matka vuorille

Jippiii sain vihdoin jotain tehtyä tälle mun typerälle bloggeriongelmalle, loppujen lopuks mikään ei toiminu ja latailin kuvia yks kerrallaan ja neki ilmesty pikkuriikkisinä blogiin ja niitä suurentaessa ne tietenki levis pikselipuuroks. Yritin sitte luoda jo uutta blogia uusilla tunnuksilla mutta sitte siihenki tuli samat virhekoodit. Huhhuh alko jo mielessä vaan luovuttaminen, viime kuussa ei löytyny aikaa eikä kärsivällisyyttä yrittää korjata ongelmaa ja sainki aikaseks vaan 2 kirjotusta!? Tänään onneks jumahdin koneen ääreen ja vihdoin löysin pelastuksen ja ainoo mitä piti tehä oli vaihtaa firefox exploreriin... Just joo pitäis varmaan oikeesti perehtyy enemmän tähän tietotekniikaan ku jo 23-vuotiaana tuntee ittensä kivikautiseks. Jokatapauksessa problem solved ja isoja ja kauniita kuvia olkaa hyvät!

Nää kuvat on itse asiassa melkeen jo kuukaus sitte tallentunu kameraan kun oltiin koulukavereiden kanssa matkalla yhden kaverin kotikylään vuorille karnevaaleja juhlimaan. Matka kesti mukavat 2 tuntia mutta ei näiden maisemien vilistessä ikkunassa voi vaan valittaa, ainakaan mun mielestä muut oli ehkä vähän vähemmän innoissaan asiasta. Kuvia ottaessa oli vielä kylmyysaalto ja talvi valloillaan täällä Etelä-Ranskassa mutta nythän ulkona on jo keskikevät ja ihana auringonpaiste.

Tällä viikolla itseasiassa ei nyt niin hirveen keväinen keli vaikka se aurinko paistoikin ahkerasti, ainoa ongelma oli niin hirveä puhuri ettei parina päivänä pyörälläkään uskaltanu yliopistolle lähteä, ja niinä parina kun uskalsi niin välillä löysinkin ittensä pyöräilemästä jalkakäytävällä tuulen puhaltaessa sivusta. Onneks ens viikolla pitäis jo helpottaa ja sitte oliski tiedossa sellaset 20 asteen kelit.

Asettuminen arkeen on sujunut aika laiskasti kun ensimmäinen viikonloppukin kutistu yhteen vaivaseen päivään ku lauantaina oli PPP:tä eli vähän niiku opoa paitsi että me joudutaan ite ottaa selvää unelimien ammateista ja jopa haastatella niiden tekijöitä. Niin ja lauantaisin se on koska sillon kaikki ekan vuoden opiskelijat on darrasia  vapaana. Noh ihan hyvää se tekee miettiä sitä tulevaisuutta ja varsinki ottaa selvää siitä ite. Mä valitsin galleristin ammatin mutta sitte ajauduinki konservaattorin hommia ihmettelemään.

Ja tiistaina kaverit hokutteli mut piirtely-kurssille jossa tehtäväks annetiin hahmotella toisia. Ekaks se oli aika pelottavaa ku ei oo muuten tullu piireltyä lukion jälkeen ku tylsyyksissään vihon reunaan mutta sitte kun maikka kiels multa kumin ni hyvinhän se meni, sain vielä kehujakin maikalta vaikka ei niitä hirveesti muille herunu paitsi yhelle pojalle joka tussitteli puolessa minuutissa täydelliset portretin jokaisesta. Taidanpa mennä sinne uudestaanki ku se yliopiston valokuvauskurssi vaan otti päähän misterknowitallin kanssa.

Tässä vaiheessa kuvia ollaan just ennen Cerettiä <3,voisinki esitellä sitäki täällä blogissa söpö pikku kylä ku on. Ja tääki linna on kurkkinu jo aiemmin täällä blogissa, Château d'Aubiry jonka oli tupakkaparitehtailija Pierre Bardou rakentanu ittelleen 1900 luvun taitteessa. Linna on edelleen yksityisomistuskessa mutta oon kuullu huhuja ettei siellä enää kukaan asustele.. Kävis kuulema liian kalliiks.

Niin ja tosiaan sillon oli aika viiletä ku Ceretissä oli suihkulähdeki jäätyny. Vau.. jättää aika sanattomaks näillä leveys asteilla.

