Spas na Krovi ja viimeinen Pietaripäivä

Sitte olikin jo lähdön aika. Chekattiin ittemme hotellista aamulla mutta jätettiin laukut vielä sinne koska oltiin jätetty vikalle päivälle vielä helmi eli Spas Na krovin sisälle tutustuminen. Siskolla oli bussi jo heti sen jälkeen Suomeen mutta meillä olisi ollut vasta illalla. Haluttiin kuitenkin vaihtaa se aikasemmaksi koska uusi matka yöbussissa ei houkutellut hirveesti. Respasta soittivat stten bussiyhtiöille jossa sanoivat että joo tulkaa vaan tänne puolta tuntia aikasemmin ni pääsette bussiin, sitä yö bussia ei edes olisi ollutkaan. Oltiin vähän ihmeissämme mutta iloisia kuitenkin että oltiin tajuttu soittaa paikanpäälle.

Ulkoahan toi on ihan upean näköinen, eikä oltu aikasemmin reissulla menty minnekkään kirkkoon sisään, niin ei oikeen osattu odottaa että mikä meitä siellä odotti. Ja varmaan kymmenennen kerran reissun aikana suut loksahti auki ku astuttiin sisään. Kaikki seinät ja katot oli mosaiikista tehtyjä.

Ja toi väriharmonia oli jotain nii kaunista ja miten valo siivitöity sisään oli vielä piste i päälle.

Tuntu ihan ku olis ollu jossain satumaassa ja olis voinu vaan jäädä tuijottelemaan noita mosaiikeja tunneiks.

Ja sitte uloskäynnin kohdalla oli sitte kerätty kuvia minkä näkönen se oli vielä 10 vuotta sitte ja minkälaisen homman ne oli tehny jotka oli restauroinu koko kirkon. Niiku kuvista näkee ni koko kirkko oli ihan hirveessä kunnossa koska Neuvostoliitto aikaan uskonto ei ollu hirveessä arvossa joten tätäkin kirkkoa oli esimerkiksipidetty perunakellarina1960-luvulla. On kyllä hienoa nähdä miten muutenkin oli Pietarissa restauroitu vanhoja rakennuksia ja kirkkoja kun monessa muussa paikassa on vaan hävitetty ja rakennettu uutta tilalle.

Käytiin vielä kahvilla ja sitten sisko lähti. Me päätettiin lähteä ajoissa bussille ihan varmuuden vuoksi. Kun me sitten paikan päälle päästiin äidin kanssa jäin ulkopuolelle odottamaan laukkujen kanssa kun äiti meni hakemaan lippuja, mutta ei niitä saanutkaan ja täti oli vain tiskin takana sanonut että ei ole ja njet njet. No sitten mä menin sisään ja aloin jankuttamaan englanniksi että kun meidän pitää päästä ja että me soitettiin aikasemmin ja että meillä on varaus ja sitten tädin suusta tipahtikin varaus suomeksi ja kädet alkoivat liikkua näppäimistöllä ja sitten meillä olikin varausvahvistus. Ulkona alkoi kasvaa jono bussia odotellessa ja meidän onneksemme sen saapuessa kuski oli suomalainen (ei venäläisten onneksi koska siitä lähtien puhuttiin vaan suomea ja se joka lähti bussista menetti paikkansa) ja varausnumero toimi joten saatiin istumapaikatkin ja matka kotiin alkoi.

Kortitikin oli jääneet lähettämättä vaikka postimerkitkin oli liimattu paikoilleen mutta onneksi oli viipurissa taas pysähdys niin saatiin nekin postiin Venäjän puolella.

