Raho-järven rannalla

 Lauantaina oli taas pakko päästä pikkukylästä pois hengittämään raikkaampia tuulia varsinki ku mulla oli ollu kahen viikon ajalla vaan 2 vapaata päivää ja edellisenä iltana luentojen aloitus stressi oli kulmioitunut niskahartiakipuun joka sai aikaan pääkivun ja oksetusolon (tuntu ihan ku olis hirvee darra ja janoki oli hirveä). Oikeesti meillä oli herätyskello seittemältä soimassa että ehittäis Perthus-bussiin shoppailemaan tuliaisia ja Chilelahjuksia verovaapaasta rajakaupungista mutta sänky tuntu siinä kännykän piipaillessa vähän mukavammalta vaihtoehdolta ni seki reissu taas siirty vähän eteenpäin. Jottein ihan laiskotteluks olis menny ni yheltä hypättiin sitte minibussiin ja monien mutkien jälkeen päästiikin Raho-järven rannalle nauttimaan auringosta tuulesta.

Mukaan oltiin tehty eväitä ja niitä piti tietenki heti testata ja hyvin maittoivat. Ainakin Panchon tekemät leivät, mun muffinseissa oli muovinen tai eltaatunu jälkimaku mutta nutellan kanssa meni neki alas. Ei kannata käyttää ranskalaista margariinia leipomiseen tai sitte se oli se kerma.

  Aurinko paistoi ja maisemat oli mukavat. Noi sorsat ja lokit on varmaan aika pullaisia kun jokainen oli niille tuonut syötettävää. Mun muffiseja ei uskallettu niille syöttää vaikka Panchon mielestä foie gras (hanhen maksa) onkin hyvää (espanjaks pato tarkoittaa kumpaaki ankaa ja sorsaa). Leipien jälkeen Pancho viritti slacklinensä ja mä otin torkut.

Aurinko oli kuitenki menny jo pilveen ja tuuliki tuivers aika kovaa ni ei siitä torkkumisesta oikeen mitään tullu niin lähettiin sitte järveä kiertämään ettei oltais ihan jäädytty.

Noi viiniköynnökset on aika karun näköset talvella ja Canigou-vuorellekkin oli satanu lunta viikonloppuna joka enteilee kylmien ilmojen tulosta. Tähän asti talvi on ollu tosi leuto ja ollaan saatu nauttia auringosta ja syystakki-ilmoista. Täällä Perpignanissa on muutenki yleensä Ranskan korkeimpia lämpötila.

Toinen kuva Canigousta <3 ei ti maisema niin hirveen talviselta näytä vaan ennemminki syksyseltä Suomeen verrattuna.

 

Lopuks vielä iski nälkä niin mä iskin hampaani leipään. Nyt ymmärrän miks Pancho aina nauraa mun ilmeille ja pyytää että virnistän/ilmeilen sille ja mä ihmettelen että mikä ihmeen ilme. Nyt tiedän :)

niin, niitä kukkasia..

Tuli tossa mieleen että blogin nimen kunniaks voisin kirjotella niitä parhaimpia käännöskukkasia/sanasekotuksia/käännösvirheitä. Niitä on jo jonkunmoinen jo ehtinyt kiertyä näiden vuosien varrella ja varmaan unohtunutkin.

 Hauskin:
Viimeisin oli kun tossa joulun alla Pancho keksi mulle uuden lempinimen "copita de nieve" jonka merkitys mulle ei auenut niin näppäiltiin sitte googlen kuvahakuun kyseinen sana ja mun ilme oli varmaan aika huvittava kun ruutuun pärähti nämä kuvat:

kuvat

Jep albiinogorillan ja mun välillä on kyllä kieltämättä vähän samaanäköä mutta oikeestihan "copa de nieve" tarkoittaa lumihiutaletta (vähän kivempi vertauskuva). Ja tämä albiinoherra oli nimetty lumihiutaleeksi ja kun diminutiivinä sanan hakee (-ito, -ita espanjaksi) ei lumesta ole tietoakaan.