Tässä vaiheessa oltiin jo kökötelty bussissa yli tunnin verran ja ku aiemmin oltiin laskeuduttu espanjan rajaa  kohti (Ceretin kohalla noin 15 km päässä) nyt alettiin nousta vuorille välimerestä poispäin. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy Amélie-les-Bainsjonka pastelliväriset talot paistattelee kauniisti jyrkässä vuoren rinteessä ja alhaalla virtaa Tech. Tän kylän jälkeen ei enää hirveesti tule muita pikku kyliä ja vähän alle tunti saatiinki nauttia näistä vuoristomaisemista. Aika karua näin talvisin..

 Oon taas saannu kipinän täällä kotiseutumatkusteluun koska suunnitelmat näyttäis vähän että taas vaihtuis paikkakunta syksyn tullessa, kunnon muuttolintu :D, mutta siis yhtäkkiä sitä löytyyki kärsivällisyyttä leikkiä bussien kanssa, ettiä uusia mestoja ja tehä listaa pakkokäydäennenlähtöä-kohteissa. Aina ku tietää että taas kohta pitää vaihtaa paikkaa herääki sellasesta arkihorroksesta ja saa energiaa tehä kaikkea kivaa. Taidan olla liian tottunu tällaseen nomadielämään ku viimeks lukioaikana oon asunu yhessä maassa yli vuoden ajan. Noh onneks tällä kertaa sentää pysytään samassa maassa ja jopa ihan Languedoc-Roussillonin alueella.

Sitten päästiinkin määränpäähän eli Prats-de-Mollo-la Presteen, ihan vaan "Prats" kavereiden kesken, 735 metrin korkeuteen, vaivaisen 5km päähän Espanjasta, noin tuhannen ihmisen asuttamassa kylään karnevaaleja ja muita kylän mardi gras traditioita.. Siitä sitte seuraavalla kerralla lisää.

Spas na Krovi ja viimeinen Pietaripäivä

Sitte olikin jo lähdön aika. Chekattiin ittemme hotellista aamulla mutta jätettiin laukut vielä sinne koska oltiin jätetty vikalle päivälle vielä helmi eli Spas Na krovin sisälle tutustuminen. Siskolla oli bussi jo heti sen jälkeen Suomeen mutta meillä olisi ollut vasta illalla. Haluttiin kuitenkin vaihtaa se aikasemmaksi koska uusi matka yöbussissa ei houkutellut hirveesti. Respasta soittivat stten bussiyhtiöille jossa sanoivat että joo tulkaa vaan tänne puolta tuntia aikasemmin ni pääsette bussiin, sitä yö bussia ei edes olisi ollutkaan. Oltiin vähän ihmeissämme mutta iloisia kuitenkin että oltiin tajuttu soittaa paikanpäälle.

Ulkoahan toi on ihan upean näköinen, eikä oltu aikasemmin reissulla menty minnekkään kirkkoon sisään, niin ei oikeen osattu odottaa että mikä meitä siellä odotti. Ja varmaan kymmenennen kerran reissun aikana suut loksahti auki ku astuttiin sisään. Kaikki seinät ja katot oli mosaiikista tehtyjä.

Ja toi väriharmonia oli jotain nii kaunista ja miten valo siivitöity sisään oli vielä piste i päälle.

Tuntu ihan ku olis ollu jossain satumaassa ja olis voinu vaan jäädä tuijottelemaan noita mosaiikeja tunneiks.

Ja sitte uloskäynnin kohdalla oli sitte kerätty kuvia minkä näkönen se oli vielä 10 vuotta sitte ja minkälaisen homman ne oli tehny jotka oli restauroinu koko kirkon. Niiku kuvista näkee ni koko kirkko oli ihan hirveessä kunnossa koska Neuvostoliitto aikaan uskonto ei ollu hirveessä arvossa joten tätäkin kirkkoa oli esimerkiksipidetty perunakellarina1960-luvulla. On kyllä hienoa nähdä miten muutenkin oli Pietarissa restauroitu vanhoja rakennuksia ja kirkkoja kun monessa muussa paikassa on vaan hävitetty ja rakennettu uutta tilalle.

