Céretin karnevaali part2

Palataan ilosempiin asioihin ja Céretin karnevaaleihin. Ja mitä karnevaalit oliskaan ilman orkesteria joka soitti paikallista musiikkia josta en valitettavasti löytänyt yhtään suuntaa-antavaa esimerkkiä youtubesta. Seuraavalla kerralla lainaan poikaystävän pokkaria että saisin tallennettua paikallisia rytmejä, puhalluksia että päästään kunnolla Ranskalaiseen karnevaalitunnelmaan.

Tämä aurnkoinen täti tanssahteli ilosesti mutta oliko hän sittenkään osa orkesteria vai muuten vaan messissä mukana?



rumpurattaat <3





Mulle selvis vasta viime viikolla telkkarista kuka tää Claude Francois on ku törmäsin realityohjelmaan jossa sille etitään seuraajaa :D

Seuraavaan postaukseen laitan videota ja linkitän musiikkia ni teki saatte nauttia kyseiseisen herran musiikista.



Mikäs siinä terassilla istuessa karnevaali kulkuetta katsellessa :D





Kaikilla tanssikurssien ryhmillä oli tietenki omat shownsa




Tää super z'heros ryhmä oli aikamoista katottavaa ja se pieni konservatiivimummo oli aika järkyttyny että nää lasten idolit hyppi liikkuvan auton katolla röökiä vetäen ja bissepullo kädessä :D



Onneksi täällä näyttää olevan vapaamielisyyttä eikä pipo kiristä!



Tästä on varmaan aika helppo arvata mikä biisi soi taustalla..




Kuinka hienoa ku jaksetaan panostaa ihan kunnolla asuihin ja meikkeihin





Myös poliittinensatiiri on sallittua



Ja sieltähän tää Céretin lätkäjoukkue saapuikin





myös Chile oli edustettuna



Mäki pääsin kyytiin istuskelemaan mutta paikkoja oli rajoitetusti


Vielä olis kolmososa tulossa jossa, niinkun jo aiemmin mainitsin, olis musiikkia ja liikkuvaa kuvaa tarjolla kun ei tää karnevaalimeninki ihan pelkästään näistä kuvista välity...

Céretin karnevaali part1

En ole vielläkään ehtiny laittamaan kuvia niistä Pratsin (se pikku vuorikylä) karnevaaleista koska meijän hienosti hakkeroitu netti feilas meijät pariks päiväks ja sitten tänään käytiinki jo uusissa kanevaaleissa Céretissä. Noh pistetään kuvia tältä päivältä että jotenki olis edes realiaikasta tämä homma.

Céret on ihana pittoreski pikku kylä muutaman kymmenen kilometrin päässä Espanjan rajalta ja välimereltä. Céret on tunnettu siitä että se saa osakseen eniten aurinkoisia päivä vuodessa koko Ranskassa, sieltä saapuvat Ranskan maailman parhaimmat kirsikat toukokuussa joista ensimmäiset lähetetään Ranskan presidentille nautiskeltaviksi ja jopa Picasso oli rakastunut kylään ja asui siellä jonkin aikaa. Kylässä asuu noin 7 500 henkilöä ja mahtava pikkukylän fiilis näkyy juuri näissä koko kylän juhlissa; karnevaaleissa ja Feriassa (siitä sitten myöhemmin kesällä). Aina kun Perpignaninsta tulee käymään Céretiin kaikki näyttää puhtaammalta, kauniimmalta ja huoletomammalta, varsinki ku kaikki tervehtii toisiaan kaduilla ja hymyilee. Jep varmaan kävi selväksi että mikä on mun lempikylä täällä ja syy miks Céret on ku toinen koti meille on koska Panchon Ranskan perhe: sen fudisjengi on kyseisestä kylästä joten ollaan vietetty lukemattomia öitä tiki-diskossa ja france-baarissa tanssien ja nauraen. Noiden kanssa ei vaan pysy pokka, hulluja noi ranskalaiset. Tän kerran naurut sain noista niiden naamiaisasuista, jotka siis esitti lätkäpelaajia!!? Lähellä oltiin..