Balettia Pietarissa

Sunnuntaina ei sitten enään jaksettu mennä aamupalalle Stolleen vaan suunnattiin kohti blinejä. Matkaoppaasta bongattu blinimesta oli kuitenki vähän kauempana ja koska meillä oli ohjelmaa suunniteltuna sen jälkeen olin järkevästi varustautunut korkokengin matkaan. No tietenkin korkokengät alkoivat hiertää (vaikka viime uus vuos meni ihan hyvin niillä tanssiessa) ja lopulta jalat lopettivat lähes kokonaan tottelemisen ja sitten kun päästiin vihdoin blinipaikalle oli se ollut sujettuna jo jonkin aikaa (kurkisteltiin sisälle niin lattiaa täyttivät paperit ja tomu). Kaunis kyltti paikalla kuitenkin oli kertomassa että löysimme sentään paikan (alhaalla oikealla). Vasemalla on kuvia matkalta ja keskellä minä kohtalokkaissa korkkareissani Mihalokovkyn edessä (josta kohta lisää). ja kuten ylhäältä oikealta näkyy löydettiin kuitenki jonkinlainen ruokamesta että jaksetiin takas hotellille valmistautumaan seuraavaan ohjelmaan.

Oltiin suunniteltu jo ennen matkaa että olis hieno päästä venäläistä balettia katsomaan ja oltiin yritetty kattoa esityksia ja niiden hintoja mutta ei kuitenkaan löydetty mitään niin hyvää diiliä että oltais ostettu liput jo ennen matkaa. Edellisenä päivänä kun saavuttiin Nevskylle Nevan toiselta puolen bongattiin kylttejä joissa luki kacca (joka oli tietysti tosi hupaisaa) mutta tajuttiin myös että siellähän niitä lippuja myydään. Ensimmäisessä jossa käytiin ne tarjos lippuja Joutsenlampeen, joka olis ollu kyllä aivan mahtavaa mutta liput oli kyllä aika kalliita. Toisessa paikassa sitte sellanen maatuska pysäytti meijät jo tuulikaapissa ja alko diilaa venäjäks lippuja. Ja ihan hyvinhän me alettiin tulla juttuun mummon kanssa ja nopeasti päästiin yhteisymmärrykseen lipuista. Oli kuulema loppuun myyty esitys mutta hänellä oli vielä neljä lippua kahdet vielä eturivissä, äiti oli lukenut esityksesttä jo ennen matkaa netissä tutkiessaan, eikä hintakaan ollut päätä huimaava niin mummu sai rahat ja devushkat liput. Tajuttiin kyllä jo hotelliin matkalla että näähän on sitte venäläisille tarkotetut liput (ulkkareille no on noin kolme kertaa kalliimmat) joten sunnuntaina olis sitte näytön paikka paljon oltiin opittu näinä kolmena päivänä Venäjällä.

Sunnutaina näytös alkoi kahdetoista aikaan ja oltiin pukeuduttu vähän hienommin (niiku matkaoppaassa oli ohjeistettu) ja vähän jo alko jännittämään ku astuttin Mihalokovskyn teatteriin sisään (kuva ylhäällä niiden kohtalokkaiden korkkareiden kanssa) ja sisällä meitä odotti laumoittain lapsia ja vanhempia. Jätettiin takit ja sitten alettiin paniikissa tiirailla että mikäs näistä se meidän ovi on kun kaikki oli tietysti kyyrillisillä kirjaimilla eikä haluttu puhuu suomee ettei heti oltais jääty kiinni. Löydettin oikealle ovelle jossa lipuntarkastaja meitä odotti, hajaannutiin ja yritettiin näyttää mahdollisimman venäläisiltä (?!) ja sisko meni ekaks sisään eikä sille sanottu mitään sitten minä ja heti tervehdettiin englanniksi HELLO ja siinä vaiheessa ei mitään muuta tullut mieleen kuin spasiba niin kiittelin sitten miestä. Sisään kuitenkin päästiin ja äidille oli rouviteltu venäjäksi ja ajateltiin ettei se varmaan niin vakaa ollu että pari turistia oli päästetty halvemmalla kattomaan lasten balettia. Niin siis esityksen nimi oli Cipollino ja katsomo täynnä lapsia. Tunnelma oli ihanan rento ja lapset hauskaa yleisöseuraa. Itse esitys oli todella hauska ja helpposelkoinen eikä todellakaan pitkästyttävä ja oltiin äidin kanssa ihan eturivissä orkesterin edessä joka sekin sisnänsä oli jo elämys. Suosittelen kaikille ja varsinkin jos ei oo aikasemmin uskaltanut mennä balettiin.