Noloin:

Kaikista noloin moka kävi Chilessä varmaan ekan vaihtarikuukauden aikana kun vielä harjottelin tervehtimistä. Chilessä kun tervehditään kysytään "hola, como estas?" eli "hei mitä kuuluu?" johon vastataan yleensä "bien gracias" "hyvää kiitos" ja jos toinen ei ehdi kysyä takaisin kuulumisia voi toinen siihen todeta "que bueno" "no hyvä". Yksi Chilen rikkauksiin kuuluu tosi persoonallinen murre/slangi/aksentti, jonka avulla Chileläisen erottaa helposti muista lattareista. Niinku Suomessa meillä on yksinimeltämainetsematonsanajoka viittaanaisensukupuolielimeen Chilessä on "hueva" kirjotaan yleisimmin "wea" joka taipuu kuvaamaan ihmistä "weon, huevon" kaveri/ääliö/tyyppi/idiootti (jep riippuu vähän kontekstistä mitä millonki tarkottaa, kavereita voit nimitellä tolla mutta tuntemattomille loukkauksena) tai vähän negatiivisempi "aweonado -da" "kusipää" Mun lemppari on "wea" eli korvaat sillä ihan minkä substantiivin vaan jonka unohdat tai et jaksa toistaa (tässä ei oo mitän negatiivistä kaikua) eli tarkoittaa "toi juttu/se asia". Noh sitten päästään siihen että toi "bueno" vääntyy "weno" muotoon joka lausutaan vähän niiku u:na [ueno]. Lukuhäiriöiselle kirjamet joskus vaihtaa paikkaa varsinkin ku on kuulemalla oppinut niin eräs keskustelu koulun ruokalan kivalle sedälle meni näin, kun halusin näyttää kavereille miten hyvin osaan jo espanjaa:

minä: "como estas?" (okei Chilessä seki vääntyy como estay)

setä: "bien, gracias"

minä: "que weon!"

setä ja kaverit: "?!!!???!!!"

Olin tokassu site lopuks sedälle että "mikä ääliö" kun piti sanoa "no hyvä".Weno (bueno, hyvä) ja weon (ääliö) vikat kirjaimet vaihtuvat päässä. Kaverit oli kyllä aika kauhuissaan ja vakuuttelivat sedälle etten mä mitään ymmärrä. Ainakin tn jälkeen tuli selväks miten se tervehtiminen menikään.

Kielten sekotus:

Aina välillä ku skypettelen perheen kanssa ulkomailta espanja puskee alta ja jokut sanat tuleeki huomaamatta espanjaks, varsinki niistä jutuista joita oon tottunu jo tarinoimaan espanjaks. Hauskin moka oli ku kerroin pikkuveljelle kun oli rakentamassa taloja "Un techo para Chile":n kanssa, joka on siis organisaatio jossa kootaan sellasia melkeinvalmis puuhökkeleitä köyhille Chileläisille. Aika monessa Latinanlaisen amerikan maassa on oma "katto .... päälle"- organisaationsa. Noh siinä taas jaarittelin mun juttujani mutta tällä kertaa en kertonutkaan että rakentelin taloja vaan kasoja... niin casa on espanjaks se talo mutta kun sen suomenkieliseen lauseeseen tunkee taitaapi kuullostaa ihan joltain muulta.

kuva

Jokapäiväiset:

Vaikka puhun espanjaa päivitäin jotku sanat ei vaan pysy päässä vaan lähes aina sekotan sanat "jamón" ja "jabon" eli kinkku ja saippua, ei mitään hirveen mukavia mielikuvia luo esim. leipää saippualla tai käsienpesu kinkulla. Pitkään mun mielestä kello oli "relojo" kun ite lisäilin siihen loppuun ton toisen o:n. Toinen virhe jota edelleen teen on sanan puolivälissä kanssa eli "la mitad" kun mun mielestä se yksi sana eli "lamitad" ja sitten kun se artikkeli sihen tuleen niin siitä tulee "la lamitad", onneks suurin osa ihmisistä varmaan pistää ton änkytyksen piikkiin :)

