kotikampaamo Franiina

Tadaa! Kotikampaamo Franiina avasi ovensa tammikuun puolessa välissä Perpignanin pikkukylässä keskeisellä paikalla. Ensimmäiseksi asiakkaaksi uhrautui toinen omistajista ja lopputulos oli silmiähivelevän onnistunut. (kuitenkaan toinen omistajista ei suostu asiakkaaksi vaan jatkaa toivotonta matkaansa parturilta toiselle). Mä löysin vihdoin sen oikean siis kampaajan, itseni! Mun hiusongelmat alkoivat 18-vuotiaana kun halusin pitkän paksun kerroksittain leikatun blondin letin. Joo ei onnistunut ja painin vielä otsatukan/ei otsatukkaa-ongelman kanssa ja pahin oli ehkä oranssinkeltanenpissablondi liianlyhyen ja silleen hauskasti vinon otsatukan kanssa ja sillon muuten verähti pari kyyneltä ku pääsin kotiin. Näytin ihan keski-ikäseltä pirjolta. Noh eikun tukkaa kasvattamaan ylppäreihin ja kasvohan se vähän mutta sama väri ilosesti kiharoilla muistuttaa edelleen ylppärikuvasta. Seuraavan kerran uskaltauduin kampaajan penkkiin ennen ekaa kertaan Ranskaan lähtiessä ja täti olikin ilkeä. Koko ajan sain kuulla valitusta reuhkastani ja kun kuvailin unelma tukkaani värillisesti mutta värikartassa näyttinkin liian tummalta tuli taas valitusta. Lopputulos oli ihan ok mutta paljon lyhyempi kun olin haaveillut ja viimeistely oli ihan outo sisäänpäinkääntyvine latvoineen. Ranskassa alkoi traumat jo tuntua ja uskaltauduin vasta Barcelonan-reissulla kampaajalle jossa hiukseeni saksittiin näkyviä viivoja eikä kevyitä kerrostuksia. Suomalaisen hiusten paksuus on aika eriluokkaa kun espanjalaisten, joten ei ehkä paras idea. Hiusväri alkoi pikku hiljaa kasvaa omaksi mutta kerran sitä tummensin vähän pois siitä keltaisesta. Yli puolen vuoden kuluttua edellisestä leikkauksesta ja Brasilian ja Uruguayn auringon polttamat hiukset leikkasi Panchon äiti jolla oli oma kampaaja Santiagon ulkopuolella ja vaikka me aina vitsailtiinkin jäljestä joskus ihan aiheestakin, niin joka kerta olin tyytyväinen jälkeenpäin. Toisaalta hiukset sai taas luvan kasvaa ku ei sitä muuallekkaan uskalatanu mennä hiuksia leikkauttamaan. Taas Suomeen palatessani oli hippitukka venähtänyt liikaa ja citydealista ostin halvalla kampaamoajan. Luvassa oli aurinkoraitoja, hieronta ja leikkaus, mutta taas kävelin kotiin itkukurkussa ja ysäritukka päässä. Aurinkoraidat oli mun mielestä liian blondit ja leveet (ihan niiku ysärillä) ja kasvojen vieressä olevat lyhyemmät haituvat leveät, tasapituiset ja kasvoihinpäin käännetyt. Myöhemmin sitten vähän korjailin mutta tais olla viimenen pisara tähän mun kampaamokammoon koska mun on jo syskystä pitäny mennä leikkauttamaan mutta en ole uskalatanu. Aina tuli hirvee ahdistus että jos se taas pilaa sen ja joudun vielä pulittamaan mansikoita ja hymyilemään kun kiltti oon. Poikaystävän estelyistä huolimatta kokeiden päätymisen kunnniaksi tein sen sitten LEIKKASIN ITE! panchokin autto ja ei ees ollu hirveen vaikeeta ku järjestelmällisesti teki, lopputulokseen on enemmän tyytyväinen ku koskaan. Ja jossen olis ollu niin järkeilin että sillon on sitte ainaki pakko mennä kampaajalla käymään. Ylhäällä siis ennen ja jälkeen kuvat ja tässä alhaalla joitan kuvia matkan varrelta. Seuraavasta kerrasta en tiedä, ehkä uskaltaudun taas penkkiin istumaan mutta siihen on nyt ainaki puol vuotta (tällä menolla).