Cippolinon jälkeen lähdettiin kiertelemään taas vähän kaupungilla ja käveltiin Moikaa pitkin toiseen suntaan kuin tavallisesti. Ja kanavan varrella istuskelun jälkeen löysimme jonkun hippiravintolan josta saattiin taas vähän vatsan täytettä ja tällä kertaa tilattiin enegisoivaateetä koska väsymys vähän painoi jo matkan neljäntenä päivänä. Sillä puolen kaupunkia oli aika hiljaista ja paikat kiinni sunnuntain taikia mutta noi talot oli niin upeita ettei meidän olis tarvinnut minne sisään päästäkkään.


Aurink myös lämmitti mukavasti vaikka oltiin kuultu että Suomessa oli lämpötila noussu 20 asteseen. Lähemmäs keskustaa päästäessä alkoi ihmisiäkin näkyä enemmän sunnuntaikävelyllä ja tyttöjä 15cm korossa sipsuttelemassa mukulakivikaduilla.

Oltiin ajoitettu tää ressu ihan tarkotuskella pääsiäiseks koska haluttiin nähä otrodoksista pääsisäistä mutta siitä  ei ollu kyllä missään mitään merkkejä. Ainoot kaks asiaa oli se telkkarista nähty jumalalnpalvelus Iisakin kirkossa ja sitte tää pieni kahvila Spas na Krovin lähettyvillä jossa oli jopa pääsiäis aiheinen näyteikkuna. Käytiin siellä kahvilla ja kakulla ja stettiin tuliaisiks noita pääsiäiskakkuja, jotka nekään ei ollu mitää ihmeen makusia.

Verikirkon edustalla oli taas joku morsiusseurue kameran kanssa ja jotkut turistit ottamassa kuvia kirkon kanssa. Vähän tais tulla pakkomielle saada sellanen täydellinen turistikuva ja ite ei voinu olla kameran takana ni täydellinen siitä ei ikinä tullu.

Illemmalla lähettiin metsästää ravintolaa ja vaikka me kuinka taas kierreltiin ja löydettiin paljon baareja ja diskoja ei mitään kivan näköstä löytyny nii päädyttiin sitte tollaseen ruokalaan jossa oli kyllä ihan hyvää ruokaa sisustus oli vaan vähän outo noine puuseinineen ja kirkkaine maalaisnäkymävalokuva "ikkunoineen".

Takas tulo matkalla olikin sitten jo aurinko laskenut ja sain ainaki yhden täydellisen kuvan Spas na Krovista vaikka ite en ollut siinä mukana.

kahviloita Nevan toisella puolen

Kolmantena aamuna suunnistetiin heti aamupalalle samaan paikkaan ku eilen eli Stolleen ja tällä kertaa sisko söi jänispiirakan ja minä lohi- ja äiti purjopiirakan. Hyvää oli ja sen jälkeen oli kiva tutkia  valokuvia seiniltä ja löydettiinki yks aika pelottava Rasputinista naisten ympäröimänä.

Stolle sijaitsi ihan hotellimme vieressä jossa oli myös Mannerheim asustellut jossain vaiheessa ja ton Spas Na Krovin ohihan ei vaan voinut kävellä ilman turistikuvia (kuten ootte jo huomanneet). Ja myös noita rakastavaisten jättämämia lukkoja kirkon edessä olevalle sillalle piti jäädä ihailemaan hetkeksi.

Sitten ylitettiin Mars field jossa palaa ikuinen tuli mutta ei viittitty hirveen lähelle tarkastelemaan kun ne teki siinä jotain telkkari ohjelmaa ja mummot itki. Ja sitten ylitettiinkin Neva.