Ärsyttävin:

Mun nimi. Siinä on nejä kirjainta ja silti aina tuottaa ongelmia. Siis I-I-N-A vaikka sen tavaa, vaikka se kopiodaan passista tai sen kirjottaa. Chilessä ei lausumisella ole mitään ongelmaan, vähän kulmakarvoja ehkä kohotellaan että miksi noin lyhyt mutta muten ihan jees. Chilessä olen siis INA mutta jostain ihme syystä ne aina kirjottaa INNA, siis kaikki vaikka sellasta nimeä Chilestä ei mun tietojan mukaan löydykkää. Mutta Ranskassa on aina ongelmia. Baarissa kun oli töissä niin aina kun nimeä kysyttiin sai sen toistaa noin 5 kertaa ennen ku tuli oikein takas, yleensä vaihtoehdoiks annelttiin TINA, LINA, IRINA, DINA, ?!. Mutta oikeesti pahin on ku se luetaan tai kopioidaan. Se on aina LINA, aina. Vaikka mä piirtelen hienot viivat ylä ja alapäihin ja toisenki teen ihan samallalailla paitsi pienemäksi, nii silti löydän jostain lisasta tän mun alteregon. Okei käsiala vaihtelee jokaisella, mut en mä nyt niin tyhmä ole että yliopistossa kirjottaisin mun nimen kokonaan pienillä kirjaimilla?! ja tiedän et olis paljon helpompaa jos tekisin niin oikeesti ni ehkä ne niistä I:n pilkuista tajuiais ne II:ksi, mutta ei ala. Typerintä on kun se nimi passista kopioidaan ja luullaan sitä isoa I:tä L:ksi, hei kyllä me Suomessaki kirjotetaan erisnimet isolla kirjaimella ihan niiku se mun sukunimi siinä vieressä. Tai kun mä tavaan mun nimeä ja aloitan I-I.. ja sitten tulee kysymys ai kaks I:tä? no eiku tässä vaan änkytän! Mua ei haittaa jos sukunimi menee kieroon mutta ku siinä etunimessä on vaan neljä kirjainta ja mä en haluu olla mikään nenäLIINA.

kuva

Oikeesti mun piti kirjotella uuden lukukauden alusta, ihanista uusista kurseista ja proffista mutta kuvat matkas kameran ja Panchon fudismatsiin ni ehkä sitte myöhemmin. Ei ehkä tänään ku tää mun kirjallinen tuotos ei oo mitään nobelin luokkaa..

