mattimyöhäsen vastaukset

Koska olen tunnollinen olen opiskelija sairastelen vasta tenttiviikkojen jälkeen lomalla ja valitettavasti olen myös fudisleski joka sai jäädä yksin kotiin niiskuttelemaan näin lauantai-iltana. Jep kolmas päivä tenttien loppumisen jälkeen ja mulla on tylsää olispa edes tuolla ulkona kunnolliset säät ni pääsis edes rannalle paratumaan. No onneks tän mun lukuloman aikana oli blogeissa kierelly näitä kysymyshommeleita niin ajattelin nyt ajankulukseni ja kaikkien mielenkiinnokksi :D  niihin vastailla. Kysymykset lainasin Sarilta ja loput valikoitui Eveliinalta ja kuvat on täällä blogissa aiemminkin pyörineet Diana mini otokset Santiagosta ja Valparaisosta koska en nyt parempiakaan löytänyt :)

1. Jos sinun olisi muutettava ulkomaille, mihin maahan muuttaisit?
Tälläkin hetkellä asuinpaikkani on ulkomailla eli täällä Ranskassa mutta jos nyt jotain muuta vaihtoehtoa pitäisi pohtia niin se kyllä määräytyisi aika pitkälti sen mukaan missä olisi hyvä ja kiinnostava jatkaa näitä taidehistorian opiskeluita, niin top3:ksi voisin pistää USA, Englanti tai Italia. Hassua muuten huomata miten noista opiskeluista on tullu mulle tärkeä juttu kun en ees vois ajatella niitä ilman elämistä.


Chilekoti + Pancho + Pepa <3

 2. Mitä sellaista kannat mukanasi jota et ikinä jätä kotiin?hahaaha tää on just oikee kysymys mulle koska mä en kanna yleensä mitään mukana jos ei ole pakko. Illalla ulos lähtiessä Pancho pakkaa marimekonlaukkunsa peruskamansa ja mä tungen avaimet taskuun jos en saa niitä salaa Pancholle tungettua. Eli mä vastaan että vaatteet :D

3. Minne et missään nimessä haluaisi matkustaa?
Mulla oli tosi pitkään sellanen USA-kammo (?!) mutta niiku jo ekasta vastauksesta näkyy se on jo aika kuopattu se. Tällä hetkellä Kaukoaasiaan en ihan heti lähtis matkustelemaan koska se tuntuu jotenkin kaikkensa antaneelta vaikka pelkää hyvää olen sieltä kuullut ja kuvista näyttää paratiisilta. Toivottavasti ääki ihme päähänpinttymä katoaa niinku edellinenkin.

4. Mikä on ärsyttävin ilmiö blogimailmassa?
Sanotaan nyt vaikka tietty blogeille omainen kirjotustyyli ja sanat, jotka välillä lähentelevät omaperäisyydessään ja puujalkaisuudessaan lukion äikän aineita. Toisaalta se on ihan hauskaakin ja tulevaisuudessa varmaan tekstitaidon kokeessa pitää hallita tämäkin genre.

5. Minkä neuvon antaisit 10 vuoden takaiselle itsellesi?
Apua 13-v Iina jota seurasivat kolme vuotta pahinta teineilyä. "Maailma ei pyöri sun navan ympärillä." Toisaalta en olis nyt tässä jos angsti ei olisi ollut niin kova. :D


siellä se maailmakin odottaa tai Valparaiso



6. Mitä ruokaa et voi sietää ja miksi?

Pienenä vihasin sipulia sen  kaikissa olomuodoissa ja kerran kirosin sillä isänikin, myöskään punaisia ruoka-aineita en suostunut syömään. 16-vuotiaana vielä listasin äidilleni kaikki kielletyt ruoka-aineet joita en halunnut lautaseltani löytää sipuli löytyi edelleen listalta liian isoiksi paloiksi leikattujen vihannesten kanssa. Tällä hetkellä olen aika kaikki ruokainen mutta valitettavasti tietyt perinneruoat eivät vaan mene suusta alas kuten Chileläinen "maissilaatikko" pastel de choclo sen kitalakeen takertuvuuden ja imelän makean jauhelihan takia, Ranskalaisten herkku foie gras "hanhen maksa" se nyt on vaan inhottavaa etenkin valmistustavaltaan ja Katalonialainen saucisse catalan eli semmoinen "salamimakkara" joka haisee aivan hirveeltä läskiltä ja kuolemalta ja ne typerät murkut aina löytää sen. Aina tarjottessa kyllä kohteliaisuudesta syön ja vielä vakuuttelen että hyvää on koska ne perinne ruoat on kuitenki yleensa aika sydämmen asioita.


7. Mitä tekisit jos saisit tietää että sinulla on joku vaikea sairaus ja elinaikaa 7 päivää?
Matkustaisin varmaan kotiin perheen luo poikaystävän kanssa ja sanoisin kaikki asiat jotka on jäänny sanomatta, ei nyt kuitenkaan niitä negatiivisia.

8. Jos voisit palata ajassa taaksepäin, muuttaisitko jotain?Hui näähän meni vakaviksi, liittyen tohon vitoseen olisin voinu sillon keskittyä vähemmän omaan napaan ja ajatella muitakin.

9. Lähtisitkö Peruun matkalle tai pidemmäksi aikaa? Miksi? Miksi et?
Oon käyny jo Perussa ja tykkäsin kyllä kovasti ja todellakin voisin mennä uudestaan kun viimeksi oli vähän kiire kun Suomeenkin piti palata. Jos pidemmäksi aikaa pitäis mennä niin kyllä sen vierusmaan kuitenkin valitsisin kun se mun sydämmeni ekana valloitti.



Tää ei oo Perusta vaan Santiagosta

 10. Mitä blogeja luet säännöllisesti?
Luen aika monia blogeja ihan muotiblogeista matkustusblogeihin.

11. Jos voisit pelastaa 3 tavaraa maanjäristyksen takia sortumaisillaan olevasta kodistasi, mitä pelastaisit?
Hmm jos tän hetkisestä kodista pitäisi valita niin läppärin; nykyajan valokuvakansioni, passin; en kestä Ranskan byrokratiaa ja korulippaan täynnä tärkeimpiä koruja jotka muistuttaa juhlista ja perheestä.



