Cuscosta Santiagoon

 Machu Picchun jälkeen palattiin Cuscoon ja jäätiin vielä päiväks vähän kiertelemään ja tutustumaan paikkoihin. Täällä on aika monissa kaupungissa on patsaita inkoista ja varmaan suosituin inka ainaki jos patsaihin uskoo on Patchacutec joka oli siis viimeinen inka (kuningas) jonka espanjalaiset telottivat Cuscon keskus-aukiolla. Alhaalla on Aguas calientes-kylä Patchacutec-patsas. Loput kuvat on Cuscosta Bussiterminaalin läheisyydestä. Perussa on aina jotain rakennuksia ja parannuksia tekeillä joita pormestarit toteuttavat, joka on ainaki mun mielestä Inka hierarkian peruja, niillä oli tosi järjestäytyny yhteiskunta jossa kuninkaan alla oli monia pienempiä auktoriteettejä. Meijän kuski kerto meille mitä kukin pormestari oli saanut aikaan ja joka puolella oli rakennustyömaita ja maalattuja vaalimainoksia. Myös seinämaalaukset on todella suosittuja ja niissä näkyy alkuperäiskultuurin ja oman historian kunnioitus.

Cuscossa on aivan järkyttävä määrä katedraaleja jotka on siis rakennettu koska rakennusmateriaaleja löyty vähän liikaki eli hajotettuja inkojen uskonnollisia rakennuksia. Ja paljon museoitakin on, me ehittiin käydä vaan Museo de Inca mutta niiku täällä etelä-amerikassa on tapana nää museot on vaan täyteen tupattu kaikkee mikä vaan liittyy aiheeseen eli oli aika laaja valikoima mihin tutustua. Suosittelen kyllä siellä käväsemistä koska siellä on mm. alkuasukkaiden muumioita jotka on tosi hyvin säilyneitä, siellä on yks lapsi muumio ja inkojen "kirjotusta" eli kepissä roikkuvia naruja joissa on eri määrä solmuja joita lähetettiin kuriirien mukana tosiin kaupunkiin jotta tiedot sodista tai sadosta levisi, tutkijat ei ole vielä selvittäneet kirjoitusta. Ainoo tyhmä oli kun museossa ei kuvia saanut ottaa.

Ruoka puolelta kokeiltiin vähän kaikenlaista ja hintasta, pahin oli pitsa Aguas Calientessissa joka oli kaiken lisäks matkan kallein ja juusto maistu joltain saippualta, ananas hapanta, kinkku launatimakkaraa. Cuscossa käytiin parissa vähän kalliimmassa ravitolassa mutta ruoka ei kyllä hirveesti vakuuttanu, käytiin paikallisessa "mäkkärissä" joka oli aika törkeen kallis ja annokset pieniä. Parhaimmat paikat oli tosi halpoja eli mistä sai grillattua kanaa yms. ja sitte kebabmesta josta sai kasviskebabeja (oikeella kuva) ja kaikki ihanat mehubaarit jossa itse valitsemista tuoreista hedelmistä ne sitte puristeli tajunnanräjäyttäviä mehuja ja smoothieta (kuva vasemmalla)

Sitte oliki aika lähteä Perusta ja palata rakkaaseen Chileen. Bussimatkalla mulle tuli ekaa kertaa matkalla vähän heikompi olo ja tietenkään bussissa ei ollu vessaa ja mä en ollu varma että kummasta päästä tulee ekaks ulos mutta onneks sitte päästiin rajan yli ja pääsin lepämään hotellihuoneeseen. Alhaalla siis kuvia Aricasta jossa taas seikkailtiin seuraavana päivänä ennen bussiin nousua.

 Ja bussissa vietettiin taas sellaset 18 tuntia mut nyt oltiin jo totuttu. Yläkuvassa näkyy peltikylä Arican ulkopuolella ja sitte alapuolella aavikon täysikuu ja noi värit oli aika uskomattomat ku hiekka värjäyty purppuraks ja taivas oli tummansininen, liikkuvasta bussista on vaan vähän vaikee saada pimeessä hyvää kuvaa.