kotikampaamo Franiina

Tadaa! Kotikampaamo Franiina avasi ovensa tammikuun puolessa välissä Perpignanin pikkukylässä keskeisellä paikalla. Ensimmäiseksi asiakkaaksi uhrautui toinen omistajista ja lopputulos oli silmiähivelevän onnistunut. (kuitenkaan toinen omistajista ei suostu asiakkaaksi vaan jatkaa toivotonta matkaansa parturilta toiselle). Mä löysin vihdoin sen oikean siis kampaajan, itseni! Mun hiusongelmat alkoivat 18-vuotiaana kun halusin pitkän paksun kerroksittain leikatun blondin letin. Joo ei onnistunut ja painin vielä otsatukan/ei otsatukkaa-ongelman kanssa ja pahin oli ehkä oranssinkeltanenpissablondi liianlyhyen ja silleen hauskasti vinon otsatukan kanssa ja sillon muuten verähti pari kyyneltä ku pääsin kotiin. Näytin ihan keski-ikäseltä pirjolta. Noh eikun tukkaa kasvattamaan ylppäreihin ja kasvohan se vähän mutta sama väri ilosesti kiharoilla muistuttaa edelleen ylppärikuvasta. Seuraavan kerran uskaltauduin kampaajan penkkiin ennen ekaa kertaan Ranskaan lähtiessä ja täti olikin ilkeä. Koko ajan sain kuulla valitusta reuhkastani ja kun kuvailin unelma tukkaani värillisesti mutta värikartassa näyttinkin liian tummalta tuli taas valitusta. Lopputulos oli ihan ok mutta paljon lyhyempi kun olin haaveillut ja viimeistely oli ihan outo sisäänpäinkääntyvine latvoineen. Ranskassa alkoi traumat jo tuntua ja uskaltauduin vasta Barcelonan-reissulla kampaajalle jossa hiukseeni saksittiin näkyviä viivoja eikä kevyitä kerrostuksia. Suomalaisen hiusten paksuus on aika eriluokkaa kun espanjalaisten, joten ei ehkä paras idea. Hiusväri alkoi pikku hiljaa kasvaa omaksi mutta kerran sitä tummensin vähän pois siitä keltaisesta. Yli puolen vuoden kuluttua edellisestä leikkauksesta ja Brasilian ja Uruguayn auringon polttamat hiukset leikkasi Panchon äiti jolla oli oma kampaaja Santiagon ulkopuolella ja vaikka me aina vitsailtiinkin jäljestä joskus ihan aiheestakin, niin joka kerta olin tyytyväinen jälkeenpäin. Toisaalta hiukset sai taas luvan kasvaa ku ei sitä muuallekkaan uskalatanu mennä hiuksia leikkauttamaan. Taas Suomeen palatessani oli hippitukka venähtänyt liikaa ja citydealista ostin halvalla kampaamoajan. Luvassa oli aurinkoraitoja, hieronta ja leikkaus, mutta taas kävelin kotiin itkukurkussa ja ysäritukka päässä. Aurinkoraidat oli mun mielestä liian blondit ja leveet (ihan niiku ysärillä) ja kasvojen vieressä olevat lyhyemmät haituvat leveät, tasapituiset ja kasvoihinpäin käännetyt. Myöhemmin sitten vähän korjailin mutta tais olla viimenen pisara tähän mun kampaamokammoon koska mun on jo syskystä pitäny mennä leikkauttamaan mutta en ole uskalatanu. Aina tuli hirvee ahdistus että jos se taas pilaa sen ja joudun vielä pulittamaan mansikoita ja hymyilemään kun kiltti oon. Poikaystävän estelyistä huolimatta kokeiden päätymisen kunnniaksi tein sen sitten LEIKKASIN ITE! panchokin autto ja ei ees ollu hirveen vaikeeta ku järjestelmällisesti teki, lopputulokseen on enemmän tyytyväinen ku koskaan. Ja jossen olis ollu niin järkeilin että sillon on sitte ainaki pakko mennä kampaajalla käymään. Ylhäällä siis ennen ja jälkeen kuvat ja tässä alhaalla joitan kuvia matkan varrelta. Seuraavasta kerrasta en tiedä, ehkä uskaltaudun taas penkkiin istumaan mutta siihen on nyt ainaki puol vuotta (tällä menolla).

keisarinnan uudet vaatteet

 Päästiin viime viikon loppuna vihdoin tekemään tuhoja kauppoihin kun tännekkin vihdoin rantautuvat alet eli les soldes. Vähän ehin jo ihmetellä että eikös niitä ollenkaan tuu, mutta sitten torstaina uutisissa ilmotettiin juhlallisesti alennusmyyntien alkaneen ja jatkuvan sunnuntaihin asti. Vähän harmitti ku koko kylällä on aikaa vaan 4pvä niin ryysishän ja paniikkihan siitä tulee. Me yritettiin päästä mahdollisimman epäloogisiin aikoihin kauppoihin, mutta tungosta silti oli ja mun mielestä hinnatkaan ei ollu niin hirveesti tippunu. Noh jotain tuhoa sain aikaseks vaikka ei näitä tuhoks voi kutsua ku koko syksyn aikana ei oo mitään tullu ostettuu paitsi hattu jolla palkitsin itseni kun olin löytäny niin kivan ja halvan kämpän ja saanu vielä vuokrasopimuksen allekirjotetuks.