Tässä valmistui Santiagon korkein rakennus joka on rakennettu kestämään maanjäristykset


12. Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
Roomaan. Antiikin Rooman arkeologian-kurssin, Latinalaisten ideoiden ja Antiikin historian jälkeen olen täysin aivopesty ja valmis lähtemään matkaan. <3

13. Minkä supervoiman haluaisit?
Teleporttauksen! hihiih nää kuuluu meijän normaaleihin keskustelu aiheisiin eli ei tarvinnut kauaa miettiä. Tän avulla kun olis helppo muuttaa maasta toiseen, käydä lomilla ja nähä kavereita ja perhettä just sillon kun olisi tarve ja halu.


Voisin vaikka näiden kavereiden kanssa lööbailla puistossa


14. Seuraatko lätkän MM-kisoja?

Etäisesti, pelejä en katso mutta tuloksia vahtaan. Paitsi enää ei oo tarvis :(

15. Paras lomamuistosi?

Vaikka aika useita ja mahtavia paikkoja on tullut nähtyä etenkin viimeisten kolmen vuoden aikana ja valinnan vaikeus paha, erityismaininnan kuitenkin ansaitsee 2001/2002 vuodenvaihde äitin ja sisarusten kanssa Gran Canarialla koska se oli eka kerta niin kaukana ja eka kerta kun näki aaltoja ja rantaa ja oli kuuma ja ihmeellistä, ulkonaki syötiin melkeen joka päivä. Se oli kyllä vaan niin hienoa voisinpa tähän laittaa kuvan jossa poseeraan mun pinkeillä kapreilla, pinkeillä paksupohjasilla sandaaleilla vaaleapunaisessa t-paidassa fuksianpunaisten kukkien edessä <3

16. Jos sinulla olisi aikakone, mihin vuoteen siirtäisit itsesi ja miksi?
ÄÄÄk, ihana kysymys! Vaikka antiikin kreikka ja rooma kiehtookin aika kovasti tällä hetkellä ei siellä naisena mitään tekisi niinkuin monena muutena aikakautena. Ranskan vallankumouksesta olisi mahtava huumaantua mutta silloinkin saisin naisena vai tissejä paljastella joten lähetään ihan muualle ja Asteekkien valtakuntaan Meksikonlahdelle ennen konkistadoreja ja tässäkin täytyy myöntää että olin jo pohtinut kysymystä aiemminkin.

17. Lempikaupunkisi?
Apua tää on vaikee. Santiago on kyllä mahtava kaupunki sieltä löytää ihan mitä vaan, ihmiset osaa nauttia elämästä, ihmiset mukavia, luonto vaihtuu vuorista puistohin ja tylsää ei varmasti ole. Rio de Janeiroon rakastuin heti mutta toisaalta siitä on vaikeampaa sanoa koska en siellä kahta viikkoa kauempaa oleskellut.



Santiagon keskustaa <3

 18. Liittyi se sitten matkustamiseen, ystäviin, sydänsuruihin, unelmiin tai hyviin kotikekkereihin, mikä on muistorikkain kappaleesi?
Tää ei nyt ehkä muistorikkain ole mutta tosta Eveliinan biisin tarinasta tuli mieleen oma lähtö Chilestä, tai no kun olin siellä lomalla seuraavana vuonna, ja matkalla lentokentälle kuunneltiin buffalo soldieria ja Pancho äidin auto vähän rämistellen kaasutteli costanera nortella Santiagon vuoret ja laaksot vilistäen ikkunasta poikaystävän käsi vyötäröllä mä en voinu muuta kun hymyillä riemuidioottimaisesti ja olla onnellinen siitä hetkestä.

19. Jos ihmisten pitäisi kuvailla sinua yhdellä värillä, minkä toivoisit sen olevan ja miksi?
Pinkki! koska se on energinen, iloinen ja vahva feminiininen väri

20. Jos pystyisit valitsemaan armaasi kansalaisuuden, mikä se olisi?
En kyllä vaihtais Panchon kansalaisuutta vaikka viime aikoina ollaan jouduttukkin pohtia Ranskan passin hakemista kun siihen on mahdollisuus ja se tiettyä byrokratiaa helpottais.

21. Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Viiden vuoden kuluttua olen toivottavasti saamassa maisterin papereita käteen täältä Ransksta, uudet suunnitelmat valmiina ja maasta muutto edessä. Toivottavasti hyvin onnellisena, viisaampana ja monta kokemusta rikkaampana.

22. Suurin osa teistä varmasti unelmoi kirjan kirjoittamisesta – mitä sinun teoksesi ehkä käsittelisi?
Sitten kun se oma ala taidehistorian sisältä löytyy niin unelma olisi kyllä kirjoittaa kaikki tietoni yhdistävä teos jossa voisin SELKEÄSTI selitää ja käsitellä asiaa mikä ikinä se tulisikaan olemaan.



Valparaiso



tunnustuksia ja irkkikuvia

Blogi on vähän jumittanu näin lukuloman yhteydessä eikä inspistä oikeestaan löydy kun viettää 24/7 tenteistä stressaten ja välillä jopa opiskellen. Kaiken lisäksi mulla on pari juttua jo puoliksi valmiina julkasua odottaen mutta jokin niistäkin mättää. Onnekseni sainkin Annikalta tunnustuksen ja käskyn paljastaa itsestäni 7 totuutta ja pääsin tenttikirjoja pakoon. Kunnon narsismi- ja itsestään höpöttely tuokiot aina piristää mieltä ja koska en pelkkää tekstiä halua kirjoittaa kruunaan postauksen vielä vaihtarivuoden irc-galleria kuvilla ettei nyt liian tosissaan oteta. Tämä tunnustus on varmaan kiertänytkin jo kaikissa blogeissa joita haluaisin itsekkin palkita niin jääköön tämäkin tähän.