Huascossa vietettiin yksi yö rannalla jossa pystytettin teltta dyyneille ja ihailtiin auringonlaskua ja hiljasuutta. Perusta oli löytyny jollain 5 eurolla toi Finlandia vodka joka tuotiin tuliaisiks mun läksiäisiin. Aamulla nautitiin turkoosista vedestä ja valkosesta hiekasta ennen Huascon satamaan lähtemistä ja bussiin kiipeemistä. Huascossa syötiin parit uppopaistetut juustokatkarapu-empanadakset ja sitte matka jatkuki yöbussilla Santiagoon kotiin.

Vanha vuori a.k.a. MACHU PICCHU

 Aamulla ku lähettiin kiipeemään sinne huipulle puol viiden aikaan oli vielä pimeää ja välillä vähän tihutti. Matka ylös mentiin kivisiä rappusia kiipeemällä ja ku pimeetä oli ni aina ei ollu ihan varma että missä ne jatku onneks oli taskulamppu mukana. Matkassa kesti joku parisen tuntia ja aika rankkaa se oli hikoiltiin paidat märiks sadeponchojen alla mut onneks oli varapaidat mukana ettei sitte ylhäällä tullu liian kylmä ku joutu vähän odottelee jonossa. Normaalisti oltais päästy heti sisään ku portit aukes seittemältä mutta Pancho halus kiivetä Waina Picchulle joka on pieni vuori Machu Picchulla. Mä luovuin sinne kiipeemisen ideasta ku olin niitä portaita noussu noin 10 min ja luulin olleeni ihan ok kunnossa ennen matkalle lähtöä. Noh kyllä sitä nousuaki vähän tuli koska tuolta joen toiselta puolelta lähettiin joka näkyy tossa alapuolella olevassa kuvassa. Ku päästiin porteista vihdoin sisään siellä oli pari laattaa jossa kiiteltiin Hiram Binghamia joka siis 1911 sen "löys" ja todiste että paikka on Unescon maailmanperinnön kohde.

Ja sitte päästiinki asiaan ja koko komeus oli meijän edessä. Ilma oli vähän pilvinen vielä mutta kello oliki vasta puol kahdeksan aamulla. Heti aluks piti ottaa parit turistikuvat ja kyllä hymy levis naamalle ku katto noita maisemia ja tajus että vihdoin oli saapunu paikalle.

 

Sitte tavattiinki meijän opas Alex joka oli mukava ja asiaatunteva ja sitte alettinki kierrellä eri temppeleitä koska Machu Picchu (joka on siis jälkeenpäin keksitty nimi ja on ketsuaa ja tarkoittaa vanhaa vuorta) oli rakennettu uskonnollisiin tarkoituksiin ja asukkaina siellä oli inka valtakunnasta valituja ansioituneita asukkaita.

Tossa ekana vasemmalla on aurinkotemppeli ja meijän oppaan alla on vesitemppelin vesikouru. Ihan alhaalla isossa kuvassa näkyvissä pyöreissä jutuissa on joko tehty ruokaa tai uskonnollisia rohtoja tai jotain ihan muuta. Inkoilla ei ollut kirjoitusta niin mitään muuta ei ole säilynyt ku rauniot ja ketsuan kieli. Meijän opas kerto että kaikki mitä se meille kertoo on arvailua ja spekuloitia tai tieteellisten tutkimusten tulosta mutta että ne ei oo ollenkaan  sata prosenttisen varmoja.

Tavattiin myös nykyisiä asukkaita eli vicuña joka on villi laama mutta siis ihan oma rotunsa. Siellä ne hyppeli eikä oikeen välittäny turisteista.

Machu Picchulla myös viljeltiin aika paljon ja sen takia siellä on paljon pengerryksiä ja että noin 10 prosenttia on vielä kasviston alla. Inkoilla oli aika erikoinen tapa rakentaa koska he eivät käyttäneet ollenkaan laastia tai laittaneet mitään muutakaan kivien väliin vaan hioivat kivet nii tarkasti että rakennukset kestivät hyvin. Alemissa kuvissa näkyy myös ihmisten asumuksia joissa ennen oli olkikatot mutta vaikka niiden koostumusta on tutkittu tieteelistesti ei kaikkia käytettyjä aineita ole pystytty määrittämämään ja sen takia nykyisin rakennetut katot ei ole kestäneet talven sateita.