Saaliks tuli siis kaks villapaitaa, kaks paitaa, kaks mekkoa, alkkareita ja sukkia ja kengät. Kaikki Chilestä ostamat paidat on ollu ihan super huonoja ja nukkaantunu, kutistunu, lörpähtäny ja menny rikki jo vuoden sisällä :( kai sillä uusliberalismilla on sitte noinki pitkät lonkerot että vaatteetkaan ei kestä että uusia pitää ostaa jatkuvasti. Yks lempparilöydöistä oli 80% villatakki , joka tuleelämmitämään ihanasti näitä perpignanin kylmiä talviaamuja ja se näkyy ensimmäisessä kuvassa kauluspaidan (jonka väreihin ja kuvioihin ihastuin) päällä. Tokassa on tollanen kiva kevyt paita, jonka alle voisin kyllä laittaa jonku topin että yliopistolle kehtaa mennä. Kolmannessa on beesi muhkeekauluksinen "villapaita" jossa on tosi nätti kudonta.

Henkkamaukalta löysin vaan tollasen kesämekon, joka saattaa kyllä hiostaa aika paljon materiaalinsa takii, mutta noi pikkutähdet yönsiniselläpohjalla oli niin kivat. Mustia kenkiä multa ei aiemmin löytyny ja noi oli niin söpöt ja kävi hyvin farkkujenki kanssa että mukaan lähti. Viimeisessä kuvassa on ihanan pehmee "villamekko" ja kaksvärisetsukkikset (jotka kyllä ei näy) jotka oli ihan kiva lisä varsinki ku täällä ei tavella niin kylmä ole ettei mekkoja ja vähän lyhyempiä hihoja vois laittaa.

 Oli kiva palkita ittensä tenttiviikkojen jälkeen varsinki ku löyty niin kivoja juttuja. Seuraavan kerralla pääsen täydentämään kesävaatteita Suomeen ni ei tarvii hirveesti shoppaillakkaan paitsi sandaaleitä joita mulla on enää jäljellä yhet joiden pohjat on melkeen puhkikuluneet :)
Eilen meillä alko taas luennot ruhtinaallisen PÄIVÄN loman jälkeen (la meillä oli vielä enkun tentti jossa aah niin ihanaa mun piti kääntää ekusta ranskaan lauseita.. no joo toivotaan että se oliki vaan jompikumpi kahesta kysymyksestä ja ne arvostelee mun esseen). Maanantaina alkoi kolmen tunnin cinematografia (mikä tää on Suomeks?! elokuvagrafiaa? :D)sessiolla elokuvien historiasta ja tänään oli vuorossa esihistorian arkeologiaa (nää mun suomennokset vaan paranee) saatiin yhet esseet takas ja sain 17/20 proffa sano et kaikki sai vähän lahjaks nään arvosanat ku ekassa se oli lytänny kaikki ihan maanrakoon (sain 3/20, mut en kyl ihmettele ku se oli eka essee jonka kirjotin ranskaks ja aikaa oli 10min) Mut se pisti kyllä korjaamaan kaikki virheet ja näyttämään uudestaan, hyvää harjottelua se vaan on.
 Huomenna aamu alkaa antiikin rooman arkeologialla ja varmaan pitäis alkaa mennä nukkumaan että huomenna taas jaksaa. ;)