1.Niinku Annikakin harrastin aktiivisesti partiota 6-vuotiaasta 17 kesäseksi ja vaihtelevasti senkin jälkeen. Tapasinpas poikaystävänikin siellä kun Chilessä halusin kokeilla minkälaista partio olisi toisella puolella maapalloa. Viime vuosina harrastus on jäänyt vähän sikseen mutta mun mielestä se kuuluukin olla vähän nuorempien harrastus eikä kukaan sinne edes tällasia vanhoja pieruja kaipaa. Kaipuu metsässä elämiseen on kuitenki kova aina välillä ja ties mitä Canigoun vallotuksia vilisee mielessä. Viime aikoina inspis on tullut telkkarista ja ainoo sarja mitä ranskaksi dubattuna jaksan seurata onkin man vs. wild (jooo olen joku 5 vuotta myöhässä) ja telttakin olis, toi toinen osapuoli ei ole vaan vielä tarpeeksi motivoitunu.



Chiloella partioleirillä 2006 kesällä

  2. Sain pienen identiteettikriisin syksyllä kun löysin "ulkosuomalaiset" blogit. Olin vaihtelevasti pitänyt jo vuoden verran omaa blogiani yllä kunnes eksyin Eveliinan blogiin ja sieltä edelleen. Olin aika kauhistunut ekaks, onhan se aika pelottavaa yhtäkkiä löytää samanlaisia tyttöjä joilta löytyy samanlaista matkustushistoriaa ja kaiken kukkuraksi se ulkomaalainen poikaystävä. Mä olinki sarjatuote, kuuluin johonki genreen, en ollutkaan ainutlaatuinen. Alkujärkytyksen (ja poikaystävän vaakuttelun) jälkeen ymmärsin kuitenki olevani yksilö, ihan oma itseni ja kuinka kiva oli lukea juttuja joihin pystyi täysin samaistua ja huomata ettei ole yksin.



Kolme viikkoa ennen vaihtarivuoden loppumista Isla Negrassa

 3.Yksi tärkeä syy blogin kirjottamiseen on suomenkielen ylläpito. Eihän se varmaan koskaan kokonaan unohtuisi mutta mun mielestä se onyt vaan on hirveen noloa kun ei sitä enää puhukaan niin rikkaasti tai se tulee väenvängällä suusta ulos. En mä nyt kielipuoli halua kaikissa osaamissani kielissä olla. En ole ikinä tuntenut intohimoa kirjoittamiseen ja äikässäkin numerot pyörivät seiskasta kasiin. Lukion viimeisellä luokalla sain kuitenkin lukihäiriöisen leiman papereihin joka auttoi ymmärtämään ettei ne mun jutut ehkä nyt niin huonoja ollukkaan ja kirjotuksistakin tuli muutamaa pistettä vaille E.



Koulussa kopioimassa historian tuntia alkuperäisasukkaista (miks mä muistan tän?!)

  4. Olen laiha eikä numero puntarissa ole muuttunut 7 vuoteen. Ja tästä asiasta saan aina ulkomailla kuulla ja sitä selitellä. Chilessä sain aina saarnan hostäidiltä kuinka en muka syö koulussa (hah mähän aina valitin ku ne oli niin pieniä annoksia) ja koska olen liian laiha ja katseita ja kysymyksiä muilta tytöiltä miten pysyn niin laihana. Eilenkin kaverit pohti noin puolen tunnin ajan jos nyt ostais sen nutellapaninin vai ei... Mä pysyin vaan hiljaa ku olin porsastellu oikeen olan takaa lomilla ja esim. syöny aamupalaks lettuja hillolla, kermalla ja tietty sillä nutelalla, vetäny lähes joka toinen päivä uunituoretta patonkia voilla (ei se mun vika ole että Ranskassa margariini on roskaa) ja eihän siellä boulangerilla voi käydä ostamatta pain de chocolateja (niinku croissantteja mutta erimuotosia ja suklaalla täytettyjä) ja kun niitä saa neljä kahella eurolla ja matkalla kotiin menee kummiski yksi ja kun nyt suklaasta tuli puhe niin myös noin 3 levyä sulkaata ku ne nyt vaan myy niitäkin perhanaisia isoissa pakkauksissa halvemmalla, niin ja eilisen huipentuma oli kun Pancho kokkaili sitruunapiirakkaa harjotuspaikalleen ja mä sain mässäillä raa'alla marengilla, leche condensadalla. Joo äiti kyllä me oikeetaaki ruokaa ollaan syöty, vaikkei tolla energia määrällä varmaan tartteiskaan. Että silleen, tulkaa vaan kysyy niitä laihdutusvinkkejä mä vastaan että luonnoikku ja geenit.



San Cristobalilla vuorella ihailemassa Santiagoa auringonlaskun aikaan 


5. En voi juoda kahvia. Mä olen varmaan jotenkin herkkä kofeiinille ja kahen mukin jälkeen, mulla pimenee silmissä, pipo kiristyy, sydän hakkaa tuhattaa ja sataa, kädet hikoo, ahdistun ja muutun säikyksi. Henkisesti olo on kun jollain narkkarilla puutteessa ja se näkyy myös ulospäin, en ole hirveen mukavaa seuraa, Pancho onkin kieltänyt multa kahvin koska ei vaan kestä mua sillon. Kaikesta tästä huolimatta juon kahvia, se on niiin hyvääää, mutta yritän rajoittaa sitä siihen yhteen annokseen tai valitsen kofeiinittoman vaihtoehdon. Parhaimmillani olen ku olen joutunut heräämään liian aikaisin, mulla menee vatsa sekaisin siitä ja saan pahoinvointia koko päiväksi, ja sitten kippaan kahvia kurkusta alas, ah niin hurmaavaa.


