Spas na Krovi ja viimeinen Pietaripäivä

Sitte olikin jo lähdön aika. Chekattiin ittemme hotellista aamulla mutta jätettiin laukut vielä sinne koska oltiin jätetty vikalle päivälle vielä helmi eli Spas Na krovin sisälle tutustuminen. Siskolla oli bussi jo heti sen jälkeen Suomeen mutta meillä olisi ollut vasta illalla. Haluttiin kuitenkin vaihtaa se aikasemmaksi koska uusi matka yöbussissa ei houkutellut hirveesti. Respasta soittivat stten bussiyhtiöille jossa sanoivat että joo tulkaa vaan tänne puolta tuntia aikasemmin ni pääsette bussiin, sitä yö bussia ei edes olisi ollutkaan. Oltiin vähän ihmeissämme mutta iloisia kuitenkin että oltiin tajuttu soittaa paikanpäälle.

Ulkoahan toi on ihan upean näköinen, eikä oltu aikasemmin reissulla menty minnekkään kirkkoon sisään, niin ei oikeen osattu odottaa että mikä meitä siellä odotti. Ja varmaan kymmenennen kerran reissun aikana suut loksahti auki ku astuttiin sisään. Kaikki seinät ja katot oli mosaiikista tehtyjä.

Ja toi väriharmonia oli jotain nii kaunista ja miten valo siivitöity sisään oli vielä piste i päälle.

Tuntu ihan ku olis ollu jossain satumaassa ja olis voinu vaan jäädä tuijottelemaan noita mosaiikeja tunneiks.

Ja sitte uloskäynnin kohdalla oli sitte kerätty kuvia minkä näkönen se oli vielä 10 vuotta sitte ja minkälaisen homman ne oli tehny jotka oli restauroinu koko kirkon. Niiku kuvista näkee ni koko kirkko oli ihan hirveessä kunnossa koska Neuvostoliitto aikaan uskonto ei ollu hirveessä arvossa joten tätäkin kirkkoa oli esimerkiksipidetty perunakellarina1960-luvulla. On kyllä hienoa nähdä miten muutenkin oli Pietarissa restauroitu vanhoja rakennuksia ja kirkkoja kun monessa muussa paikassa on vaan hävitetty ja rakennettu uutta tilalle.

Käytiin vielä kahvilla ja sitten sisko lähti. Me päätettiin lähteä ajoissa bussille ihan varmuuden vuoksi. Kun me sitten paikan päälle päästiin äidin kanssa jäin ulkopuolelle odottamaan laukkujen kanssa kun äiti meni hakemaan lippuja, mutta ei niitä saanutkaan ja täti oli vain tiskin takana sanonut että ei ole ja njet njet. No sitten mä menin sisään ja aloin jankuttamaan englanniksi että kun meidän pitää päästä ja että me soitettiin aikasemmin ja että meillä on varaus ja sitten tädin suusta tipahtikin varaus suomeksi ja kädet alkoivat liikkua näppäimistöllä ja sitten meillä olikin varausvahvistus. Ulkona alkoi kasvaa jono bussia odotellessa ja meidän onneksemme sen saapuessa kuski oli suomalainen (ei venäläisten onneksi koska siitä lähtien puhuttiin vaan suomea ja se joka lähti bussista menetti paikkansa) ja varausnumero toimi joten saatiin istumapaikatkin ja matka kotiin alkoi.

Kortitikin oli jääneet lähettämättä vaikka postimerkitkin oli liimattu paikoilleen mutta onneksi oli viipurissa taas pysähdys niin saatiin nekin postiin Venäjän puolella.