Juna-asemat on mun mielestä kivoja paikkoja toisin ku lentokentät joita vihaan. Joo viha on aika kova sana mutta oikeesti ahdistun heti lentokentälle astuttaessa, kaikki kyyneleet, jäähyväiset tylsistymiset, ja koneeseenehtimis-stressit ovat jättäneet aika pahat traumat ja lihasmuistiinki on jotenki jäänny reissuissa rähjääntyny kroppa ja epämukavat ja kuumat (painavimmat) vaatteet. Kai sellanen välitila elämän vaiheiden välillä vois olla ihan positivinenki hetki, kun tietää että joku osa elämästä loppu ja uusi alkamassa, mut ite en oo oppinu vaan nauttimaan siitä varsinki ku on aina yksin. Tosta kyllä varmaan huomaa että yleensä matkustelen junalla tai bussilla ja sen takia niiden asemilla tunnen sellasta mukavaa kipristelyä vatsanpohjassa ja suu on koko ajan hymyssä.
Tuolla oli niin mukava valoki kun se siivilöity lasikaton läpi pehmeenä ja junan äänetki on nii lepposia.. Tossa alapuolella näkyy vielä toi Dalín maalama katto ja tosiaan maailman keskukseks se tätä asemaa kutsui koska asui Figueresissa eli noin 100 Perpignaninsta etelään Espanjassa ja täällä oli se lähin iso juna-asema josta kiskot veivät Pariisiin ja sieltä muualle maailmaan. (Barceloonaan hän ei suostunut menemään, vaikka se olisi lähempänä ollut koska oli Francon puolella ja Barca ei)
Liput me ostettiin SNCF:n sivuilta helposti ja tulivat postissa kotiin parissa päivässä. Me otettiin vähän halvemmat liput joiden takia sitten pysähdeltiin joka pikku kylässä Ranskan ja Espanjan puolella ja ei kyllä tippaakaan haitannu vaikka se sen neljä tuntia kesti mutta samalla sai ihailla välimeren rannikkoa, minikyliä, vanhoja katalonialaisia pappoja ja mummoja ja salakuunnella niiden juttuja. Junaliput maksoivat vähän alle kakskymppiä kun yhtä nopeella bussilla joutuu pulittamaan noin kympin enemmän.
Espanjan puolella ekassa kylässä vaihettiin junaa ja oli hassua kun yhtäkkiä pitikin taas miettiä ettei ihan kaikkea höpötä ku Ranskassa saa papattaa espanjaks mitä lystää. Ja noi maisemat oli vaan jotain niin uskomatonta oli vuoria ja rannikkoa ja viiniviljelmää (mä rakastan niitä mustia käppyröitä talvella) ja kauniita vanhanaikasia kaupunkeja. Ja plussaa oli tietty jätti ikkunat ja aurngonlasku.
Barceloonaan saavuttiin joskus kasin aikaan ja aika rutiinilla seikkailtiin metrossa ja löydettin hostellille. Oltiin otettu feet up yellow hostel juna-asema Santsin ja Barcan kotiareenan Camp Noun välistä että seuraavana aamuna olis helppo (ja nopee) päästä juna-asemalle lentokentän junaan. Ympäristö yllätti tosi kivasti ku ei ollu mitään turistiutopiaa (joka välillä alkaa pännii Barcassa) vaan halpoja ruokapaikkoja ja ihan oikeita katalonialaisia. Mustekalalonkeroiden, ranskisten ja salaatin jälkeen otettiin metro ramblalle ja köpöteltiin vähän siellä ja barrio goticossa, yritin ettiä yhen friisin jota oltiin opiskeltu keskiajan taidehistorian tunneilla mutta tietenki just se oli korjailun takia peitetty. Näköjään ainoa kuva jonka onnistuin näppäämään oli uudesta corte inglesestä (ite en ainakaan viime kerralla huomannu) placa catalunyalla.