ööö joo photoshoppaustaidot oli kovat ja peilikuvat ihkui

 6. Näen aika usein painajaisia ja varsinkin pakkaamisesta ja muuttamisesta. Näissä unissa haahuilen ympäri mitäkin kaupunkia, hyvästelen kavereita ja ennen kaikkea pakkaan uudestaan ja uudestaan matkalaukkuani, tavaroitahan tietysti häviää ja lisääntyy jatkuvasti ja stressi on kova ja olen täysin aikaan saamaton samalla kun lentokone on jo lähtövalmiina kiitoradallaan. Tämä on toistuva uni onkin tosin aika helppo tulkita, muuttaminen maasta toiseen matkalaukulla on STRESSAAVAA.



näky keittiön ikkunasta, tuolla vuoren juurella sijaitsi mun koulu

 7. Olen musikaalisesti täysin lahjaton. Ala-asteella olin yksin kolmesta meidän luokan tytöstä joita ei kuoroon hyväksytty mutta silti pyrivät joka vuosi uudelleen. Joskus teininä halusin rämpyttää kitaraa mutta kun rytmitajua ei löydy ja nakkisormet ei taivu ei siitäkään oikeen mitään tullut. Chilessä hostperhe oli täysin toista maata ja sainkin nauttia klassisesta musiikista ja siskon maailman kauneimmasta lauluäänestä, muutenkin mun mielestä ei ole todellakaan valehtelua kun sanotaan että lattareilla kulkee rytmi veressä. Pieni alemmuuskompleksi on vaan normi. Onneksi kotona voin vapaasti lauleskella (kiljua, rääkkyä) ja Panchokin vaan kehuu mun kujertelevan kauniisti, taitaa se rakkaus tehdä sokean lisäksi kuuroksi.



kitarasessiot matikantunnilla

  Nyt takas stressaamaan nimittäin tentit alkaa alle viikon päästä ja kuukauden jälkeen onkin eka kandivuosi purkissa, jos en nyt joudu heinäkuun uusitatentteihin :S

niin, niitä kukkasia..

Tuli tossa mieleen että blogin nimen kunniaks voisin kirjotella niitä parhaimpia käännöskukkasia/sanasekotuksia/käännösvirheitä. Niitä on jo jonkunmoinen jo ehtinyt kiertyä näiden vuosien varrella ja varmaan unohtunutkin.

 Hauskin:
Viimeisin oli kun tossa joulun alla Pancho keksi mulle uuden lempinimen "copita de nieve" jonka merkitys mulle ei auenut niin näppäiltiin sitte googlen kuvahakuun kyseinen sana ja mun ilme oli varmaan aika huvittava kun ruutuun pärähti nämä kuvat:

kuvat

Jep albiinogorillan ja mun välillä on kyllä kieltämättä vähän samaanäköä mutta oikeestihan "copa de nieve" tarkoittaa lumihiutaletta (vähän kivempi vertauskuva). Ja tämä albiinoherra oli nimetty lumihiutaleeksi ja kun diminutiivinä sanan hakee (-ito, -ita espanjaksi) ei lumesta ole tietoakaan.

Noloin:

Kaikista noloin moka kävi Chilessä varmaan ekan vaihtarikuukauden aikana kun vielä harjottelin tervehtimistä. Chilessä kun tervehditään kysytään "hola, como estas?" eli "hei mitä kuuluu?" johon vastataan yleensä "bien gracias" "hyvää kiitos" ja jos toinen ei ehdi kysyä takaisin kuulumisia voi toinen siihen todeta "que bueno" "no hyvä". Yksi Chilen rikkauksiin kuuluu tosi persoonallinen murre/slangi/aksentti, jonka avulla Chileläisen erottaa helposti muista lattareista. Niinku Suomessa meillä on yksinimeltämainetsematonsanajoka viittaanaisensukupuolielimeen Chilessä on "hueva" kirjotaan yleisimmin "wea" joka taipuu kuvaamaan ihmistä "weon, huevon" kaveri/ääliö/tyyppi/idiootti (jep riippuu vähän kontekstistä mitä millonki tarkottaa, kavereita voit nimitellä tolla mutta tuntemattomille loukkauksena) tai vähän negatiivisempi "aweonado -da" "kusipää" Mun lemppari on "wea" eli korvaat sillä ihan minkä substantiivin vaan jonka unohdat tai et jaksa toistaa (tässä ei oo mitän negatiivistä kaikua) eli tarkoittaa "toi juttu/se asia". Noh sitten päästään siihen että toi "bueno" vääntyy "weno" muotoon joka lausutaan vähän niiku u:na [ueno]. Lukuhäiriöiselle kirjamet joskus vaihtaa paikkaa varsinkin ku on kuulemalla oppinut niin eräs keskustelu koulun ruokalan kivalle sedälle meni näin, kun halusin näyttää kavereille miten hyvin osaan jo espanjaa:

minä: "como estas?" (okei Chilessä seki vääntyy como estay)

setä: "bien, gracias"

minä: "que weon!"

setä ja kaverit: "?!!!???!!!"

Olin tokassu site lopuks sedälle että "mikä ääliö" kun piti sanoa "no hyvä".Weno (bueno, hyvä) ja weon (ääliö) vikat kirjaimet vaihtuvat päässä. Kaverit oli kyllä aika kauhuissaan ja vakuuttelivat sedälle etten mä mitään ymmärrä. Ainakin tn jälkeen tuli selväks miten se tervehtiminen menikään.

Kielten sekotus:

Aina välillä ku skypettelen perheen kanssa ulkomailta espanja puskee alta ja jokut sanat tuleeki huomaamatta espanjaks, varsinki niistä jutuista joita oon tottunu jo tarinoimaan espanjaks. Hauskin moka oli ku kerroin pikkuveljelle kun oli rakentamassa taloja "Un techo para Chile":n kanssa, joka on siis organisaatio jossa kootaan sellasia melkeinvalmis puuhökkeleitä köyhille Chileläisille. Aika monessa Latinanlaisen amerikan maassa on oma "katto .... päälle"- organisaationsa. Noh siinä taas jaarittelin mun juttujani mutta tällä kertaa en kertonutkaan että rakentelin taloja vaan kasoja... niin casa on espanjaks se talo mutta kun sen suomenkieliseen lauseeseen tunkee taitaapi kuullostaa ihan joltain muulta.

kuva

Jokapäiväiset:

Vaikka puhun espanjaa päivitäin jotku sanat ei vaan pysy päässä vaan lähes aina sekotan sanat "jamón" ja "jabon" eli kinkku ja saippua, ei mitään hirveen mukavia mielikuvia luo esim. leipää saippualla tai käsienpesu kinkulla. Pitkään mun mielestä kello oli "relojo" kun ite lisäilin siihen loppuun ton toisen o:n. Toinen virhe jota edelleen teen on sanan puolivälissä kanssa eli "la mitad" kun mun mielestä se yksi sana eli "lamitad" ja sitten kun se artikkeli sihen tuleen niin siitä tulee "la lamitad", onneks suurin osa ihmisistä varmaan pistää ton änkytyksen piikkiin :)

