matissea, sotilaita ja auringonlaskun värejä

Kolmannessa kerroksessa päästiin vielä ihailemaa vähän uudempaa taidetta ja oli muuten ihanaa ku sai ottaa kuvia ihan vapaasti ni sitte muistaa jälkeenpäinki että kukas se nyt oli se maalaaja. Näytillä oli Picassoa, ja vaikka sitä onkin monessa paikassa nnähnyt aiemminkin niin aina ne on yhtä ihania . Matissea oli parinkin huoneen verran mutta se ei iskenyt oikeen paitsi noi tanssija tossa alhaalla, muuten oli vähän liian naivistisia omaan makuun.

Tuolla huoneissa sitten kävellessä yhtäkkiä huomattiin että Hermitagen edessä olevalla aukiolla oli kerääntynyt sotilaita ja soittokunta mutta museovartijat hätistivät nopeasti pois ikkunaverhoja koskemasta. Käytävässä ei ollut onneksi verhoja niin päästii vakoilemaan. Ja nähtiin ylhäältäpäin yksi lukuisista huoneista jonne ei vaan ehitty vaikka olisi ollut kyllä kiva päästä tutustumaan tohon talvipalatsin puoleenkin enemmän.

Sitten olikin vuorossa Gaugania ja Van Goghia ja löytyipä sieltä Matissen maalaama maisema Coullieuresta joka tuli tututksi ranskan-vuotenani kun sijaitsi vaan puolen tunnin bussimatkan päässä (kuva vasemalla ylhäällä).

Ja sitten oli vielä muuta eurooppalaista taidetta mutta näiden jälkeen lähdettiinkin jo koska oltiin vietetty lähes koko päivä museossa vaellen ja nälkäkin alkoi jo kurnimaan.

Ennen ku päästiin kuitenkaan syömään niin jäätiin katselemaan sotilas paraatia joka oli tosi hieno kokemus vaikka ehkä vähän pelottikin aluksi että mitäs tässä nyt tapahtuu. Tilanne oli aika epätodellinen kun voimakasääninen mies julisti venäjäksi kaikuvalla aukiolla jotain josta ei tietenkään ollut mitään hajua ja sotilaat marssivat kiväärit käsissä ja soittokunta soitti välillä torvimusiikkia, välillä sitä tuntui olevansa jossain 1900-luvun alun vallankumouksessa tai diktaattorivaltion kansanjuhlissa.

Jossain vaiheessa sitten keksitiin että se oli joku sotilaskoulujen paraati koska jokainen koulu esiteltiin ja marssitettiin aukion ympäri. Punaliput, sirpit ja vasaratkin olivat vielä käytossä useissa sotilaskouluissa joka oli vähän hämmentävää kun eikös siitä ole jo melkeen 20 vuotta kun neuvostoliitto kaatui.



Paraati jatkui pitkän aikaa ja paikalla oli myös merisotilaita ja naissotilaita ja jotain muita josta mulla ei ollut hajuakaan. Vähän se aseiden määrä kyllä häiritsi kun ei kutenkaan tajunnu mistään mitään.

Seuraavana päivänä nähtiin sitte yhdestä englanninkielisestä lehdestä että kyseessä oli jonkun toukokuun 10. päivän paraatin harjoitukset. Ei siellä hirveästi ihmisiäkään kyllä ollut, mutta oli kyllä näkemisen arvoinen.

Paraatin harjotuksia katellessa oli jo unohtunut se nälkä, mutta sitten se palasi yhä pahempana ja matka jatkuikin Idioottiin joka oli Dostojevskyn lempipaikkoja mutta meidät ohjattiin sohvalle istuskelemaan kun kunnon pöytiä ei ollut niin tilattiinkin vaan teet ja saatiin vodka snapsit kaupan päälle mutta koska vatsat huuti tyhjyyttään niin maistettiin vaan ettei olis käynyt huonosti. Tee oli kyllä todella hyvää niikuin yleensäkin oltiin huomattu sen olevan Pietarissa. Vatsat täytettiin loppujen lopuksi halvassa 24/7 ruokalassa joihin päädyttiin aika usein ku niitä oli joka kadunkulmassa.
Ruoan jälkeen tallusteltiin jo samaa tuttua reittiä Nevsky Prospectiä pitkin, Verikirkon vierestä, hotellille kauniin auringon laskun värittäessä kotimatkaa. Toiseksi ylin kuva on Nevskya ja vasemmalla sen alapuolella Singertalo josta mainitsinkin jo)