Ja päästiin Peter ja Paul linnoitukseen ja meidän järkytykseksi siellä oli ukkoja rannalla uikkareissa vaikka asteita oli noin 12! Hulluja nuo venäläiset.. Alunperin Pietari perustettiin juuri tälle linnoitukselle ja tsaarien viimeiset lepopaikat ovat tuolla vasemmanpuoleisessa rakennuksessa jonne ei kuitenkaan jaksettu tunkea sisäään muiden turistien kanssa. Kello kahdentoista tykinlaukaukset VÄHÄN saivat jalat heikoiksi muuten ihan tutustusmisen arvoinen paikka.

Ja jos ne siellä nurtsilla nakuilleet ukot oli huvittavia noi muurilla aurinkoapalvoville ei kyllä riittänyt ymmärrys, paikallahan ei ollut muita kun noita ja turisteja jotka tietenkin kuvasivat ukkoja. Myös noi kiellot jäivät vähän epäselviksi välillä.

Sitten lähdettiinkin tutustumaan vähän Pietarin tälle puolelle ja yritettiin metsästää joku Pietarin vanhoin talo (joka on ehkä toi sininen) mutta ainakaan noin kauniina päivänä pieni kävely reissu e ollenkaan haitannut.

Ideanahan oli päästä tätä reittiä Kasvitieteelliseen puutarhaan ja kyllähän me sinne lopulta päästiinkin vaikka ehkä se toinen reitti olisi ollut ehkä vähän lyhyempi. Maismat olivat kuitenki kiinnostavia.

Ja välillähän piti täyttää vähän vatsoja kahviloissa ja taas saatiin niin hyvää teetä.

Ja loppujen lopuksi kun sinne kasvitieteellisen puutarhaan päästiin maksoikin se sisään vähän liikaa joten jätettiin kiltisti vaan väliin, ihan kiinnostava se olis varmaan ollu jos olis venäjää osannut kun siellä oli opastettu kierros yrttihuoneeseen ja muualle. Sitten päästiinkin pääkadulle ja kahviloita ja muita ruokapaikkoja alkoi taas näkyä.

Joten mites me muuta ku kahvilaan sisään arvailemaan menuita vaikka aika helppoahan toi loppujen lopuks oli jotku kirjaimet oli vaan korvattu toisilla ja sitte ymmärsitki toisiaki sanoja kun olit pari jo selvittäny.

Vähän aikaa kaupoissa kierreltyämme, ei kyllä löytyny mitään paitsi äidille rillit tosi halvalla vaikka kaikki muu oliki hirveen kallista, otettiin metro Nevskylle. Metro oli aika kiinnostava ja neuvostoaikainen mutta ihan hyvin me pärjättiin ku oikeella pysäkillä päästiin pois. Ja kuviahan siellä ei olisi saannut ottaa... Neskyllä taas iskettiin kauppoihin mutta tällä kertaa ei ees jaksettu mennä sisälle ku oli taas vähän tyyriimpää.

Myöhmmin mentiin maistattamaan äidille sushia joka ei sitä aiemmin ollut maistanut ja mäki pääsin kokeilemaan miso-keittoa joka maistu mun mielestä merilevältä ja aika varmasti se piti myös sitä sisällään. Illalla oli tarkotus mennä Iisakin kirkkoo kattomaan ortodoksista pääsiäsitä mutta onneks väsymys voitti ja katottiin sitä telkkarista, ei oltais muutenkaan varmaan sovittu oikeen joukkoon.
Kaikkihan oli tietenki venäjäks mutta vanhoja leffoja jaksaa kattoa aina vaikka niistä ei ymmärtäiskään mitään..

matissea, sotilaita ja auringonlaskun värejä

Kolmannessa kerroksessa päästiin vielä ihailemaa vähän uudempaa taidetta ja oli muuten ihanaa ku sai ottaa kuvia ihan vapaasti ni sitte muistaa jälkeenpäinki että kukas se nyt oli se maalaaja. Näytillä oli Picassoa, ja vaikka sitä onkin monessa paikassa nnähnyt aiemminkin niin aina ne on yhtä ihania . Matissea oli parinkin huoneen verran mutta se ei iskenyt oikeen paitsi noi tanssija tossa alhaalla, muuten oli vähän liian naivistisia omaan makuun.