Seuraavana aamuna suunnistettiin parin korttelin päähän ihailemaan, no mitäs muutakaan ku Camp Nouta eli sitä FC Barcelonan kotikenttää. Vähän karu toi oli ulkopuolelta verrattuna Buenos Airesin Boca Juniorsien Bonboneraan joka oli ilosen keltasininen (Seki tuli nähtyä vaikka fudis ei henkilökohtasesti hirveesti kiinnosta mutta tietenki nautin ku näen kuinka toiselle se tuottaa iloa) Pancho olis kyllä sinne mielummin mennyt ihan katsojana ku turistina mutta ehkä ens kerralla sitten. On toi kyl aika hienoo että asuu kahen tunnin ajomatkan päässä noin kivasta kaupungista.
Areenaa ihastelemasta suunnattiin aamupalalle josta löytyki lisää fudisjuttuja ku Alexis Sanchez oli päässy taas lehteen joka on siis Chileläinen jalkapalloilija joka on pelannu melkeen vuoden jo Barcassa. Ainaki haastatteluista on jäänny tosi symppis kuva pojasta joka varmaan yli kakskymppinen koska se aina höpöttää niin innostuneesti ja pöhkösti sen tarinoita ja Chilessä sitä kutsutaan niño maravillaksi eli ihmepojaks :) Chilessä lähes kaikki maajoukkueen pelaajat on lähtösin aika köyhistä oloista ja vaikka muuten siellä yhteiskunta on jakautunu rikkaisiin ja köyhiin mutta näitä fudisihmeitä rakastaa koko kansa. Fudiksen MM-kisojen aikana telkkarissa näytettiin kaikkia haastatteluita ja elämän tarinoita joista aika monet on aika sydäntä riipasevia, kuinka ne on lähetetty yksin asumaan Santiagoon 8-vuotiaina että niistä tulis joskus tähtiä ja kuinka ykski aina tuulettaa sen takia laittamalla käden puhelimeks korvalle, merkkinä äidilleen että se soittaa sitte taas illalla miten meni. Maagisen realismin valtakunnassa rakastetaan ryysystä rikkauksiin tarinoita missä kaikki on mahdollista ja fudiksessa niitä löytyy aina.
Jep takas aiheeseen ja Barceloonaan. Hostelli ei ollu mikään hirveen mukava eikä henkilökunnastakaan jäännyt hirveän positiivistä mielikuvaa. Sänky 8 hengen dormissa makso 9 euroo yö, joka on kyllä halvimpia Barceloonassa, sänky oli kova ja helui kun minä tai alapuolella oleva kaveri kääntyi, lukon kaappiin olisi voinut vuokrata 3 eurolla ja aamupala 2,5 (noi kaks edellistä on mun mielestäihan naurettavaaa) ja aamulla hampaiden pesun jälkeen dormiin palatessa vanhan viinan kostea löyhkä oli kyllä jotain aika kauheeta. Toisaalta en mä hirveesti enempääkään odottanu joten toi oli ihan ok yheks yöks varsinki ku lokaatio oli niin nappiin. Silmäpusseja oli hyvä hoidella kahvilla vaikka vähän epäilytti tilata perusespanjalasita ruokaa kiinalaiselta omistajalta mutta kahvi oli tosi hyvää ja mun bikini americano (toi leipä) tosi maittavaa, ilonen asenne ja hymy sai meidätki vielä paremalle tuulelle.
Sitte lähettiinki lentokentälle josta lähti airbaltic Riikaan ja sieltä toinen Helsinkiin. Voin kyllä suositella tota airbalticia jos Barcelooonaan on menossa kun sieltä oon löytäny halvimmat hinnat ja se käyttää isoja lentokenttiä. Niillä on kai aina toi välilasku Riikassa mutta ainaki pääsee jaloittelemaan eikä toi 5 tuntia matkasta Hki-Bcn oo paha. Suomessa meitä odottikin hirveet kinokset ja uusi "koti". (laskeuduttiin myöhään illalla mutta alla oleva kuva on eka kuva Suomesta)
P.S. tosiaan tää blogger on kiukutellu aika pahasti ja ranskassa meijän nettiyhteys kans. Tätäki oon kuvia ladannu jo 4 pvän ajan ku aina välillä tää ilmottelee virheitä ja jotku toiminnot ei ollenkaan toimi vaihdoin sitten vanhaan bloggeriin ja nyt toimii jotenkuten mutta toi kuvien latailu ja koot on kyllä aika karseita... jospa tää ny tästä.