Ärsyttävin:

Mun nimi. Siinä on nejä kirjainta ja silti aina tuottaa ongelmia. Siis I-I-N-A vaikka sen tavaa, vaikka se kopiodaan passista tai sen kirjottaa. Chilessä ei lausumisella ole mitään ongelmaan, vähän kulmakarvoja ehkä kohotellaan että miksi noin lyhyt mutta muten ihan jees. Chilessä olen siis INA mutta jostain ihme syystä ne aina kirjottaa INNA, siis kaikki vaikka sellasta nimeä Chilestä ei mun tietojan mukaan löydykkää. Mutta Ranskassa on aina ongelmia. Baarissa kun oli töissä niin aina kun nimeä kysyttiin sai sen toistaa noin 5 kertaa ennen ku tuli oikein takas, yleensä vaihtoehdoiks annelttiin TINA, LINA, IRINA, DINA, ?!. Mutta oikeesti pahin on ku se luetaan tai kopioidaan. Se on aina LINA, aina. Vaikka mä piirtelen hienot viivat ylä ja alapäihin ja toisenki teen ihan samallalailla paitsi pienemäksi, nii silti löydän jostain lisasta tän mun alteregon. Okei käsiala vaihtelee jokaisella, mut en mä nyt niin tyhmä ole että yliopistossa kirjottaisin mun nimen kokonaan pienillä kirjaimilla?! ja tiedän et olis paljon helpompaa jos tekisin niin oikeesti ni ehkä ne niistä I:n pilkuista tajuiais ne II:ksi, mutta ei ala. Typerintä on kun se nimi passista kopioidaan ja luullaan sitä isoa I:tä L:ksi, hei kyllä me Suomessaki kirjotetaan erisnimet isolla kirjaimella ihan niiku se mun sukunimi siinä vieressä. Tai kun mä tavaan mun nimeä ja aloitan I-I.. ja sitten tulee kysymys ai kaks I:tä? no eiku tässä vaan änkytän! Mua ei haittaa jos sukunimi menee kieroon mutta ku siinä etunimessä on vaan neljä kirjainta ja mä en haluu olla mikään nenäLIINA.

kuva

Oikeesti mun piti kirjotella uuden lukukauden alusta, ihanista uusista kurseista ja proffista mutta kuvat matkas kameran ja Panchon fudismatsiin ni ehkä sitte myöhemmin. Ei ehkä tänään ku tää mun kirjallinen tuotos ei oo mitään nobelin luokkaa..

Funkydisco-läksiäiset!

Uuups kirjottamiseen oli näköjään tullu tollanen pieni tauko mutta jatketaas mihin sillon jäätiin eli Santiagoon palattaessa sitte piti pikaseen järjestää mulle läksiäiset koska oli enää alle viikko aikaa ennen koneen lähtoä.

 Teemana meillä oli Disco koska oltiin jo suunniteltu puol vuotta sellasia bileitä mutta ei koskaan oltu saatu niitä aikaseks. Perusta takastulomatkalla oltiin löydetty Finlandia vodka-pullo alle 10eurolla josta vedettiin shotteja illan aikana "suomalaiseen" tyyliin. Mä olin haaveillu jo koko kotimatkan mun pöyhkeästä Farrah Fawecet kampauksesta joka ei sitte alkuunkaan onnistunu ku kaikki käherrys laitteet oliki poikaystävän äidin kampaamossa 100 kilomertiä Santiagon ulkopuolella. Noh sitte piti tyytyä vaan tädin 70-lukuiseen ruutupaitaan ja tanssiliikkeisiin.

Pojat oli tietenki kaikki löytänyt afrot ni jos Jackson five olis ollu Chileläisiä ni ne olis varmaan näyttäny tältä...

 Meillä kävi tosi huono tuuri, koska vaikka tosi ahkerasti oltiin tota meijän pihaa käytetty juhlimiseen ei naapurit ollu koskaan mitään valittanu eikä Chilessä muutenkaan sellanen ole kai hirveen yleistä, mutta nyt sitte poliisitki ilmesty paikalle parikin kertaa ni piti sitte siirtää bileet kaverin luo mutta siellä meno jatku yhtä villinä ja disko pauhas aamuun asti. Kai kaikille ei sitte vaan maistu Kool and the gang tai Kc and the sunshine band.

Kotiin lähettiin vasta noin ysin maissa aamulla ja kaikki oli aika tyytyväisiä juhliin vaikka hirveen monia ei paikalle päässy ku varoitus aika oli nii lyhyt...

Cuscosta Santiagoon

 Machu Picchun jälkeen palattiin Cuscoon ja jäätiin vielä päiväks vähän kiertelemään ja tutustumaan paikkoihin. Täällä on aika monissa kaupungissa on patsaita inkoista ja varmaan suosituin inka ainaki jos patsaihin uskoo on Patchacutec joka oli siis viimeinen inka (kuningas) jonka espanjalaiset telottivat Cuscon keskus-aukiolla. Alhaalla on Aguas calientes-kylä Patchacutec-patsas. Loput kuvat on Cuscosta Bussiterminaalin läheisyydestä. Perussa on aina jotain rakennuksia ja parannuksia tekeillä joita pormestarit toteuttavat, joka on ainaki mun mielestä Inka hierarkian peruja, niillä oli tosi järjestäytyny yhteiskunta jossa kuninkaan alla oli monia pienempiä auktoriteettejä. Meijän kuski kerto meille mitä kukin pormestari oli saanut aikaan ja joka puolella oli rakennustyömaita ja maalattuja vaalimainoksia. Myös seinämaalaukset on todella suosittuja ja niissä näkyy alkuperäiskultuurin ja oman historian kunnioitus.

