Ensimmäinen aurinkoinen päivä suomenlomalla oli maanatai joten päätettiin lähteä pienelle kävelylenkille nauttimaan lumesta ja niin siitä auringosta. Meno jatkui aikapitkälti samallailla kun edellisinä päivinä...
Edellisenä päivänä oltiin saatu nauttia lumi"myrskystä" joten puutki oli saannu vähän lumikuorrutusta. Suomessa (Espoossa ainaki) on niin ihanaa ku pääsee heti kävelemään luontoon ja muutenki ympäristö on aika luonnolista ku esimerkiksi Santiagossa on joka ruohonkorsi niin trimmattu ja muutenki mun mielestä on niin tyhmää että ne siellä sitä ruohoa kasvattelee joka puistossa ja joutuu kastella niitä pitkin päivää ku ei se muuten siellä kestäis, noh onhan se nättiä joo, vähän kalliks vaan käy. Ja täällä Ranskassa tarvis auton tai aikatauluttaa meno silleen että bussilla pääsee.
Sitte päästiin vihdoin sinne meren rannalle mutta niiku mun isosisä sitte jälkeenpäin kerto ei sinne uskaltanu mennä kävelee ku lumea oli niin hirveesti ni se oli eristäny sitä merta jäätymästä niin hirveesti että vähän vetiseltä vaikutti. Onneks löydettiin kuitenki venelaituri jossa sitte nautittiin glögistä ja korvapuusteista.
Sieltä sitte jatkettiin rantaa pitkin kävellen ja kyllä pitää taas hehkuttaa kuinka nättiä talvella voi olla ku aurinko paistaa ja lunta on kinoksittain <3
Toinen asia mitä rakastan on merenrannalla asumista, tai ainaki silleen että sinne pääsee vähintään puolessa tunnissa kävellen. Ainoo huono puoli (ainaki yks niistä harvoista) oli että kesät kaupungissa oli aika hirveitä, laaksossa kun sijaitsee niin kesällä se lämpö vaan pakkautuu ja raikasta ilmaa ei oikeen löydy, sen takia kaikki pakeneeki kaikille ihanille rannoille joita onki aikamoinen joukko kun Chilessä sitä rantaviivaa löytyy ku Suomessa järviä. Täällä Perpignanissa löytyy ihania rantoja niiku tossa tammikuun postauksissa esittelin mutta se bussileikki on välillä tällaselle tuulipäälle vähän vaikeeta.
Vatsa ulkomailla asuessa on huomannu kuinka "landella" oikeesti oon asunu melkeen koko ikäni ku esimerkiksi nämä hevostallin hepat pääsi aina välillä jaloittelemaan meidän lukion takapihalle. Parempaa paikkaa varttua en kyllä olis ite pystyny valita.
Mä sorrun aika usein, niiku tässäki tekstissä maiden vertailuun, niin ei se kuitenkaan oo sellasta kilpailuttamista vaan enemmänki asioiden eri kannalta tutkiskelua. Aina kuitenkaan ei sitä ainakaan ulkomaisten kuullen kannata tehä koska se aika usein ymmärretään negatiivistesti tai sillä että on koti-ikävä. Toisten ulkkareiden kanssa nää keskustelut onki parhaita. Loppujen lopuksi matkustus avartaa maailmaa ja niiku meijän Barcelonan hostellin seinällä luki "koko elämänsä yhdessä maassa asuminen on kuin vain yhden sivun lukeminen kirjasta".
Edellisenä päivänä oltiin saatu nauttia lumi"myrskystä" joten puutki oli saannu vähän lumikuorrutusta. Suomessa (Espoossa ainaki) on niin ihanaa ku pääsee heti kävelemään luontoon ja muutenki ympäristö on aika luonnolista ku esimerkiksi Santiagossa on joka ruohonkorsi niin trimmattu ja muutenki mun mielestä on niin tyhmää että ne siellä sitä ruohoa kasvattelee joka puistossa ja joutuu kastella niitä pitkin päivää ku ei se muuten siellä kestäis, noh onhan se nättiä joo, vähän kalliks vaan käy. Ja täällä Ranskassa tarvis auton tai aikatauluttaa meno silleen että bussilla pääsee.
Sitte päästiin vihdoin sinne meren rannalle mutta niiku mun isosisä sitte jälkeenpäin kerto ei sinne uskaltanu mennä kävelee ku lumea oli niin hirveesti ni se oli eristäny sitä merta jäätymästä niin hirveesti että vähän vetiseltä vaikutti. Onneks löydettiin kuitenki venelaituri jossa sitte nautittiin glögistä ja korvapuusteista.
Sieltä sitte jatkettiin rantaa pitkin kävellen ja kyllä pitää taas hehkuttaa kuinka nättiä talvella voi olla ku aurinko paistaa ja lunta on kinoksittain <3
Toinen asia mitä rakastan on merenrannalla asumista, tai ainaki silleen että sinne pääsee vähintään puolessa tunnissa kävellen. Ainoo huono puoli (ainaki yks niistä harvoista) oli että kesät kaupungissa oli aika hirveitä, laaksossa kun sijaitsee niin kesällä se lämpö vaan pakkautuu ja raikasta ilmaa ei oikeen löydy, sen takia kaikki pakeneeki kaikille ihanille rannoille joita onki aikamoinen joukko kun Chilessä sitä rantaviivaa löytyy ku Suomessa järviä. Täällä Perpignanissa löytyy ihania rantoja niiku tossa tammikuun postauksissa esittelin mutta se bussileikki on välillä tällaselle tuulipäälle vähän vaikeeta.
Vatsa ulkomailla asuessa on huomannu kuinka "landella" oikeesti oon asunu melkeen koko ikäni ku esimerkiksi nämä hevostallin hepat pääsi aina välillä jaloittelemaan meidän lukion takapihalle. Parempaa paikkaa varttua en kyllä olis ite pystyny valita.
Mä sorrun aika usein, niiku tässäki tekstissä maiden vertailuun, niin ei se kuitenkaan oo sellasta kilpailuttamista vaan enemmänki asioiden eri kannalta tutkiskelua. Aina kuitenkaan ei sitä ainakaan ulkomaisten kuullen kannata tehä koska se aika usein ymmärretään negatiivistesti tai sillä että on koti-ikävä. Toisten ulkkareiden kanssa nää keskustelut onki parhaita. Loppujen lopuksi matkustus avartaa maailmaa ja niiku meijän Barcelonan hostellin seinällä luki "koko elämänsä yhdessä maassa asuminen on kuin vain yhden sivun lukeminen kirjasta".
