisemaa, myös sisko oli päässy perille Pietariin. Meidän hotelln nimi oli 3Bridges ja suosittelemisen arvoinen oli. paikka oli hyvä vaikka ekaks vähän pelästyttinki ku etittiin hotellia ja löydettiinki edeltävä numero ja seuraava numero mutta niiden välissä oli työmaa mutta onneks vieressä oli pieni sivukatu josta hotellikin sitten löytyi.

Lähettiin tutustumaan vähän lisää kaupunkiin äidin kanssa ja löydettiinki aika nopeesti ittemme Palatsi aukiolle jossa on talvipalatsi ja Hermitage-museo (joka on toi valko-vihertävä rakennus), Aleksanterin Pylväs ja joku sotilaallinen rakennus (valko-keltaanen rakennus). Tällä aukiolla bolshevikit valtasivat talvipalatsin 1917 lokakuun vallankumouksessa.

Talvipalatsi oli kyllä upeaa katottavaa, vaikka jotenki olis odottanut että noi tummankeltaset koristeet olis ollu kultasenvärisiä, niinku ne on ehkä joskus ollukki.

Aukion vieressä oli puisto ja sitä pitkin päästiinkin Iisakinkirkolle jonka rakentaminen oli kestänyt 40 vuotta. Oltiin ekaks löydetty toinen pienempi kirkko aamulla jota luultiin Iisakinkirkoksi ja vähän tosiaan ihmeteltiin että mites nyt niillä oli niin kauna kestänyt sitä rakentaa kun se niin pienikin oli ku äiti muisti sanonnan jossa "rakennetaan kuin Iisakinkirkkoa". Täältä myös pari päivää myöhemmin näytettiin Ortodoksisen kirkon pääsiäissunnuntain jumalanpalvelusta.

Vähän matkanpäästä löydetiin kuvassa ylhäällä näkyvä ratsastaja patsas jota luultiin Vaskiratsastajaksi joka oli lahja Katariina Suurelta ensimmäiselle miehelleen joka kuoli vähän epämääräisissä olosuhteissa opakirjan mukaan eli ehkä Katariinan itsensä murhaamana. Myös Leninin kuva löytyi yhden rakennuksen seinästä niinkuin myös löytyi Stalinin patsas Iisakinkirkon viereisestä puistosta. Liikkeellä oli myös paljon merisotilaita uniformuissaan, jonka syyn saimme seuraavana päivänä nähdä. Vaaleanpunainen kaunis Stroganovin palatsi odotti meitä Nevsky Prospectia lähestyttäessä.

Pietarin joet, sillat ja niiden varsilla eriväriset empire- ja barokkityyliset rakennukset olivat kyllä yksi hienoimmista näkymistä. Ja äitiki hymyili niin kauniisti.

Nevsky Prospectin varrelta löydettiin  massiivinen Kazan Jumalanäidin katedraali. Joka oli jo aika huikea sinänsä mutta arkkitehti oli suunntellut vielä toista samanlaista peilikuvana tien toiselle puolelle.

 

Nevskyn toista puolta koristi Singer rakennus jossa oli hieno lasinen kupoli ja näköalakahvila, joka oli ollut siger-ompelukone merkin Venäjän päämaja.

 Nevskyltä käveltiin Gribojedovin kanavaa pitkin Pankkisillalle jota vartioivat tollaset siivekkäätkissaeläimet. Jossain vaiheessa oli nälkäkin jo ehtinyt yllättäämään ni ranskikset autto jaksamaan jatkaa matkaa vaikka oli lepämainoksetki aika herkullisen näkösiä.

Sitten käveltiinki samaa kanavaa takaisin Nevkylle ja senkin yli siellä meitä odottikinkauniisti iltaauringon maalama maamerkkimme eli Spas na Krovi (Verikirkko) joka oli saannut nimensä sitä kun kyseiselle paikalle oli Aleksanteri II verta vuotanut kuolettavasta haavastaan.