Tuolla huoneissa sitten kävellessä yhtäkkiä huomattiin että Hermitagen edessä olevalla aukiolla oli kerääntynyt sotilaita ja soittokunta mutta museovartijat hätistivät nopeasti pois ikkunaverhoja koskemasta. Käytävässä ei ollut onneksi verhoja niin päästii vakoilemaan. Ja nähtiin ylhäältäpäin yksi lukuisista huoneista jonne ei vaan ehitty vaikka olisi ollut kyllä kiva päästä tutustumaan tohon talvipalatsin puoleenkin enemmän.

Sitten olikin vuorossa Gaugania ja Van Goghia ja löytyipä sieltä Matissen maalaama maisema Coullieuresta joka tuli tututksi ranskan-vuotenani kun sijaitsi vaan puolen tunnin bussimatkan päässä (kuva vasemalla ylhäällä).

Ja sitten oli vielä muuta eurooppalaista taidetta mutta näiden jälkeen lähdettiinkin jo koska oltiin vietetty lähes koko päivä museossa vaellen ja nälkäkin alkoi jo kurnimaan.

Ennen ku päästiin kuitenkaan syömään niin jäätiin katselemaan sotilas paraatia joka oli tosi hieno kokemus vaikka ehkä vähän pelottikin aluksi että mitäs tässä nyt tapahtuu. Tilanne oli aika epätodellinen kun voimakasääninen mies julisti venäjäksi kaikuvalla aukiolla jotain josta ei tietenkään ollut mitään hajua ja sotilaat marssivat kiväärit käsissä ja soittokunta soitti välillä torvimusiikkia, välillä sitä tuntui olevansa jossain 1900-luvun alun vallankumouksessa tai diktaattorivaltion kansanjuhlissa.

Jossain vaiheessa sitten keksitiin että se oli joku sotilaskoulujen paraati koska jokainen koulu esiteltiin ja marssitettiin aukion ympäri. Punaliput, sirpit ja vasaratkin olivat vielä käytossä useissa sotilaskouluissa joka oli vähän hämmentävää kun eikös siitä ole jo melkeen 20 vuotta kun neuvostoliitto kaatui.



Paraati jatkui pitkän aikaa ja paikalla oli myös merisotilaita ja naissotilaita ja jotain muita josta mulla ei ollut hajuakaan. Vähän se aseiden määrä kyllä häiritsi kun ei kutenkaan tajunnu mistään mitään.

Seuraavana päivänä nähtiin sitte yhdestä englanninkielisestä lehdestä että kyseessä oli jonkun toukokuun 10. päivän paraatin harjoitukset. Ei siellä hirveästi ihmisiäkään kyllä ollut, mutta oli kyllä näkemisen arvoinen.

Paraatin harjotuksia katellessa oli jo unohtunut se nälkä, mutta sitten se palasi yhä pahempana ja matka jatkuikin Idioottiin joka oli Dostojevskyn lempipaikkoja mutta meidät ohjattiin sohvalle istuskelemaan kun kunnon pöytiä ei ollut niin tilattiinkin vaan teet ja saatiin vodka snapsit kaupan päälle mutta koska vatsat huuti tyhjyyttään niin maistettiin vaan ettei olis käynyt huonosti. Tee oli kyllä todella hyvää niikuin yleensäkin oltiin huomattu sen olevan Pietarissa. Vatsat täytettiin loppujen lopuksi halvassa 24/7 ruokalassa joihin päädyttiin aika usein ku niitä oli joka kadunkulmassa.
Ruoan jälkeen tallusteltiin jo samaa tuttua reittiä Nevsky Prospectiä pitkin, Verikirkon vierestä, hotellille kauniin auringon laskun värittäessä kotimatkaa. Toiseksi ylin kuva on Nevskya ja vasemmalla sen alapuolella Singertalo josta mainitsinkin jo)