Käytiin vielä kahvilla ja sitten sisko lähti. Me päätettiin lähteä ajoissa bussille ihan varmuuden vuoksi. Kun me sitten paikan päälle päästiin äidin kanssa jäin ulkopuolelle odottamaan laukkujen kanssa kun äiti meni hakemaan lippuja, mutta ei niitä saanutkaan ja täti oli vain tiskin takana sanonut että ei ole ja njet njet. No sitten mä menin sisään ja aloin jankuttamaan englanniksi että kun meidän pitää päästä ja että me soitettiin aikasemmin ja että meillä on varaus ja sitten tädin suusta tipahtikin varaus suomeksi ja kädet alkoivat liikkua näppäimistöllä ja sitten meillä olikin varausvahvistus. Ulkona alkoi kasvaa jono bussia odotellessa ja meidän onneksemme sen saapuessa kuski oli suomalainen (ei venäläisten onneksi koska siitä lähtien puhuttiin vaan suomea ja se joka lähti bussista menetti paikkansa) ja varausnumero toimi joten saatiin istumapaikatkin ja matka kotiin alkoi.

Kortitikin oli jääneet lähettämättä vaikka postimerkitkin oli liimattu paikoilleen mutta onneksi oli viipurissa taas pysähdys niin saatiin nekin postiin Venäjän puolella.

pääsiäisreissu pietariin

 Mä olin saannu idean läheä tutustumaan tonne meijän itänaapurin kun hirveän monet kyseli aina ulkomailla että oonko mä käynyt Venäjällä ku kerroin Suomen sijaitsevan sen vieressä ja titenkin hölmistyneenä vastasin no että en. Sitten alkoi pienessä päässä raksuttamaan kuin oli jo pari kymmentä kertaa kuullut saman kysymyksen, että niin no miksikäs en... Joten kerroin äidille ideasta ja niin päätettiin sitten pääsiäisenä lähteä perheen tyttövoimin itänaapuriin. Äidin kanssa otettin yöbussi kampista ja heti astuttiinkin eri maailmaan kun kaikki isossa röykkiössä huusi venäjäksi kuskille jotain, no onneksi sitten ku alettiin kyselemään että mitäs tässä nyt tehdään niin muut matkustajat selittivät kuskille että meillä oli varaukset ja päästiin hyvin bussiin. Bussi matka sinänsä ei ollut hirveä mukava eikä edes istuimia saannut laitettua taaksepäin, ja tietysti rajabyrokratiat kello yksi, kaksi yöllä pienessä pakkasessa ei mieltä hirveästi lämmittänyt varsinkin ku oli noin kolme eri pysähdystä samalla yhdellä rajalla. Aamulla sitten huonosti nukkuneina laskeuduttiin bussista ja alettiin suunnistaa hotellille päin. Kello oli noin seitsemä aamulla mutta onneksi löydettiin nopeasti itsemme kartalta ja aamupalalle. Aamupalamesta oli ehkä kallein ja huonoin missä kävimme matkan aikana mutta ruoka ja kahvia auttoivat kummasti väsyneitä matkailijoita. Aamu oli vähän pilvinen ja kylmä mutta pääkadun Nevsky prospectin nähtävyyksiä oli mukava tutkia.

 Ja Nevskyltä löydettiinki nopeasti Gostiny Dvor nimiseen kappakeskukseen jossa oli kaikkea Venäjä kamaa ja käsitöitä. Hiinatkaan eivät olleet niin huimia vaikka halvemmallakin löytyi muualta.

 Näitä Fabergén-munia tietenkin piti ihastella ja niin vaan sitä kummasti keksikin kaikkia käyttötarkoituksia kyseisille munille että jos vaan vaikka yhen sais...

Tässä oli näitä käsitöitä ja astiastoa jota meiltäkin löytyy mummilta perittynä.

Toisessa kerroksessa oli joitain kalliimpia merkkivaatekauppoja jotka eivät meitä niin hirveästi kiinnostaneet oltiin muutenkin vähän pitkän matkustuksen uuvuttamia mutta ainaki hauskaa meillä oli .

Sitten alkoi taas vatsaa kurnia ja löydettin tollanen pikaruokaravintola jossa otettiin perinteiset venäläiset sopat, karpalomehua joka oli tarjolla joka paikassa ja pelmenit voisulalla. Sitten taas lähdettiin ihmettelemään idän ihmeitä kuten ladoja ja kaikkea jotka oli kirjoitettu kyyrillisillä kirjaimilla :)

 Ja tässä kohtaa sitten viimeistää ihastun Pietariin, siis kattokaa noita ihania siltoja, kanavia, arkkitehtuuria ja värisävyjä, niin rauhallista ja kaunista. <3

Ja pikkuhiljaa sitten aurinkoki alko ilmestyä taivaalle ku Moyka-joen vartta käveltiin hotellille päin. Kuvissa on ylhäällä vasemmalla teatteri, alhaalla oikealla Mikhailovsky palatsi ja keskellä allekirjoittanut yrittämässä selittää äidilleen miten se kuva pitää ottaa.