Toi on kyllä upeesti koristeltu kirkko ja viimeisenä päivänä tutustuttiin sisällekkin ja oli muuten aikamoinen yllätys mitä sieltä löytyi.

pääsiäisreissu pietariin

 Mä olin saannu idean läheä tutustumaan tonne meijän itänaapurin kun hirveän monet kyseli aina ulkomailla että oonko mä käynyt Venäjällä ku kerroin Suomen sijaitsevan sen vieressä ja titenkin hölmistyneenä vastasin no että en. Sitten alkoi pienessä päässä raksuttamaan kuin oli jo pari kymmentä kertaa kuullut saman kysymyksen, että niin no miksikäs en... Joten kerroin äidille ideasta ja niin päätettiin sitten pääsiäisenä lähteä perheen tyttövoimin itänaapuriin. Äidin kanssa otettin yöbussi kampista ja heti astuttiinkin eri maailmaan kun kaikki isossa röykkiössä huusi venäjäksi kuskille jotain, no onneksi sitten ku alettiin kyselemään että mitäs tässä nyt tehdään niin muut matkustajat selittivät kuskille että meillä oli varaukset ja päästiin hyvin bussiin. Bussi matka sinänsä ei ollut hirveä mukava eikä edes istuimia saannut laitettua taaksepäin, ja tietysti rajabyrokratiat kello yksi, kaksi yöllä pienessä pakkasessa ei mieltä hirveästi lämmittänyt varsinkin ku oli noin kolme eri pysähdystä samalla yhdellä rajalla. Aamulla sitten huonosti nukkuneina laskeuduttiin bussista ja alettiin suunnistaa hotellille päin. Kello oli noin seitsemä aamulla mutta onneksi löydettiin nopeasti itsemme kartalta ja aamupalalle. Aamupalamesta oli ehkä kallein ja huonoin missä kävimme matkan aikana mutta ruoka ja kahvia auttoivat kummasti väsyneitä matkailijoita. Aamu oli vähän pilvinen ja kylmä mutta pääkadun Nevsky prospectin nähtävyyksiä oli mukava tutkia.

 Ja Nevskyltä löydettiinki nopeasti Gostiny Dvor nimiseen kappakeskukseen jossa oli kaikkea Venäjä kamaa ja käsitöitä. Hiinatkaan eivät olleet niin huimia vaikka halvemmallakin löytyi muualta.

 Näitä Fabergén-munia tietenkin piti ihastella ja niin vaan sitä kummasti keksikin kaikkia käyttötarkoituksia kyseisille munille että jos vaan vaikka yhen sais...

Tässä oli näitä käsitöitä ja astiastoa jota meiltäkin löytyy mummilta perittynä.

Toisessa kerroksessa oli joitain kalliimpia merkkivaatekauppoja jotka eivät meitä niin hirveästi kiinnostaneet oltiin muutenkin vähän pitkän matkustuksen uuvuttamia mutta ainaki hauskaa meillä oli .

Sitten alkoi taas vatsaa kurnia ja löydettin tollanen pikaruokaravintola jossa otettiin perinteiset venäläiset sopat, karpalomehua joka oli tarjolla joka paikassa ja pelmenit voisulalla. Sitten taas lähdettiin ihmettelemään idän ihmeitä kuten ladoja ja kaikkea jotka oli kirjoitettu kyyrillisillä kirjaimilla :)

 Ja tässä kohtaa sitten viimeistää ihastun Pietariin, siis kattokaa noita ihania siltoja, kanavia, arkkitehtuuria ja värisävyjä, niin rauhallista ja kaunista. <3

Ja pikkuhiljaa sitten aurinkoki alko ilmestyä taivaalle ku Moyka-joen vartta käveltiin hotellille päin. Kuvissa on ylhäällä vasemmalla teatteri, alhaalla oikealla Mikhailovsky palatsi ja keskellä allekirjoittanut yrittämässä selittää äidilleen miten se kuva pitää ottaa.