Hermitage, toinen kerros

 Hermitagen toisessa kerroksessa meitä odotti Pavilionki halli ja kultakrumeluuri yhdistettynä marmoriin ja valkoseen. Keskellä huonetta oli riikinkukko-kello ja vaikka me kuinka odotettiin että jotain tapahtuisin klo 12.00 ei me ainakaan huomattu mitään (kuva kellosta siis keskellä)

Huonetta olisi kyllä voinut jäädä ihastelemaan pitemmäksikin aikaa kun yksityiskohtia oli niin monia ja jotenki tossa myös tollanen itämainentyyli ihastutti ja tietty kattokruunut oli aika mahtavia.

Sitten taas kartan tutkiskelun jälkeen päätettiin sopivin reitti ja niinollen aloitettiin Italialaisesta taiteesta joka koristi huoneita toisensa jälkeen.

Ja taaskaan pelkästään taulut ei ollu pelkästään katselun arvoisia vaan katot ja ovet olivat myös täynnä maalauksia ja koristeluja, eikä lattiaakaan oltu unohdettu vaan siellä oli kauniita puuleikkauksia.

Ja eihän italialaisesta taiteesta voi puhua jos ei mainita Leonardo Da Vincia ja täälläkin oli kaksi Vincin maalaamaa Madonnaa.

Hermitagessa oli myös huoneita joissa ei ollut tauluja tai patsaita ja myös patsaita joissa ei ollut nimikylttiä tai tekijää.

Seuraavaksi tie vei meidät katsomaan Rafaellon Madonnaa ja lasta ja Michelangelon kyyristelevää poikaa.

Italialaista taidetta seurasivat espanjalainen taide ynnämuut eurooppan maat. Alhaalla kuvissa näkyy oikeella espanjan parhaimmistoa Velazquesin ja El Grecon maalaamina. Tykkään aika paljon tosta punasella seinällä olevasta Velazquesin taulusta jossa on aika aito kapakkatunnelma. Vasemmalla näkyy Rembrantia jolle (ja opiskelijoille) oli omistettu kokonainen halli.

Espanjalainen taide jatkui huonekaupalla ja taulut olivat järkyttävän kokoisia kuten alla olevassa kuvasssa oikealla näkyy. Eikä pelkästään huoneet oltu hienosti koristeltuja vaan myös kaikki käytävät ja portaat. Oikealla on Loggias-käytävä joka on tehty Katariina Suurelle oli varmasti yksi hienoimmista.

Antiikin maalamisen historia-galleriassa oli nimen mukaisesti seinille maalattu maalaamisen historiaa ja itse huonetta koristivat Canova uusklassiset veistokset.

Sitten päästiinkin portaikkoon joka oli museon avaamisesta Venäjän vallankumoukseen toiminut pääsisäänkäyntinä, jota koristivat marmori pylväät ja uusklassiset veistokset. Ja sieltä taas päästiin Fleemiläiselle taitelle omistettuihin huoneisiin ja mua vähän kyllä ihmetytti noi aiheet ku ei ne mitään muuta käsitelly kun metsästystä,kalastusta ja muuta ruokaan liittyviä aiheita, jokainen tyylillään.

Sitte päästiikin sinne Talvipalatsin puolelle joka siis oli tsaarien asunto. Ei muuten jäänny kakkoseks tuolta hermitagen puolelta noi sisustukset ja alla oleva huone oliki vaan joku tsaarin vaimon piirrustushuone.



Alahaalla olevassa kuvassa näkyy Armorial hall jossa otettiin tärkeitä vieraita vastaan. Toi kullan määrä oli kylla aika varmasti vaikuttanut vierailijat Tsaarien mahtavuudesta. Mutta ehkä hienoin oli toi Jordan porraskäytävä joka on Talvipalatsin pääsisäänkäynti, jonka parvelta me vilkutellaan kuvassa äidin kanssa.