niin, niitä kukkasia..

Tuli tossa mieleen että blogin nimen kunniaks voisin kirjotella niitä parhaimpia käännöskukkasia/sanasekotuksia/käännösvirheitä. Niitä on jo jonkunmoinen jo ehtinyt kiertyä näiden vuosien varrella ja varmaan unohtunutkin.

 Hauskin:
Viimeisin oli kun tossa joulun alla Pancho keksi mulle uuden lempinimen "copita de nieve" jonka merkitys mulle ei auenut niin näppäiltiin sitte googlen kuvahakuun kyseinen sana ja mun ilme oli varmaan aika huvittava kun ruutuun pärähti nämä kuvat:

kuvat

Jep albiinogorillan ja mun välillä on kyllä kieltämättä vähän samaanäköä mutta oikeestihan "copa de nieve" tarkoittaa lumihiutaletta (vähän kivempi vertauskuva). Ja tämä albiinoherra oli nimetty lumihiutaleeksi ja kun diminutiivinä sanan hakee (-ito, -ita espanjaksi) ei lumesta ole tietoakaan.

Noloin:

Kaikista noloin moka kävi Chilessä varmaan ekan vaihtarikuukauden aikana kun vielä harjottelin tervehtimistä. Chilessä kun tervehditään kysytään "hola, como estas?" eli "hei mitä kuuluu?" johon vastataan yleensä "bien gracias" "hyvää kiitos" ja jos toinen ei ehdi kysyä takaisin kuulumisia voi toinen siihen todeta "que bueno" "no hyvä". Yksi Chilen rikkauksiin kuuluu tosi persoonallinen murre/slangi/aksentti, jonka avulla Chileläisen erottaa helposti muista lattareista. Niinku Suomessa meillä on yksinimeltämainetsematonsanajoka viittaanaisensukupuolielimeen Chilessä on "hueva" kirjotaan yleisimmin "wea" joka taipuu kuvaamaan ihmistä "weon, huevon" kaveri/ääliö/tyyppi/idiootti (jep riippuu vähän kontekstistä mitä millonki tarkottaa, kavereita voit nimitellä tolla mutta tuntemattomille loukkauksena) tai vähän negatiivisempi "aweonado -da" "kusipää" Mun lemppari on "wea" eli korvaat sillä ihan minkä substantiivin vaan jonka unohdat tai et jaksa toistaa (tässä ei oo mitän negatiivistä kaikua) eli tarkoittaa "toi juttu/se asia". Noh sitten päästään siihen että toi "bueno" vääntyy "weno" muotoon joka lausutaan vähän niiku u:na [ueno]. Lukuhäiriöiselle kirjamet joskus vaihtaa paikkaa varsinkin ku on kuulemalla oppinut niin eräs keskustelu koulun ruokalan kivalle sedälle meni näin, kun halusin näyttää kavereille miten hyvin osaan jo espanjaa:

minä: "como estas?" (okei Chilessä seki vääntyy como estay)

setä: "bien, gracias"

minä: "que weon!"

setä ja kaverit: "?!!!???!!!"

Olin tokassu site lopuks sedälle että "mikä ääliö" kun piti sanoa "no hyvä".Weno (bueno, hyvä) ja weon (ääliö) vikat kirjaimet vaihtuvat päässä. Kaverit oli kyllä aika kauhuissaan ja vakuuttelivat sedälle etten mä mitään ymmärrä. Ainakin tn jälkeen tuli selväks miten se tervehtiminen menikään.

Kielten sekotus:

Aina välillä ku skypettelen perheen kanssa ulkomailta espanja puskee alta ja jokut sanat tuleeki huomaamatta espanjaks, varsinki niistä jutuista joita oon tottunu jo tarinoimaan espanjaks. Hauskin moka oli ku kerroin pikkuveljelle kun oli rakentamassa taloja "Un techo para Chile":n kanssa, joka on siis organisaatio jossa kootaan sellasia melkeinvalmis puuhökkeleitä köyhille Chileläisille. Aika monessa Latinanlaisen amerikan maassa on oma "katto .... päälle"- organisaationsa. Noh siinä taas jaarittelin mun juttujani mutta tällä kertaa en kertonutkaan että rakentelin taloja vaan kasoja... niin casa on espanjaks se talo mutta kun sen suomenkieliseen lauseeseen tunkee taitaapi kuullostaa ihan joltain muulta.

kuva

Jokapäiväiset:

Vaikka puhun espanjaa päivitäin jotku sanat ei vaan pysy päässä vaan lähes aina sekotan sanat "jamón" ja "jabon" eli kinkku ja saippua, ei mitään hirveen mukavia mielikuvia luo esim. leipää saippualla tai käsienpesu kinkulla. Pitkään mun mielestä kello oli "relojo" kun ite lisäilin siihen loppuun ton toisen o:n. Toinen virhe jota edelleen teen on sanan puolivälissä kanssa eli "la mitad" kun mun mielestä se yksi sana eli "lamitad" ja sitten kun se artikkeli sihen tuleen niin siitä tulee "la lamitad", onneks suurin osa ihmisistä varmaan pistää ton änkytyksen piikkiin :)

Ärsyttävin:

Mun nimi. Siinä on nejä kirjainta ja silti aina tuottaa ongelmia. Siis I-I-N-A vaikka sen tavaa, vaikka se kopiodaan passista tai sen kirjottaa. Chilessä ei lausumisella ole mitään ongelmaan, vähän kulmakarvoja ehkä kohotellaan että miksi noin lyhyt mutta muten ihan jees. Chilessä olen siis INA mutta jostain ihme syystä ne aina kirjottaa INNA, siis kaikki vaikka sellasta nimeä Chilestä ei mun tietojan mukaan löydykkää. Mutta Ranskassa on aina ongelmia. Baarissa kun oli töissä niin aina kun nimeä kysyttiin sai sen toistaa noin 5 kertaa ennen ku tuli oikein takas, yleensä vaihtoehdoiks annelttiin TINA, LINA, IRINA, DINA, ?!. Mutta oikeesti pahin on ku se luetaan tai kopioidaan. Se on aina LINA, aina. Vaikka mä piirtelen hienot viivat ylä ja alapäihin ja toisenki teen ihan samallalailla paitsi pienemäksi, nii silti löydän jostain lisasta tän mun alteregon. Okei käsiala vaihtelee jokaisella, mut en mä nyt niin tyhmä ole että yliopistossa kirjottaisin mun nimen kokonaan pienillä kirjaimilla?! ja tiedän et olis paljon helpompaa jos tekisin niin oikeesti ni ehkä ne niistä I:n pilkuista tajuiais ne II:ksi, mutta ei ala. Typerintä on kun se nimi passista kopioidaan ja luullaan sitä isoa I:tä L:ksi, hei kyllä me Suomessaki kirjotetaan erisnimet isolla kirjaimella ihan niiku se mun sukunimi siinä vieressä. Tai kun mä tavaan mun nimeä ja aloitan I-I.. ja sitten tulee kysymys ai kaks I:tä? no eiku tässä vaan änkytän! Mua ei haittaa jos sukunimi menee kieroon mutta ku siinä etunimessä on vaan neljä kirjainta ja mä en haluu olla mikään nenäLIINA.

kuva

Oikeesti mun piti kirjotella uuden lukukauden alusta, ihanista uusista kurseista ja proffista mutta kuvat matkas kameran ja Panchon fudismatsiin ni ehkä sitte myöhemmin. Ei ehkä tänään ku tää mun kirjallinen tuotos ei oo mitään nobelin luokkaa..