Ja sitten hotellia lähestyessä alkoi spas na krovin eli kirkko veren päällä-tornit alkoivat näkymään. Hotellimme oli aivan kirkon ja sillan vieressä johon rakastavaiset kiinnittivät lukkoja sitoitumisesna merkiksi. Spas na krovin vieressä oli myös pieni turistitori josta löytyi samoja tavaroita kuin Gnostiny Dvoissa mutta hinnat oli tietenkin keskusteltavissa. Ja lääh noi kameratvaikka ei mulla mitään hajua noista olis ollukkaan mutta kun niin nättejä on :)

Paluu kotosuomeen!

Ensimmäinen helmikuuta laskeuduin suomen maaperälle uudestaan 364 päivän kuluttua lähdöstäni. Kotiin palattuani vastassa odotti hoitokissa joka viihdytti hyvin ensimmäisen viikon jonka kiduin ilman nettiä ja puhelinta (tai no puhelimen ja uuden simin sain jo hommattua parin päivän kuluttua mutta kaikki numerot oli tietenki kateissa). Lentokentältä kotiin ihmettelin näköni mustavalkoiseksi muuttumista mutta onneksi jo helmikuun puolessa välissä alkoi aurinkokin paistaa.
Vilmasta oli kyllä seuraa vaikka se tykkäsi aina hesarin päällä istuskella ja tietokoneen päällä tallustella.

 Helmikuu meni vähän unessa ja töitä hakiessa huonolla menestyksellä. Uloskin uskaltauduin pari kertaa lunta ihailemaan.Olotila oli muuten hymyileväinen ja positiivinen mutta vuoden ulkoelämään tottuneena alkoivat seinät ahdistamaan pikku hiljaa. Vaikka aika kului todella nopeasti ja maaliskuun puolella alkoi vähän harmittamaan ettei töitä ollut löytynyt vieläkään.

Noh onneksi laskiaispullat ja päivät niinkuin alhaalla piristivät mieltä aina välillä. Huhtikuun alussa sitten luovutin ja hakeuduin vanhaan työpaikkaan henkilöstövuokrausfirman kautta kassalle, ja olihan se mukavaa välillä vähän muutakin tehdä päivien kuluksi kuin eri sarjojen kaikkien tuotantokausien katsomista netistä.

Kevät tuli ja meni ja yhtäkkiä sitten olikin alle kuukausi aikaa poikaystävän saapumiselle Suomeen. Ennen sitä ehdittiin kuitenkin siskon ja äidin kanssa pyörähtää pääsiäisenä Pietarissa ja seuraavaksi siitä sitten..

loput tammikuun joesta

 Viimeisenä pävänä Riossa kävin Modernin taiteen museossa Museu de arte moderna MaMissa. Sinnekkin oli helppo löytää vaikkakin löysin vähän liian nopeasti koska ovet avattiin vasta 13.00. Aikaa jäi kuitenkin ympäristön tukiskeluun ja ainakin yhen lempirakennuksen ihasteluun eli kaupungin teatteri josta kuva on tossa ylhäällä oikealla alla olevasta kuvasta, kuinka siistii olis ollu olla täällä niinä kulta-aikoina 1920- ja 30-luvuilla kaiken tän kukoistuksen keskellä.Nykyään kaikki on vähän rapistunut jo mutta onneksi näköjään on pikku hiljaa jo yritetty kunnostaa joitain vanhoja rakennuksia mutta suurimmaksi osaksi kun kävelee tuolla Rio de Janeiron keskustassa rakennukset näyttää vähän kummitustaloilta.
Tossa vasemmalla on se modernin taiteen museo joka on sitte vähän eri tyylikautta edustava.

Perusnäyttely  oli ihan mukava ja varsinki valokuva puoli jossa oli viimeisen vuoden aikana tutuksi tulleita nimiä ja kuvia, esillä oli myös monia eteläamerikkalaisia taiteilijoita jotka olivat ennestään tuntemattomia mulle mutta ainaki nämä nimet jäivät mieleen Tarsila do Amaral,Claudia Adujar ja Glauco Rodriguez. Tilapäisnäyttelyssä oli esillä Argenttiinalas taiteilija Luis Felilpe Noén maalauksia joihin ihastuin hetkessä. Teokset oli järkyttävän hauskoja, hihittelin itsekseni monia teoksia tutkiessani ja lähemmäs ja kauemmas juostessani. Teoksissa oli monia eri maailmoja, aiheita, teoksia teosten sisällä ja yksittäisiä tarionoita jotka sitten muuntautuikin yhdeksi isoksi tarinaksi.