Yhessä vaiheessa alko taas vähän tihkua ni turvauduttiin mejän keltasin sadeponchoihin ja leikittiin turisteja.

Vikaks tutustuttiin oppaan kanssa kouluun ja koteihin. Vasemmalla alhaalla näkyy rakennus jota siis arvellaan olleen luokkahuone lattialta ja ikkunalaudoilta löydettyjen asioiden perusteella ja oikeella ylhäällä kuvassa missä on myös meijän opas on inkojen koti. (oikeesti inka tarkoittaa inkakultuurin kuningasta eikä ole mikään yleisnimi).

 Ja sitte päästiinki kiertelemään itteksemme ja mä keskityin kuvaamiseen. Myöhemmin ku Brasiliassa kun kävin kasvitieteellisessä puutarhassa luin aika kiinnostavia tietoja noista ananaksen päädyn näkösistä kasveista ja esim. siitä miks ne on ton värisiä. Noi vicuñatki oli aika hyviä kuvauksen kohteita ja toi musta vauva oli niin söpö ku sen turkki oli niin pehmeen näkönen. Pikku hiljaa pilvetki alko västyy ja aurinkoki pilkahteli.

Kiipesin vielä pienelle kukkulalle josta näky koko komeus. Sieltä näky pieni osa jota ei oltu ehditty viimeistelemään koska espanjalaiset olivat saapuneet Peruun ja sen aikanen Inka oli päättänyt että paikka pitää hylätä ettei sitä tuhota niiku toisia paikkoja kuten Cuscoa josta oli kaikki inkojen temppelit revitty maantasalle ja rakennettu hirveä määrä kirkkoja ja katedraaleja. Paikka siis hylättiin ja unohdettiin kunnes sitte 100 vuotta sitte paikalle eksy paikallisten avuin Hiram.

Ja tosiaan sillä aikaa kun mä valokuvailin Pancho oli vallottamassa Wayna Picchua eli nuorta vuorta jonne pääsee vaan 400 henkilöä per päivä ettei liika turisteilu sitä pilais ja sitä varten pitää jonottaa leimaa portilla ja sinne haluaa yrittää. Panholla kesti retki kesti pari tuntia jota mä en kyllä ymmärrä ku ei toi hirvee pieni nyppylä oo (tossa oikeella on kuva Panchosta osoittamssa "nyppyläänsä"). Huppari kyllä käsri vähän kosteusvaurioita...

 Ja sitte piti vielä saada lopuks postikorttikuva sieltä maisemapaikalta jossa jo aikasemmin yksin kävin ja mukavasti aurinkoki alkoi paistaa vaikka se ei sitte jälkeenpäin hirveesti hymyilyttäny ku mulla taas palo posket ja Pancholla nenä ja siis aurinkoa kesti vaan vaivaset 15 min. mut kai se korkeus sitte jotenki vaikutti.

Oli kyllä mahtava päivä ja mahtavat näkymät ja mahtavia tarinoita!!!

Cusco ja bussilla Machu Picchulle!

 Torstai aamuna sitte vihdoin saavuttiin Cuscoon kolmen päivän ja kolmen yön jälkeen ja muuten eipä matka ollu yhtä lepposaa ku Chilessä koska Perussa on tiet vähän mutkikaampii ja asvaltti ei oo vielä joka paikaan yltäny. Ekana etitiin tietenki hostelli koska oltiin aika väsähtäneitä matkasta ja korkeudesta niiku sitte myöhemmin kävi ilmi. Löydettiin tosi halpa mukavan olonen hostelli josta otettiin sitte huone jossa oli kylppäri ja telkkari. Ainoo huono puoli oli että Cuscossa on aika viileetä muutenki koska se on nii korkealla ja suihkussa ei oikeen lämmintä vettä hirveesti tullut mutta muuten oli ihan kiva. Ehitiin kierellä vähän keskustassa ja käytiin jossain tosi peruspaikassa syömässä grillattua kanaa ja ranskiksia ja alkukettona oli kananjalka -kettoa jossa siis kellu varpaita mut oli ihan hyvää. Ekana päivänä oltiin tosi väsyneitä ja hengattiin sängyssä telkkaria kattoen joka oli aika outoo ku vihdoin oltiin saavuttu päämäärä, mut sitte Pancho keksi lähtee käymään apteekissa ja toiki tuliasiksi korkeuspahoinvointi-pillereitä ja sen jälkeen nukahdetiinki aika aikasin.