Cuscossa on aivan järkyttävä määrä katedraaleja jotka on siis rakennettu koska rakennusmateriaaleja löyty vähän liikaki eli hajotettuja inkojen uskonnollisia rakennuksia. Ja paljon museoitakin on, me ehittiin käydä vaan Museo de Inca mutta niiku täällä etelä-amerikassa on tapana nää museot on vaan täyteen tupattu kaikkee mikä vaan liittyy aiheeseen eli oli aika laaja valikoima mihin tutustua. Suosittelen kyllä siellä käväsemistä koska siellä on mm. alkuasukkaiden muumioita jotka on tosi hyvin säilyneitä, siellä on yks lapsi muumio ja inkojen "kirjotusta" eli kepissä roikkuvia naruja joissa on eri määrä solmuja joita lähetettiin kuriirien mukana tosiin kaupunkiin jotta tiedot sodista tai sadosta levisi, tutkijat ei ole vielä selvittäneet kirjoitusta. Ainoo tyhmä oli kun museossa ei kuvia saanut ottaa.

Ruoka puolelta kokeiltiin vähän kaikenlaista ja hintasta, pahin oli pitsa Aguas Calientessissa joka oli kaiken lisäks matkan kallein ja juusto maistu joltain saippualta, ananas hapanta, kinkku launatimakkaraa. Cuscossa käytiin parissa vähän kalliimmassa ravitolassa mutta ruoka ei kyllä hirveesti vakuuttanu, käytiin paikallisessa "mäkkärissä" joka oli aika törkeen kallis ja annokset pieniä. Parhaimmat paikat oli tosi halpoja eli mistä sai grillattua kanaa yms. ja sitte kebabmesta josta sai kasviskebabeja (oikeella kuva) ja kaikki ihanat mehubaarit jossa itse valitsemista tuoreista hedelmistä ne sitte puristeli tajunnanräjäyttäviä mehuja ja smoothieta (kuva vasemmalla)

Sitte oliki aika lähteä Perusta ja palata rakkaaseen Chileen. Bussimatkalla mulle tuli ekaa kertaa matkalla vähän heikompi olo ja tietenkään bussissa ei ollu vessaa ja mä en ollu varma että kummasta päästä tulee ekaks ulos mutta onneks sitte päästiin rajan yli ja pääsin lepämään hotellihuoneeseen. Alhaalla siis kuvia Aricasta jossa taas seikkailtiin seuraavana päivänä ennen bussiin nousua.

 Ja bussissa vietettiin taas sellaset 18 tuntia mut nyt oltiin jo totuttu. Yläkuvassa näkyy peltikylä Arican ulkopuolella ja sitte alapuolella aavikon täysikuu ja noi värit oli aika uskomattomat ku hiekka värjäyty purppuraks ja taivas oli tummansininen, liikkuvasta bussista on vaan vähän vaikee saada pimeessä hyvää kuvaa.

Huascossa vietettiin yksi yö rannalla jossa pystytettin teltta dyyneille ja ihailtiin auringonlaskua ja hiljasuutta. Perusta oli löytyny jollain 5 eurolla toi Finlandia vodka joka tuotiin tuliaisiks mun läksiäisiin. Aamulla nautitiin turkoosista vedestä ja valkosesta hiekasta ennen Huascon satamaan lähtemistä ja bussiin kiipeemistä. Huascossa syötiin parit uppopaistetut juustokatkarapu-empanadakset ja sitte matka jatkuki yöbussilla Santiagoon kotiin.

Matkalla Peruun!!

 Heissan, tästä onki jo vähän aikaan ku on tänne kirjotellu mut n ollu vähän nita matkoja ja sen jälkeen Suomeen sopeutumista.. Eli mä alotan siitä mihin jäin tossa tammikuun alussa eli kun oltiin menossa Peruun katsastamaan Machu Picchua. Matka me alotettiin siis Santiagosta ja oltiin tehty hieno sota suunnitelma että ei nukuta ollenkaan reissua edeltävänä yönä vaan vedetään ilta pitkäks kska meillä oli edessä sellaset mukavat 29 tuntia bussissa... Täällä etelä amerikassa pitkätki etäisyydet vedetään busseilla ja kyllä siin vähän säästääki.
Me kuorsattiin aika hyvin noin 20 tuntii ja sitte loput käsittiin vessan hajusta jka oli tietty meijän takana ja ihanasta musiikista ja rytmitti mukavasti meijän aamua kännyköistä vauvojen itkujen lisäks...  Maisemina toimi pohjois Chilen autiomaa joka oli siitä mukava kun tie on aika suora ja sileä.. Bongattiin me matkalla myös tollaset vuoret joissa oli tosi vanhoja "piirrustuksia" jotka näkyy tossa keskimmäisessä ylimmässä kuvassa.

 29 tunnin jälkeen me vihdoin sitte päästiin Aricaan joka on Chilen pohjoisin kaupunki. Ihan ekaks piti mennä ettii safkaa ja löydettiinki tollanen hamppari mesta josta sai ihan mukavan kokosii leipii kyl yli päivän matkan jälkeen kaikki uppos.. Ja sit mentiinki rannalle vähän rentoutuu ja olihan tää eka kerta ku päästiin rannalle syyskuun jälkeen. Uimaa ei jaksettu lähtee ku kello oli jo viis eikä aurinko enää niin paljoo lämmittänyt.. Illalla me käytiin vielä rantabaarissa ennen nukkumaan menoa ja join siellä mango margarita joka oli kyllä yllätävän hyvää :)

Seuraavana päivänä joka oli siis jo reissun kolmas päivä otettiin rajanylitysbussi ja sitten oltiinki jo PERUSSA ja kaupungin nimi oli Tacna. Ekaks me tietenki etittiin bussiliput Cuscoon ja me ostettiin ne yheltä tyypiltä joka oli vähän ihmeellinen ja epäilyttävä mut ne liput oli halvimmat ja pienen miettimisen jälkeen päätettiin sitte luottaa ja ostaa ne liput koska muuten juttu vaikutti ihan ok:lta. Sitte lähettiin tutustuu Tacnaa ja kyllä heti ku bussiin nous huomas eron Chilen ja Perun välillä. Perussa on aika paljon "intiaaneja" ja köyhyyttä ja muutenki vähän vähemmän länsimaalaisempi ku Chile. Ekaks tietenki suunnattiin syömään ja valiitiin joku tosi tavallinen ruokamesta jossa oli paljon perulaisiaki ja sieltä sai keiton, riisiä, salaattia, ranskiksia ja kalan eli ihan kunnon aterian EUROLLA! Ja juotavaks tietenki ostettiin Inca Kolaa joka aika hedelmäisen makusta ja siinä on kofeiinia. Ruoan jälkeen suunnattiin tukiskelemaan kaupunkia ja Keskusaukio eli plaza de armas oli tosi nätin näkönen ja heti huomas että Peru oli ollu espanjalaisten konkistadorien ykkös paikka koska toi pikku kylän katedraali oli aikas hieno ja massiivinen.