Pancho oli pukenu Chilen fudismaajoukkueen paidan ni tietenki multa kyseltiin koko ajan olinko mä pukeutunu suomalaiseks, okei raitapaita, marimekon laukku ja farkut, voiks perussuomalaisempaa asua keksiä vaikka tarkotus siis ei ollut. Äh yritän pitää tekstin pienenä ku kuvatki piti jakaa kahteen tai kolmeen postaukseen että mielenkiinto pysyy yllä, tai sitte ei kun pommitan näitä karnevaalikuvia koko seuraavan viikon.



Kuinka söpöt noi Luigi-veljekset, kumpikaan ei halunnu olla Mario :)



Jotkut kärryt oli vähän pienempiä ja kekseliäämpiä

Yleensä ne oli kuitenki tollasia tosi hienosti koristeltuja lavoja isommalla ryhmällä



 

ja musiikki tietenki raikas täysillä ja välillä toi härveli tuprutteli savuakin

 

osanottajat oli ihan kaikista ikäluokista ja ryhmät muodostu kaveriporukoista tai perheistä 





Tollasten kymmenen vuotiaitten lempi puuhaa oli toistensa sotkeminen partavaahdolla, munilla ja jauholla.. NAM!



Ranskaks Baywatch onki Alert à Malibu





Ranskalaisilla on aika omaperäinen huumorintaju



ja tosiaan noi oli kaikki miehiä koska ton omaperäisen huumoritajun lisäks ranskalaiset miehet rakastaa pukeutua naisiks (ainaki täällä etelässä)



Traktorin perässä tuli eroottinen mehiläispesä




Tässä esimerkki teini-ikäsistä crossdressereistä tankotanssimassa



Musiikkina toimi tietysti perus diskomusa ja tietty täysillä





Jopa ihan pikkupojatki uskaltaa pukeutuu tytöiks ja tanssia karnevaalien aikana, osa oli myös tyttöjä





Mä sain lahjaks vessapaperiruusu yheltä pikku prinsessalta <3

matka vuorille

Jippiii sain vihdoin jotain tehtyä tälle mun typerälle bloggeriongelmalle, loppujen lopuks mikään ei toiminu ja latailin kuvia yks kerrallaan ja neki ilmesty pikkuriikkisinä blogiin ja niitä suurentaessa ne tietenki levis pikselipuuroks. Yritin sitte luoda jo uutta blogia uusilla tunnuksilla mutta sitte siihenki tuli samat virhekoodit. Huhhuh alko jo mielessä vaan luovuttaminen, viime kuussa ei löytyny aikaa eikä kärsivällisyyttä yrittää korjata ongelmaa ja sainki aikaseks vaan 2 kirjotusta!? Tänään onneks jumahdin koneen ääreen ja vihdoin löysin pelastuksen ja ainoo mitä piti tehä oli vaihtaa firefox exploreriin... Just joo pitäis varmaan oikeesti perehtyy enemmän tähän tietotekniikaan ku jo 23-vuotiaana tuntee ittensä kivikautiseks. Jokatapauksessa problem solved ja isoja ja kauniita kuvia olkaa hyvät!

Nää kuvat on itse asiassa melkeen jo kuukaus sitte tallentunu kameraan kun oltiin koulukavereiden kanssa matkalla yhden kaverin kotikylään vuorille karnevaaleja juhlimaan. Matka kesti mukavat 2 tuntia mutta ei näiden maisemien vilistessä ikkunassa voi vaan valittaa, ainakaan mun mielestä muut oli ehkä vähän vähemmän innoissaan asiasta. Kuvia ottaessa oli vielä kylmyysaalto ja talvi valloillaan täällä Etelä-Ranskassa mutta nythän ulkona on jo keskikevät ja ihana auringonpaiste.

Tällä viikolla itseasiassa ei nyt niin hirveen keväinen keli vaikka se aurinko paistoikin ahkerasti, ainoa ongelma oli niin hirveä puhuri ettei parina päivänä pyörälläkään uskaltanu yliopistolle lähteä, ja niinä parina kun uskalsi niin välillä löysinkin ittensä pyöräilemästä jalkakäytävällä tuulen puhaltaessa sivusta. Onneks ens viikolla pitäis jo helpottaa ja sitte oliski tiedossa sellaset 20 asteen kelit.