Näyttelyn jälkeen kävelin rantoja pitkin Cateten rannalle josta oli hyvä ihailla sokeritoppavuorta Pao de Azucaria kuten kuvassa alhaalla oikealla näkyy muut kuvat ovat matkan varrelta näpsittyjä.

Praia do catete-rannalla pysähdyin vähäksi aikaan varjoon istuskelemaan suojaan polttavalta hikoiluttavalta auringon paahteelta ja ostin tollasen vihreänkookoksen sammuttamaan janoa.Maku ei llu ihan mun mieleen mutta hyvin se kylmänä alas meni, ja oli muuten painava, varmaan joku pari kiloa ja muutenkin sitte hikoilessa oli ihan hyvä että löyty tollanen iso puu suojaksi. Pävä oli sunnuntai joten ranta oli tupaten täynnä, olin grillannu itteäni jo ihan kiitettävästi edellisinä päivinä joten päätin viettää tän päivän ihan kuivalla maalla.

 Illalla ennen matkalaukun hakemista hostellilta menin istuskelemaan hostellin vieressä olevaan isoon puistoon jossa ehdin kuulla viimeiset viisi minuuttia afrobrasilialaista musiikin festivaalista jossa vanhat papat ja nuoremmatkin istuvat isossa ringissä ja lauloivat vanhoja candomble-lauluja. Laulujen jälkeen lähdin kiertämään puistoa jossa tapasin sitte alla olevan apinan ja kurjen ja löysin toisen laulupiirin jonne oli kerääntynyt kymmenkunta mummua ja pappaa soittamaan ja laulamaan ja tietenkin tanssimaan. Monet  mummuista olivat niin vanhoja että avustajat toivat heidät pyörätuolilla paikanpäälle jonka jälkeen kaikki tulivat tervehtimään. Kameraa en viittinyt ottaa esille koska heti tuntui niin aidolta etten halunnut pilata sitä turistelulla.


Kolmen päivän välietappi Rion auringon alla paranski kuin paransikin vähän erokaipuusta kärsivää sydäntä ja Brasilian auringon hehku lämmitti Suomessakin noin kuukauden verran kestohymyn huulilleni. Jotain tossa maassa vaan on joka mua viehättää hirveästi ja varmaa on se että nämä kaksi visiittiä ei todellakaan riittäneet. Ja lisää kuvia on tiedossa kun saan noi filmit joskus kehitettyä.. I <3 lomo

jardim botanico II

Orkideaarion jälkeen polut johti toiseen kasvihuoneeseen jossa oli tollasia hassuja ananaksen sukuisia kasveja jotka oli aika kiinnostavia. Kyseiset kasvit kasvavat sademetsissä ja muuallakin brasiliassa mutta erityisesti sademetsissä joidenki kasvien punainen väri houkuttelee ötököitä "ultraviolettivärillä" joka muodostuu kun valo siivilöityy sademetsien lehtien lävitse vihreänä alas. Ne saavat kaiken tarvitsemansa ilmasta käsin sateen ja erilaisen putoavan orgaanisen aineksen muodossa, ja niiden juurten ainoa tehtävä on kiinnittää kasvi alustaansa. tieteelliseltä nimeltään ne ovat bromelioita.

Puutarhassa oli myös entinen ruutitehdas josta olivat vain rauniot jäljellä. Se ei kiinnostanut mua sinänsä vaan ympärillä kasvavat kuvat vei taas huomion puoleensa :)

Viimeinen kasvihuone jossa kävin oli lihansyöjäkasvien valloittama. Olihan noi paljon suurempia joita oli Suomessa kukkakaupoissa nähny mutta jotenki ei vaan sytyttäny niikui noi hullut ananaskasvit jotka oli ihan oma ekosysteeminsä.