Noin kuudelta jatkettiin taas matkaa bussilla mut tällä kertaa edessä oli vaan 18 tunnin matka ja aamulla saavuttais Cuscoon Inkojen valtakunnan pääkaupunkiin!!!!

Matkakohde valittu!

Eilen päätettiin loppujen lopuksi matkan päämäärä ja tänään katottiin bussit. Eli meidän matka kohde tulee olemaan MACHU PICCHU ja lähtö on maanantai aamuna bussilla Aricaan Chilen pohjoisimpaan kaupunkiin josta sitte jatketaan Cuscoon ja ehkä levätään hieman. Bussi lähtee 10.00 maanantai aamulla Santiagosta JA perillä ollaan Aricassa yllätys yllätys tiistaina 15.00 sitte levätään päivä rannalla ja käydään ehkä museoissa ja keskiviikkona kökötetään bussissa 18 tuntia Cuscoon josta sitte seuraavana päivänä lähetään trekkaa Machu Picchulle Cuscosta ostetun matkan mukana. Tähän asti on on suunnitelmat valmiit ja vähän jo jänskättää mut kyl kaikki onnistuu kuitenki :)  Tässä vielä teille hieno kartta että näätte noi etäisyykset.

Tänään siis kävin ostaa bussi liput Aricaan ja valitettavasti enää ei löytyny vierekkäisiä mut sentään peräkkäin ja ehkä joku kiltti setä vaihtaa paikkoja että saadaan olla yhessä :) Bussiliput oli tosiaan neljäkertaa halvempia niin sentakia iteämme kiusataan tällasilla matkoilla ja toisaalta Chilessä nää on aika yleisiä.. Onneks on jo tottunu ja tiedän et naposteltavaa pitää varata koska kaikki bensikset on törkykalliita ja bussiruoka aika hepposta, kans mukavat vaatteet ja silleet että voi ottaa tarpeeks pois jos on kuuma ja jos on kylmä (ilmastointi ja useimissa busseissa täysillä) tarpeeks että matkan aikana voi rentoutuu. Yleensä bussin telkkareistä tulee ihan kivoja leffoja ja ihme kyllä ihan uusia ja sellasia mitä en oo aiemmin nähny. Ja aina kannattaa varoa niitä takapenkkejä koska se vessa alkaa löyhkätä parin tunnin kuluttua.

Tänään myös ostin vaa'an koska sellasta ei Pancholta löytyny eikä kavereiltakaan ja löysin 4eurolla pinkin yksilön. Mä oon stressannu mun matkalaukusta ja hetkestä kun pakkasin sen Suomessa ja koko ajan elän tiedostaen sen painon ja etten voi ostaa sitä ja tätä esim. hiustenkuivaajaa, suoristajaa, kynsilakkoja, kenkiä, takkeja, kirjoja, liika tuliaisia yms. ja kaiken lisäks aina kun ostan jotain kokeilen sen painoa ja mietin että voinko mä viedä sitä Suomeen. Kaiken lisäks tiedän etten Suomessakaan voi ostaa hirveesti asioita koska sitte lähetäänki Ranskaan, eikä Ranskassakaan koska ikinä ei tiedä koska sieltä tuleeki kotiin. Se on oikeesti aika stressaavaa ku se typerä 20 kg rajottaa elämää aika paljon.. No mutta ainaki nyt kun mulla se vaaka on ni voin lopettaa sen arvailun, takin painon miettimisen ja meikkien tarpeellisuuden...

Tähän loppuun vielä kuva maantaiselta Stgo a mil avajaisista, kun Pancho osti mulle jättitikkarin joka oli vielä kaiken lisäks tooosi hyvä vaikka en sitä kerralla pystynykkään syömään :) ja kaiken lisäks se makso alle euron!!

matkaa odotellessa..

Tällä viikolla me ollan joka päivä herätty ysiltä ja matkattu keskustaan soittamaan Perpignanin yliopistolle että saatais Panhon opiskelu asioita eteenpäin. Me oltiin jo syksyllä lähetetty muutama meili sinne mutta vastausta ei kuulunu ni päätettiin sitte soittaa että viisumi asiat pääsis rullaamaan.Me ei olla vielä tavotettu sitä henkilöä kenen kanssa Panchon pitää puhua ja siellä sihteeri sanoo vaan että soita huomenna tai ylihuomenna.. Pancho lähetti meilin yhelle tutulle opettajalle et jos se vaikka sais jotain aikaseks, ni kattoo nytte..  Mulla ei itellä oo mitään ongelmaa kun tein sen Delf b2 kokeen kun olin Ranskassa ja kiitos EU:n vapaan liikkumisen tarviin vaan syksyllä mennä paikan päälle ja kirjautua sisään.
Sitten ku päästiin vihdoin kotiin niin oliki jo nälkä. Pancho päätti tehä gnoccheja ja jauhelihakastiketta ja oli tosi hyvää , vaikka yleensä mun mielestä ne on mauttomia ja kumisia.