Asettuminen arkeen on sujunut aika laiskasti kun ensimmäinen viikonloppukin kutistu yhteen vaivaseen päivään ku lauantaina oli PPP:tä eli vähän niiku opoa paitsi että me joudutaan ite ottaa selvää unelimien ammateista ja jopa haastatella niiden tekijöitä. Niin ja lauantaisin se on koska sillon kaikki ekan vuoden opiskelijat on darrasia  vapaana. Noh ihan hyvää se tekee miettiä sitä tulevaisuutta ja varsinki ottaa selvää siitä ite. Mä valitsin galleristin ammatin mutta sitte ajauduinki konservaattorin hommia ihmettelemään.

Ja tiistaina kaverit hokutteli mut piirtely-kurssille jossa tehtäväks annetiin hahmotella toisia. Ekaks se oli aika pelottavaa ku ei oo muuten tullu piireltyä lukion jälkeen ku tylsyyksissään vihon reunaan mutta sitte kun maikka kiels multa kumin ni hyvinhän se meni, sain vielä kehujakin maikalta vaikka ei niitä hirveesti muille herunu paitsi yhelle pojalle joka tussitteli puolessa minuutissa täydelliset portretin jokaisesta. Taidanpa mennä sinne uudestaanki ku se yliopiston valokuvauskurssi vaan otti päähän misterknowitallin kanssa.

Tässä vaiheessa kuvia ollaan just ennen Cerettiä <3,voisinki esitellä sitäki täällä blogissa söpö pikku kylä ku on. Ja tääki linna on kurkkinu jo aiemmin täällä blogissa, Château d'Aubiry jonka oli tupakkaparitehtailija Pierre Bardou rakentanu ittelleen 1900 luvun taitteessa. Linna on edelleen yksityisomistuskessa mutta oon kuullu huhuja ettei siellä enää kukaan asustele.. Kävis kuulema liian kalliiks.

Niin ja tosiaan sillon oli aika viiletä ku Ceretissä oli suihkulähdeki jäätyny. Vau.. jättää aika sanattomaks näillä leveys asteilla.

Tässä vaiheessa oltiin jo kökötelty bussissa yli tunnin verran ja ku aiemmin oltiin laskeuduttu espanjan rajaa  kohti (Ceretin kohalla noin 15 km päässä) nyt alettiin nousta vuorille välimerestä poispäin. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy Amélie-les-Bainsjonka pastelliväriset talot paistattelee kauniisti jyrkässä vuoren rinteessä ja alhaalla virtaa Tech. Tän kylän jälkeen ei enää hirveesti tule muita pikku kyliä ja vähän alle tunti saatiinki nauttia näistä vuoristomaisemista. Aika karua näin talvisin..

 Oon taas saannu kipinän täällä kotiseutumatkusteluun koska suunnitelmat näyttäis vähän että taas vaihtuis paikkakunta syksyn tullessa, kunnon muuttolintu :D, mutta siis yhtäkkiä sitä löytyyki kärsivällisyyttä leikkiä bussien kanssa, ettiä uusia mestoja ja tehä listaa pakkokäydäennenlähtöä-kohteissa. Aina ku tietää että taas kohta pitää vaihtaa paikkaa herääki sellasesta arkihorroksesta ja saa energiaa tehä kaikkea kivaa. Taidan olla liian tottunu tällaseen nomadielämään ku viimeks lukioaikana oon asunu yhessä maassa yli vuoden ajan. Noh onneks tällä kertaa sentää pysytään samassa maassa ja jopa ihan Languedoc-Roussillonin alueella.

Sitten päästiinkin määränpäähän eli Prats-de-Mollo-la Presteen, ihan vaan "Prats" kavereiden kesken, 735 metrin korkeuteen, vaivaisen 5km päähän Espanjasta, noin tuhannen ihmisen asuttamassa kylään karnevaaleja ja muita kylän mardi gras traditioita.. Siitä sitte seuraavalla kerralla lisää.