Balettia Pietarissa

Sunnuntaina ei sitten enään jaksettu mennä aamupalalle Stolleen vaan suunnattiin kohti blinejä. Matkaoppaasta bongattu blinimesta oli kuitenki vähän kauempana ja koska meillä oli ohjelmaa suunniteltuna sen jälkeen olin järkevästi varustautunut korkokengin matkaan. No tietenkin korkokengät alkoivat hiertää (vaikka viime uus vuos meni ihan hyvin niillä tanssiessa) ja lopulta jalat lopettivat lähes kokonaan tottelemisen ja sitten kun päästiin vihdoin blinipaikalle oli se ollut sujettuna jo jonkin aikaa (kurkisteltiin sisälle niin lattiaa täyttivät paperit ja tomu). Kaunis kyltti paikalla kuitenkin oli kertomassa että löysimme sentään paikan (alhaalla oikealla). Vasemalla on kuvia matkalta ja keskellä minä kohtalokkaissa korkkareissani Mihalokovkyn edessä (josta kohta lisää). ja kuten ylhäältä oikealta näkyy löydettiin kuitenki jonkinlainen ruokamesta että jaksetiin takas hotellille valmistautumaan seuraavaan ohjelmaan.

Oltiin suunniteltu jo ennen matkaa että olis hieno päästä venäläistä balettia katsomaan ja oltiin yritetty kattoa esityksia ja niiden hintoja mutta ei kuitenkaan löydetty mitään niin hyvää diiliä että oltais ostettu liput jo ennen matkaa. Edellisenä päivänä kun saavuttiin Nevskylle Nevan toiselta puolen bongattiin kylttejä joissa luki kacca (joka oli tietysti tosi hupaisaa) mutta tajuttiin myös että siellähän niitä lippuja myydään. Ensimmäisessä jossa käytiin ne tarjos lippuja Joutsenlampeen, joka olis ollu kyllä aivan mahtavaa mutta liput oli kyllä aika kalliita. Toisessa paikassa sitte sellanen maatuska pysäytti meijät jo tuulikaapissa ja alko diilaa venäjäks lippuja. Ja ihan hyvinhän me alettiin tulla juttuun mummon kanssa ja nopeasti päästiin yhteisymmärrykseen lipuista. Oli kuulema loppuun myyty esitys mutta hänellä oli vielä neljä lippua kahdet vielä eturivissä, äiti oli lukenut esityksesttä jo ennen matkaa netissä tutkiessaan, eikä hintakaan ollut päätä huimaava niin mummu sai rahat ja devushkat liput. Tajuttiin kyllä jo hotelliin matkalla että näähän on sitte venäläisille tarkotetut liput (ulkkareille no on noin kolme kertaa kalliimmat) joten sunnuntaina olis sitte näytön paikka paljon oltiin opittu näinä kolmena päivänä Venäjällä.

Sunnutaina näytös alkoi kahdetoista aikaan ja oltiin pukeuduttu vähän hienommin (niiku matkaoppaassa oli ohjeistettu) ja vähän jo alko jännittämään ku astuttin Mihalokovskyn teatteriin sisään (kuva ylhäällä niiden kohtalokkaiden korkkareiden kanssa) ja sisällä meitä odotti laumoittain lapsia ja vanhempia. Jätettiin takit ja sitten alettiin paniikissa tiirailla että mikäs näistä se meidän ovi on kun kaikki oli tietysti kyyrillisillä kirjaimilla eikä haluttu puhuu suomee ettei heti oltais jääty kiinni. Löydettin oikealle ovelle jossa lipuntarkastaja meitä odotti, hajaannutiin ja yritettiin näyttää mahdollisimman venäläisiltä (?!) ja sisko meni ekaks sisään eikä sille sanottu mitään sitten minä ja heti tervehdettiin englanniksi HELLO ja siinä vaiheessa ei mitään muuta tullut mieleen kuin spasiba niin kiittelin sitten miestä. Sisään kuitenkin päästiin ja äidille oli rouviteltu venäjäksi ja ajateltiin ettei se varmaan niin vakaa ollu että pari turistia oli päästetty halvemmalla kattomaan lasten balettia. Niin siis esityksen nimi oli Cipollino ja katsomo täynnä lapsia. Tunnelma oli ihanan rento ja lapset hauskaa yleisöseuraa. Itse esitys oli todella hauska ja helpposelkoinen eikä todellakaan pitkästyttävä ja oltiin äidin kanssa ihan eturivissä orkesterin edessä joka sekin sisnänsä oli jo elämys. Suosittelen kaikille ja varsinkin jos ei oo aikasemmin uskaltanut mennä balettiin.

Cippolinon jälkeen lähdettiin kiertelemään taas vähän kaupungilla ja käveltiin Moikaa pitkin toiseen suntaan kuin tavallisesti. Ja kanavan varrella istuskelun jälkeen löysimme jonkun hippiravintolan josta saattiin taas vähän vatsan täytettä ja tällä kertaa tilattiin enegisoivaateetä koska väsymys vähän painoi jo matkan neljäntenä päivänä. Sillä puolen kaupunkia oli aika hiljaista ja paikat kiinni sunnuntain taikia mutta noi talot oli niin upeita ettei meidän olis tarvinnut minne sisään päästäkkään.


Aurink myös lämmitti mukavasti vaikka oltiin kuultu että Suomessa oli lämpötila noussu 20 asteseen. Lähemmäs keskustaa päästäessä alkoi ihmisiäkin näkyä enemmän sunnuntaikävelyllä ja tyttöjä 15cm korossa sipsuttelemassa mukulakivikaduilla.

Oltiin ajoitettu tää ressu ihan tarkotuskella pääsiäiseks koska haluttiin nähä otrodoksista pääsisäistä mutta siitä  ei ollu kyllä missään mitään merkkejä. Ainoot kaks asiaa oli se telkkarista nähty jumalalnpalvelus Iisakin kirkossa ja sitte tää pieni kahvila Spas na Krovin lähettyvillä jossa oli jopa pääsiäis aiheinen näyteikkuna. Käytiin siellä kahvilla ja kakulla ja stettiin tuliaisiks noita pääsiäiskakkuja, jotka nekään ei ollu mitää ihmeen makusia.

Verikirkon edustalla oli taas joku morsiusseurue kameran kanssa ja jotkut turistit ottamassa kuvia kirkon kanssa. Vähän tais tulla pakkomielle saada sellanen täydellinen turistikuva ja ite ei voinu olla kameran takana ni täydellinen siitä ei ikinä tullu.

Illemmalla lähettiin metsästää ravintolaa ja vaikka me kuinka taas kierreltiin ja löydettiin paljon baareja ja diskoja ei mitään kivan näköstä löytyny nii päädyttiin sitte tollaseen ruokalaan jossa oli kyllä ihan hyvää ruokaa sisustus oli vaan vähän outo noine puuseinineen ja kirkkaine maalaisnäkymävalokuva "ikkunoineen".

Takas tulo matkalla olikin sitten jo aurinko laskenut ja sain ainaki yhden täydellisen kuvan Spas na Krovista vaikka ite en ollut siinä mukana.