Sieltä matka jatkui pienelle lammelle josta sain reissun ainoa koko ajan itsestäni :) Oli kyllä ihana päästä käyttämään kaikkia ihania kesämekkoja kun ties ettei niitä Suomessa niitä pystyis käyttämään ainakaan puoleen vuoteen.

Ja ku katoin lampeen ni hui siellä oli isoja kaloja ja sitten ku menin lammen keskellä olevalle saarekkeelle niin löysin tollasen ampparipesänki. Ja muuten se eri äänien määrä kyllä anto vähän ymmärtää kuinka paljon siellä oli kaikkia pikku ötököitä ja ei niin pieniä elukoita. Myös pakollinen kuinkahikinennaamamullaoli-kuva oli pakko ottaa.

Kahvilan vieressä oli viellä joitain kukkia, kasveja ja yrttejä joiden käyttötarkoitukset oli selitetty kylteissä ja hämiksenki löysin :D Kannattaa kyllä tutustua jos tonne Rio de Janeiroon eksyy.

flores do brazil

 Kotimatkalla Santiagosta Suomeen oli sitten vielä välipysäkki Riossa, olin sillon alunperin ostanut lennot sinne Chilen tullessani koska se oli paljon halvempaa ja samalla päästiin vähän matkustelemaan, niin sitten siellä vietettiin pari päivää ennen paluuta kylmään pohjolaan.
Ennen lähtöä oli vähän kiire joten rahaa en ehtinyt vaihtamaan, hostellin olin silti varannu ja sieltä oli taksikin tulossa hakemaan lentokentältä: Kello yksitoista yöllä kun saavuin Rion eihän siellä kukaan ollut odottamassa venailin siinä sitten vähän aikaa mutta lentokentällä oli kyllä aika kuollutta. Päätin sitten soittaa hostelliin yleisestä puhelimesta mutta se toimikin vaan puhelinkorteilla joten sitten menin kyselemään mistäs näitä voisi ostaa eikä lentokentällä kukaan oikeen englatia tai espanjaa puhunut mutta jotenki sitten löysin sellaisen ja sain nostettua rahaakin mutta ainoastaan pari kymppiä koska olin ottanut käteistä jota olisin vaihtanut ja koska olin unohtanut siirtää säästötililtä viimeiset rahat käyttötilille. Noh kaiken tän jälkeen alko soitto ruljanssi joka kesti noin tunnin kun soittelin hostelille ja ne ei vastannut, soitin poikaystävälle Chileen mutta sekään soitto ei mennyt läpi ja kotiin äidille että saisin sen hostellin varausnumeron. Loppujen lopuksi kun ne sieltä hostellista vastasi he valittelivat sähkökatkoksia joka takia puhelin ei ollut toiminut mutta eivät edes taksia suostuneet maksamaan hostellille joten haukuin ne lyttyyn (onneksi siellä vastas joku uruguaylainen joka jopa ymmärsi mun huudot). Päätin ottaa taksin hostallille missä viime kerralla yövytiin ja sitten alko uusi ruljanssi koska taksien hinnat oli taivaissa, kello oli noin puol yks joten päätin vaan ottaa ihan minkä vaan saan mutta eihän mulla ollu enää realeita niin paljoa jäljellä joten taksiukot sitten suostu vaihtamaan eikä mulla ollu mitään hajua realin kurssista tai mitään mutta laskeskelin että puolet 50 eurosta meni. Hotellille vihdoin päästyäni oli sitte pakko heti kattoa netistä kuinka paljon mua oli kusetettu, mutta tää pelasti mun illan ne oli vaihtanut mulle hyödyks ja se taksinki hinta oli ihan normaali :) huh huh oli kyllä ihana päästä nukkumaan sinä iltana.
 Ja ah kuinka aamulla kaikki näyttikin niin paljon ihanammalta kun sai ihania maukkaita hedelmiä ja niiiin hyvää kahvia aamupalaksi :D Olin päättänyt tutustua sinä päivänä Kasvitieteelliseen puutarhaan eli Jardim Botanicoon ihailemaan kaikki ihania eksoottosia kasveja ja parantelemaan ikuisen(?!) kaukosuhteen jälkiä.