Kuvia Colliouresta

Jotenki se kamera aina unohtuu kotiin ekoina kuukausina uudessa maassa mut nyt oon taas löytäny valokuvaamisen ja siitä todiste tässä! Eli jos ei jaksa ihailla kuvia pikkusesta satamakaupungista eteläranskasta tammikuisessa auringonvalossa ei kannata skrollata alaspäin, taisin vähän innostua :) Pistetään vähän infoakin ku on oppinu kaikkee kivaa täällä ollessa ja opiskellessa. Eli Collioure historia ulottuu "antiquité tardive" niiku meijän proffa sanois eli rooman valtakunnan lopun ja keskiajan alun välille eli myöhäiseen antiikinajalle jollon tää "katalonian" alue oli aika kovassa huudossa ja tääs pikku kylä toimi Elnen kaupungin, joka oli tän alueen tärkee kaupunki Barcelonan ohessa, satamana. Myöhemmin 1900-luvun alussa monet taieilijanalut mm. Picasso ja Matisse maalailivat näitä maisemia isnpiraatiomatkoillaan. Näköjään muhunki iski vähän sitä kuulusaa inspiraatiota, sen verran tuli kuvailtua.. Eli asiaan ja pölinät sikseen. Enjoy!

epiphanie!

Olin ihan unohtanu jo kuvat viime viikonlopulta.Viime sunnuntaina juhlittiin loppiaista eli epiphanieta näin ranskalaisitain, oikeestihan se oli jo perjantaina mutta jostain ihme syystä se ei ole täällä vapaapäivä niin juhinta siirtyy sunnuntaille. Sunnuntaina herkulteltiin sitte galette de rois "piirakalla" joka Pancho nappas mukaansa viereisestä leipomosta, vähän kalliimpi se oli mutta kaupan galettet ei kyllä vedä vertoja kun tätä tuli maistettua. Suora käännöshän tosta oli kuninkaiden piirakka koska loppiaisena juhitaan täällä niitä kolmea itämaan tietäjää eli kuninkaita. Tossa rajan toisella puolella espanjassa lapset sai lahjansa vasta näiden kunkkujen saavuttua.

Ja tietenki piirakan mukana tule kunkun kruunu joka voittaa se henkilö joka löytää pienen esineen piirakasta vähän niiku manteli joulupuurosta Suomessa. Plus se joka sen lelun löytää saa kruunun lisäks kunnian ostaa seuraavana vuonna piirakan :)

 

Meijän pienen seurueen kunkku oli tietty Pancho. En ikinä öytäny manteliakaan joulupuurosta. Mutta ainaki toi figuuri oli aika hieno ja taitaa olla ihan käsin maalattu tai ainakai uutisissa ne mainosti että pienistä leipomoista ne on ihan aitoja ja että jotkut on ihan keräilyaarteita.. Tajoukset voi pistää kommentti boksiin :D nii ja ton aforismin vois vielä kääntää eli "työ on terveys".

Illalla käytiin kattomassaKaurismäen Le Havre joka on saanu tosi paljon kehuja täälläkin mutta ei oo kyllä ollu niin paljon uutisissa ku ranskalaiset leffat joilla oli ollu aika hyvä syksy. Meijän Chile-vieras opiskelee (mikäs se nyt suomeks oliskaan) videokuvausta (cinematografia) jotenki toi kuullostaa espanjaks kivemmalta ja kerto että Kaurismäki on aika pop Chilessäki. Koko seurue tykkäs tosi paljon oli hauska bongailla suomalaisia juttuja leffasta. Mua vähän epäilytti että miltä ranska kuullosta vähäsanaisena ja "tönkkönä" mutta hyvin se istu.

Pakko vielä esitellä pe ja la ostokset ku oli niin machy-machyt. Ekaks perjantaina iski valko-harmaa linja, 3 valkosta tuotetta ja 3 tasan samaa harmaata olevat tuotteet ja seuraavana päivänä oliki vuorossa unaset tavarat ihan samaa sävyä (toi beessi peitto on mukana että erottaisitte tavarat toisistanne).Juu että sellasta