Toinenki päivä meni vähän ihmetellessä ja miettiessä että mites me nyt sitte päästäis sinne Machu Picchulle ja sitte ku oltiin käyty kyselemässä parissa mestassa keskusaukiolla ni löydettiinki ihan mukavalta kuullostava paketti. Me oltais ekaks haluttu kävellä sinne mutta aikataulu ei antanu periks kun siinä kestäis sellaset 5 päivää, muita mahdollisuuksia olis ollu mennä autolla tai pyörällä tai junalla. Me valittiin sellanen missä mentäis minipakulla ekaks sellaset kuusi tuntia ja siitä sitte jatkettais jalkasin kaks tuntia ja yövyttäis ihan sen Machu Picchu vuoren juurella olevassa kylässä ja sitte seuraavana aamuna lähettäis nousemaan neljältä aamulla että oltais aikasin Machu picchun portilla kun se seittemältä aukeaa. Siellä olis sitte opas joka kierrättäis meitä pari tuntia ympäriinsä jonka jälkeen saatais vielä pari tuntia kierrellä iteksemme. Pakettiin kuulu vielä takastulo juna siitä pikkukylästä paikkaan minne minipaku jätti meidät edellisenä päivänä ja sillä sitte jatkettais takas Cuscoon. Ostettiin vielä sellasta hengitettäävää happisprayta joka oli siis sellasen lakkapullon näkönen, jos se nouseminen alkais vaikuttaa liian hankalta. Sovittiin hostellin kanssa että saatiin jättää rinkat sinne ja sitte kun tultais yöllä takas ni meille olis huone vapaana.

Ja sitte aamulla lähettiin. Ekaks vähän jännitti et tuleks ne hakee meitä ollenkaan ku taksilla vähän kesti mutta sellaset reilu 40 minsaa myöhässä ne sieltä kaahas kiroillen ja päästiin matkaan. Me istuttiin Panchon kanssa etupenkillä kuskin kanssa ja siitä oliki hyvä katella maisemia.

Matka jatku vaan ylöspäin ja alla olevissa kuvissa näkyyki altiplano eli kaikista korkein kohta jossa viljellään ja mitäs siellä viljellään ne perunaa tietenki :) Vähän alempana päästiinki sitte laaksoon jonka nimi on Valle Sagrada eli pyhä laakso koska siellä maissia kasvaa hyvin.

Ja sitte jatketiinki taas matkaa ylöspäin ja kohdattiinki pieniä maanvyörymiä jotka on ihan normaaleja tammi-maaliskuun aikaan ja meijän kuski ylty kisailemaan toisten kuskien kanssa tollasilla pikkuteillä ja sitte päädyttiinki paikkaan josta jatkettiin jalan.

 Eksymisestä ei tarvinu huolehtia koska piti vaan seurailla junarataa joka on käytössä mutta ei siihen aikaan. Matkalla törmäiltiin kaikkiin ihme ötököhin ja eksoottisiin kasveihin ja tuli vähän hikoiltuuki ja kostee ilmaki autto siinä pikkasen. Maisemat oli upeita ja vieressä pauhas iso koski joka oli syntyny kaikista pikkuvuoripuroista. Ja eka mitä me nähtiin ku laskeuduttiin pinipakusta oli toi iso vuori joka on tossa alhaalla vasemmalla ja kuski kerto että tuon huipun varjopuolella se Machu Picchu meitä odottaa huomenna.

Ja auringon laskun aikaan sitte saavuttiin Aguas calientes kylään jossa oli meille hostelli varattu ja ruoka maksettu me oltiin aika väsähtäneitä ja mentiin aikasin nukkuu että jaksais herätä neljältä ja lähtee valloittamaan Machu Picchua.