Ja sitten hotellia lähestyessä alkoi spas na krovin eli kirkko veren päällä-tornit alkoivat näkymään. Hotellimme oli aivan kirkon ja sillan vieressä johon rakastavaiset kiinnittivät lukkoja sitoitumisesna merkiksi. Spas na krovin vieressä oli myös pieni turistitori josta löytyi samoja tavaroita kuin Gnostiny Dvoissa mutta hinnat oli tietenkin keskusteltavissa. Ja lääh noi kameratvaikka ei mulla mitään hajua noista olis ollukkaan mutta kun niin nättejä on :)

Matkalla Peruun!!

 Heissan, tästä onki jo vähän aikaan ku on tänne kirjotellu mut n ollu vähän nita matkoja ja sen jälkeen Suomeen sopeutumista.. Eli mä alotan siitä mihin jäin tossa tammikuun alussa eli kun oltiin menossa Peruun katsastamaan Machu Picchua. Matka me alotettiin siis Santiagosta ja oltiin tehty hieno sota suunnitelma että ei nukuta ollenkaan reissua edeltävänä yönä vaan vedetään ilta pitkäks kska meillä oli edessä sellaset mukavat 29 tuntia bussissa... Täällä etelä amerikassa pitkätki etäisyydet vedetään busseilla ja kyllä siin vähän säästääki.
Me kuorsattiin aika hyvin noin 20 tuntii ja sitte loput käsittiin vessan hajusta jka oli tietty meijän takana ja ihanasta musiikista ja rytmitti mukavasti meijän aamua kännyköistä vauvojen itkujen lisäks...  Maisemina toimi pohjois Chilen autiomaa joka oli siitä mukava kun tie on aika suora ja sileä.. Bongattiin me matkalla myös tollaset vuoret joissa oli tosi vanhoja "piirrustuksia" jotka näkyy tossa keskimmäisessä ylimmässä kuvassa.

 29 tunnin jälkeen me vihdoin sitte päästiin Aricaan joka on Chilen pohjoisin kaupunki. Ihan ekaks piti mennä ettii safkaa ja löydettiinki tollanen hamppari mesta josta sai ihan mukavan kokosii leipii kyl yli päivän matkan jälkeen kaikki uppos.. Ja sit mentiinki rannalle vähän rentoutuu ja olihan tää eka kerta ku päästiin rannalle syyskuun jälkeen. Uimaa ei jaksettu lähtee ku kello oli jo viis eikä aurinko enää niin paljoo lämmittänyt.. Illalla me käytiin vielä rantabaarissa ennen nukkumaan menoa ja join siellä mango margarita joka oli kyllä yllätävän hyvää :)

Seuraavana päivänä joka oli siis jo reissun kolmas päivä otettiin rajanylitysbussi ja sitten oltiinki jo PERUSSA ja kaupungin nimi oli Tacna. Ekaks me tietenki etittiin bussiliput Cuscoon ja me ostettiin ne yheltä tyypiltä joka oli vähän ihmeellinen ja epäilyttävä mut ne liput oli halvimmat ja pienen miettimisen jälkeen päätettiin sitte luottaa ja ostaa ne liput koska muuten juttu vaikutti ihan ok:lta. Sitte lähettiin tutustuu Tacnaa ja kyllä heti ku bussiin nous huomas eron Chilen ja Perun välillä. Perussa on aika paljon "intiaaneja" ja köyhyyttä ja muutenki vähän vähemmän länsimaalaisempi ku Chile. Ekaks tietenki suunnattiin syömään ja valiitiin joku tosi tavallinen ruokamesta jossa oli paljon perulaisiaki ja sieltä sai keiton, riisiä, salaattia, ranskiksia ja kalan eli ihan kunnon aterian EUROLLA! Ja juotavaks tietenki ostettiin Inca Kolaa joka aika hedelmäisen makusta ja siinä on kofeiinia. Ruoan jälkeen suunnattiin tukiskelemaan kaupunkia ja Keskusaukio eli plaza de armas oli tosi nätin näkönen ja heti huomas että Peru oli ollu espanjalaisten konkistadorien ykkös paikka koska toi pikku kylän katedraali oli aikas hieno ja massiivinen.

Noin kuudelta jatkettiin taas matkaa bussilla mut tällä kertaa edessä oli vaan 18 tunnin matka ja aamulla saavuttais Cuscoon Inkojen valtakunnan pääkaupunkiin!!!!