 Ja kuinka paljon ne paransikaan :) Paikalle oli helppo löytää metron ja bussin avulla ja vastassa odotti Aléia Barbosa Rodrigues, järkyttävän korkeat palmut jotka oli alumperin puutarhan merkkituote ja joiden hedelmät poltettiin ettei niitä olisi muualla Brasiliassa. Siellä oli aika mukava kävellä ja aika monet perheet oli tullut sinne piknikille tai vaan kävelemään. Opaste kyltit oli aika hyviä ja selkeitä. Oli aika hauska katella kaikkia puita eri maista ja mantereista.

Jardim Botanico sijaitsee ihan jeesus-patsaan alapuolella ja ympärillä on rikkaden asuinaluetta. Bussilla pääsee 10 minuutissa ipaneman rannalle jonne on mukava mennä kastautumaan hikisen päivän jälkeen.

 Oli kyllä hauska katella kuinka erillaista luonto voi olla ja miten puussakin voi olla oma pieni ekosysteemi ja monia kasveja ja ötököitä. Maaperä on aika köyhää Brasiliassa mutta ilmasto on muuten aika suotuisa kasveille. Ja kattokaa noita värejä ja muotoja! mä tykkään :)

Ja sitten saavuinki kasvitieteellisen puutarhan päänähtävyyteen eli orkideakasvihuoneeseen.

 Ja täällä olikin paljon kateltavaa, ihmeteltävää ja ihailtavaa...

 Nää oli aika hassuja :)

Ja niitä oli niin paljon!

Huomenna jatkuu vielä Jardim botanico kakkososa...

Funkydisco-läksiäiset!

Uuups kirjottamiseen oli näköjään tullu tollanen pieni tauko mutta jatketaas mihin sillon jäätiin eli Santiagoon palattaessa sitte piti pikaseen järjestää mulle läksiäiset koska oli enää alle viikko aikaa ennen koneen lähtoä.

 Teemana meillä oli Disco koska oltiin jo suunniteltu puol vuotta sellasia bileitä mutta ei koskaan oltu saatu niitä aikaseks. Perusta takastulomatkalla oltiin löydetty Finlandia vodka-pullo alle 10eurolla josta vedettiin shotteja illan aikana "suomalaiseen" tyyliin. Mä olin haaveillu jo koko kotimatkan mun pöyhkeästä Farrah Fawecet kampauksesta joka ei sitte alkuunkaan onnistunu ku kaikki käherrys laitteet oliki poikaystävän äidin kampaamossa 100 kilomertiä Santiagon ulkopuolella. Noh sitte piti tyytyä vaan tädin 70-lukuiseen ruutupaitaan ja tanssiliikkeisiin.

Pojat oli tietenki kaikki löytänyt afrot ni jos Jackson five olis ollu Chileläisiä ni ne olis varmaan näyttäny tältä...

 Meillä kävi tosi huono tuuri, koska vaikka tosi ahkerasti oltiin tota meijän pihaa käytetty juhlimiseen ei naapurit ollu koskaan mitään valittanu eikä Chilessä muutenkaan sellanen ole kai hirveen yleistä, mutta nyt sitte poliisitki ilmesty paikalle parikin kertaa ni piti sitte siirtää bileet kaverin luo mutta siellä meno jatku yhtä villinä ja disko pauhas aamuun asti. Kai kaikille ei sitte vaan maistu Kool and the gang tai Kc and the sunshine band.

Kotiin lähettiin vasta noin ysin maissa aamulla ja kaikki oli aika tyytyväisiä juhliin vaikka hirveen monia ei paikalle päässy ku varoitus aika oli nii lyhyt...