Puheluiden jälkeen mä jäin keskustaan artesaanitorille ettimään tuliaisia ja löysinki niitä hyvällä menestyksellä. Ainoostaan iskälle puuttuu pari mutta tiedän jo tarkaan mitä aijon ostaa sille. Äidille on kerääntyny jo vähän enemmän ku oli tarkotus mut ei kai siitä o haittaakaan, ajattelin jo antaa jonku niistä synttärilahjaks mut sit muistin kuinka huono mä oon pitää salassa jo ostettuja lahjoja. Pancholle mä meinasin jo monta kertaa lipsauttaa se tuliaisen Suomesta ja melkeen sitä näyttelinki webbikamerassa ja nyt ku yks kaveri Ranskasta kysy osotetta jouluyllätyksen lähettämiseks ni multa on meinannu lipsua pari kertaa ja teen sen melkeen tarkotuksella ku en kestä salailua. Onneks en oo viel ostanu sen 5-vuotis lahjaa varmaan pitää odottaa viime hetkille etten paljasta sitä aijemmin. No tässä alla on kuitenki paketteja koska en tietenkään niitä voi esitellä täällä koska lähes kaikki tuliaisen saajat tätä lukee.

Loppuun vielä kuvia kotimatkalta. Ekassa kuvassa vasemalta on pieniä tassunjälkiä sementissä ja täällä kaikki kadut on tollasia isoja sementti laattoja ja aika monessa on jalanjälkiä tai koirien tai lintujen jälkiä ja tietenki niitä "i was here" kirjotuksia. Ylärivin keskimmäisessä kuvassa on kaktus joka on kukinnassa ja kaiken lisäks siinä on myös kaktuksen hedelmiä joita voi syödä, ne on niitä vaaleanpunavihreitä ja niitä kutsutaan tunaksi. Ylärivin oikeessa kuvassa oli kiva kukkia ja valkonen laatkkotalo jotka on kanssa aika yleisiä täällä. Sen alla oleva auto oli myynnissä ja mun haaveissa voisinki huristella sillä. Autokuvan vieressä on pikkupersikka puu joka on toosi yleinen täällä ja tähän aikaan vuodesta oksat notkuu persikoiden painosta. Sen vieressä on jättikukkia ja sen yläpuolella kiva pikku pihakasvi, jos en tietäis miltä lihasyöjäkasvi näyttäis voisin kuvitella sen olevan ton näkönen...

Ja tosiaan siitä matkasta ei olla vielä ihan varmoja että minne tai millon lähetään mutta yks vaihtoehto olis lähtee pe iltana että ehittäis kattoo jossain aavikolla Dakar rallia ja sieltä jatkettais Peruun ja Machu Picchun joka on siis palannu meijän suunnitelmiin tai sitee lähettäis maanantaina joko Ecuadoriin Montanitaan joka on nyt ku dollari on alhaalla aika halpa vaihtoehto tai sitte etelä-chileen tai sitte sinne Peruun, mä ilmottelen sitte ku lähetään matkaan..

Santiago a mil!

 Eilen käytiin kattomassa Santiago a mil-nimisen tapahtuman avajaisia keskustassa. Stgo a mil on teatteri-tanssi festari joka järjestetään aina tammikuussa ja kestää koko kuukauden ajan. Näytelmiä esitetään joka puolella Santiagoa ja muissa kaupungeissa kuten Antofagastassa ja Talcassa ja suurin osa lipuista maksaa tuhat (mil) pesoo eli noin 1,50 euroo. Näytelmiä tuodaan eri maista esimerkiks tänä vuonna on belgialaisia, venäläisiä ja perulaisia tulee esiintymään ja tietenki järkyttävä määrä chileläisiä näytelmiä. Avajaiset alko tutulta Plaza de armasilta jonne yhtäkkiä ilmesty kolme tätiä jättimekoissa oopperaa laulaen, aurinkokin oli just alkanut laskemaan värjäten kauniisti pääpostikonttorin ja muut talot.

Tädit lähti kävelemään ja ihmisjoukko seurasi me mentii syömään pari juusto empanadasta ja kun tultiin ulos oliki tädit jo löytäneet meijät ja odotti Plaza de armasin kulmalla että millos jatketan matkaa. Niiden mukaan oli myös liittyny rumpuryhmä joista kuvia vähän myöhemmin ja ihmiset taputti ja tanssi.

Seurattiin täteja taas vähän matkaa eteenpäin kunnes matkaan liitty rokkipellet jotka siis soitti jotain hevymetalintapasta musiikkia kitaroilla ja jätti rummulla niillä oli myös kaks tautatanssijaa paitsi et nää oli sivutanssijoita jotka hyppeli alas ja ylös rummuttaen samalla biisin tahtiin.

Ja sitte tavattiinki rumpuryhmä uudestaan.. ja aurinko laski..

 Löydettiin taas tädit jonku hienon rakennuksen edestä..

Ja yhtäkkiä tädit valaistu, hyvä nii koska valoa ei enää hirveesti riittänyt...

Sitte saavuttiinki la Monedalle eli pressanlinnan eteen jonka vieressä lava ja orkesteri odottelikin jo rouvia..

Ja rokkipelletkin saapu paikanpäälle..

Toi lippu näyttää aika säälittävältä koska se on oikeesti ihan järkyttävän kokonen ja rumpurymhä muuten jatkoki orkesteri jatkoks..

Ja  mitäs sitte tapahtukaan...

Oikeita ihmismarionetteja..

Ja vielä kaks erilaista, toiset oli viulisteja ja toiset pellejä

Ja tais siellä olla pari akrobaattiakin..

Noi oli kyllä aivan mahtavan näkösiä ja tietenki orkesteri soitti koko ajan..

Ja noi varjot oli niin nättejä

Noi näyttää kyl epäilyttävästi nukeilta kuvassa mut kyllä ne ihan oikeita ihmisiä oli.

Entel-torniki pääs mukaan kuvaan

Oli kyllä tosi hienot avajaiset ja kaiken lisäks ku oli vielä riittävästi tilaa kadulla kun suurkaupungissa eletään ni aina jos järjestetään jotain kadulla ni ihmisiä on nii jumalattomasti että ei ees ite tarvii kävellä ku massa vaan liikkuu.. Esityksen takana oli ranskalainen Transe Express-ryhmä ja ihmismarionetti esityksen nimi oli "LLuvia de violines" eli viulisti sade ja "Hombre movil" mobiilimies, en löytäny ranskan kielisiä nimiä mutta jos tolla etti youtubesta ni löytää videoitakin esityksestä.