Vanha vuori a.k.a. MACHU PICCHU

 Aamulla ku lähettiin kiipeemään sinne huipulle puol viiden aikaan oli vielä pimeää ja välillä vähän tihutti. Matka ylös mentiin kivisiä rappusia kiipeemällä ja ku pimeetä oli ni aina ei ollu ihan varma että missä ne jatku onneks oli taskulamppu mukana. Matkassa kesti joku parisen tuntia ja aika rankkaa se oli hikoiltiin paidat märiks sadeponchojen alla mut onneks oli varapaidat mukana ettei sitte ylhäällä tullu liian kylmä ku joutu vähän odottelee jonossa. Normaalisti oltais päästy heti sisään ku portit aukes seittemältä mutta Pancho halus kiivetä Waina Picchulle joka on pieni vuori Machu Picchulla. Mä luovuin sinne kiipeemisen ideasta ku olin niitä portaita noussu noin 10 min ja luulin olleeni ihan ok kunnossa ennen matkalle lähtöä. Noh kyllä sitä nousuaki vähän tuli koska tuolta joen toiselta puolelta lähettiin joka näkyy tossa alapuolella olevassa kuvassa. Ku päästiin porteista vihdoin sisään siellä oli pari laattaa jossa kiiteltiin Hiram Binghamia joka siis 1911 sen "löys" ja todiste että paikka on Unescon maailmanperinnön kohde.

Ja sitte päästiinki asiaan ja koko komeus oli meijän edessä. Ilma oli vähän pilvinen vielä mutta kello oliki vasta puol kahdeksan aamulla. Heti aluks piti ottaa parit turistikuvat ja kyllä hymy levis naamalle ku katto noita maisemia ja tajus että vihdoin oli saapunu paikalle.

 

Sitte tavattiinki meijän opas Alex joka oli mukava ja asiaatunteva ja sitte alettinki kierrellä eri temppeleitä koska Machu Picchu (joka on siis jälkeenpäin keksitty nimi ja on ketsuaa ja tarkoittaa vanhaa vuorta) oli rakennettu uskonnollisiin tarkoituksiin ja asukkaina siellä oli inka valtakunnasta valituja ansioituneita asukkaita.

Tossa ekana vasemmalla on aurinkotemppeli ja meijän oppaan alla on vesitemppelin vesikouru. Ihan alhaalla isossa kuvassa näkyvissä pyöreissä jutuissa on joko tehty ruokaa tai uskonnollisia rohtoja tai jotain ihan muuta. Inkoilla ei ollut kirjoitusta niin mitään muuta ei ole säilynyt ku rauniot ja ketsuan kieli. Meijän opas kerto että kaikki mitä se meille kertoo on arvailua ja spekuloitia tai tieteellisten tutkimusten tulosta mutta että ne ei oo ollenkaan  sata prosenttisen varmoja.

Tavattiin myös nykyisiä asukkaita eli vicuña joka on villi laama mutta siis ihan oma rotunsa. Siellä ne hyppeli eikä oikeen välittäny turisteista.

Machu Picchulla myös viljeltiin aika paljon ja sen takia siellä on paljon pengerryksiä ja että noin 10 prosenttia on vielä kasviston alla. Inkoilla oli aika erikoinen tapa rakentaa koska he eivät käyttäneet ollenkaan laastia tai laittaneet mitään muutakaan kivien väliin vaan hioivat kivet nii tarkasti että rakennukset kestivät hyvin. Alemissa kuvissa näkyy myös ihmisten asumuksia joissa ennen oli olkikatot mutta vaikka niiden koostumusta on tutkittu tieteelistesti ei kaikkia käytettyjä aineita ole pystytty määrittämämään ja sen takia nykyisin rakennetut katot ei ole kestäneet talven sateita.

Yhessä vaiheessa alko taas vähän tihkua ni turvauduttiin mejän keltasin sadeponchoihin ja leikittiin turisteja.

Vikaks tutustuttiin oppaan kanssa kouluun ja koteihin. Vasemmalla alhaalla näkyy rakennus jota siis arvellaan olleen luokkahuone lattialta ja ikkunalaudoilta löydettyjen asioiden perusteella ja oikeella ylhäällä kuvassa missä on myös meijän opas on inkojen koti. (oikeesti inka tarkoittaa inkakultuurin kuningasta eikä ole mikään yleisnimi).

 Ja sitte päästiinki kiertelemään itteksemme ja mä keskityin kuvaamiseen. Myöhemmin ku Brasiliassa kun kävin kasvitieteellisessä puutarhassa luin aika kiinnostavia tietoja noista ananaksen päädyn näkösistä kasveista ja esim. siitä miks ne on ton värisiä. Noi vicuñatki oli aika hyviä kuvauksen kohteita ja toi musta vauva oli niin söpö ku sen turkki oli niin pehmeen näkönen. Pikku hiljaa pilvetki alko västyy ja aurinkoki pilkahteli.

Kiipesin vielä pienelle kukkulalle josta näky koko komeus. Sieltä näky pieni osa jota ei oltu ehditty viimeistelemään koska espanjalaiset olivat saapuneet Peruun ja sen aikanen Inka oli päättänyt että paikka pitää hylätä ettei sitä tuhota niiku toisia paikkoja kuten Cuscoa josta oli kaikki inkojen temppelit revitty maantasalle ja rakennettu hirveä määrä kirkkoja ja katedraaleja. Paikka siis hylättiin ja unohdettiin kunnes sitte 100 vuotta sitte paikalle eksy paikallisten avuin Hiram.

Ja tosiaan sillä aikaa kun mä valokuvailin Pancho oli vallottamassa Wayna Picchua eli nuorta vuorta jonne pääsee vaan 400 henkilöä per päivä ettei liika turisteilu sitä pilais ja sitä varten pitää jonottaa leimaa portilla ja sinne haluaa yrittää. Panholla kesti retki kesti pari tuntia jota mä en kyllä ymmärrä ku ei toi hirvee pieni nyppylä oo (tossa oikeella on kuva Panchosta osoittamssa "nyppyläänsä"). Huppari kyllä käsri vähän kosteusvaurioita...

 Ja sitte piti vielä saada lopuks postikorttikuva sieltä maisemapaikalta jossa jo aikasemmin yksin kävin ja mukavasti aurinkoki alkoi paistaa vaikka se ei sitte jälkeenpäin hirveesti hymyilyttäny ku mulla taas palo posket ja Pancholla nenä ja siis aurinkoa kesti vaan vaivaset 15 min. mut kai se korkeus sitte jotenki vaikutti.

Oli kyllä mahtava päivä ja mahtavat näkymät ja mahtavia tarinoita!!!