matka vuorille

Jippiii sain vihdoin jotain tehtyä tälle mun typerälle bloggeriongelmalle, loppujen lopuks mikään ei toiminu ja latailin kuvia yks kerrallaan ja neki ilmesty pikkuriikkisinä blogiin ja niitä suurentaessa ne tietenki levis pikselipuuroks. Yritin sitte luoda jo uutta blogia uusilla tunnuksilla mutta sitte siihenki tuli samat virhekoodit. Huhhuh alko jo mielessä vaan luovuttaminen, viime kuussa ei löytyny aikaa eikä kärsivällisyyttä yrittää korjata ongelmaa ja sainki aikaseks vaan 2 kirjotusta!? Tänään onneks jumahdin koneen ääreen ja vihdoin löysin pelastuksen ja ainoo mitä piti tehä oli vaihtaa firefox exploreriin... Just joo pitäis varmaan oikeesti perehtyy enemmän tähän tietotekniikaan ku jo 23-vuotiaana tuntee ittensä kivikautiseks. Jokatapauksessa problem solved ja isoja ja kauniita kuvia olkaa hyvät!

Nää kuvat on itse asiassa melkeen jo kuukaus sitte tallentunu kameraan kun oltiin koulukavereiden kanssa matkalla yhden kaverin kotikylään vuorille karnevaaleja juhlimaan. Matka kesti mukavat 2 tuntia mutta ei näiden maisemien vilistessä ikkunassa voi vaan valittaa, ainakaan mun mielestä muut oli ehkä vähän vähemmän innoissaan asiasta. Kuvia ottaessa oli vielä kylmyysaalto ja talvi valloillaan täällä Etelä-Ranskassa mutta nythän ulkona on jo keskikevät ja ihana auringonpaiste.

Tällä viikolla itseasiassa ei nyt niin hirveen keväinen keli vaikka se aurinko paistoikin ahkerasti, ainoa ongelma oli niin hirveä puhuri ettei parina päivänä pyörälläkään uskaltanu yliopistolle lähteä, ja niinä parina kun uskalsi niin välillä löysinkin ittensä pyöräilemästä jalkakäytävällä tuulen puhaltaessa sivusta. Onneks ens viikolla pitäis jo helpottaa ja sitte oliski tiedossa sellaset 20 asteen kelit.

Asettuminen arkeen on sujunut aika laiskasti kun ensimmäinen viikonloppukin kutistu yhteen vaivaseen päivään ku lauantaina oli PPP:tä eli vähän niiku opoa paitsi että me joudutaan ite ottaa selvää unelimien ammateista ja jopa haastatella niiden tekijöitä. Niin ja lauantaisin se on koska sillon kaikki ekan vuoden opiskelijat on darrasia  vapaana. Noh ihan hyvää se tekee miettiä sitä tulevaisuutta ja varsinki ottaa selvää siitä ite. Mä valitsin galleristin ammatin mutta sitte ajauduinki konservaattorin hommia ihmettelemään.

Ja tiistaina kaverit hokutteli mut piirtely-kurssille jossa tehtäväks annetiin hahmotella toisia. Ekaks se oli aika pelottavaa ku ei oo muuten tullu piireltyä lukion jälkeen ku tylsyyksissään vihon reunaan mutta sitte kun maikka kiels multa kumin ni hyvinhän se meni, sain vielä kehujakin maikalta vaikka ei niitä hirveesti muille herunu paitsi yhelle pojalle joka tussitteli puolessa minuutissa täydelliset portretin jokaisesta. Taidanpa mennä sinne uudestaanki ku se yliopiston valokuvauskurssi vaan otti päähän misterknowitallin kanssa.

Tässä vaiheessa kuvia ollaan just ennen Cerettiä <3,voisinki esitellä sitäki täällä blogissa söpö pikku kylä ku on. Ja tääki linna on kurkkinu jo aiemmin täällä blogissa, Château d'Aubiry jonka oli tupakkaparitehtailija Pierre Bardou rakentanu ittelleen 1900 luvun taitteessa. Linna on edelleen yksityisomistuskessa mutta oon kuullu huhuja ettei siellä enää kukaan asustele.. Kävis kuulema liian kalliiks.

Niin ja tosiaan sillon oli aika viiletä ku Ceretissä oli suihkulähdeki jäätyny. Vau.. jättää aika sanattomaks näillä leveys asteilla.

Tässä vaiheessa oltiin jo kökötelty bussissa yli tunnin verran ja ku aiemmin oltiin laskeuduttu espanjan rajaa  kohti (Ceretin kohalla noin 15 km päässä) nyt alettiin nousta vuorille välimerestä poispäin. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy Amélie-les-Bainsjonka pastelliväriset talot paistattelee kauniisti jyrkässä vuoren rinteessä ja alhaalla virtaa Tech. Tän kylän jälkeen ei enää hirveesti tule muita pikku kyliä ja vähän alle tunti saatiinki nauttia näistä vuoristomaisemista. Aika karua näin talvisin..

 Oon taas saannu kipinän täällä kotiseutumatkusteluun koska suunnitelmat näyttäis vähän että taas vaihtuis paikkakunta syksyn tullessa, kunnon muuttolintu :D, mutta siis yhtäkkiä sitä löytyyki kärsivällisyyttä leikkiä bussien kanssa, ettiä uusia mestoja ja tehä listaa pakkokäydäennenlähtöä-kohteissa. Aina ku tietää että taas kohta pitää vaihtaa paikkaa herääki sellasesta arkihorroksesta ja saa energiaa tehä kaikkea kivaa. Taidan olla liian tottunu tällaseen nomadielämään ku viimeks lukioaikana oon asunu yhessä maassa yli vuoden ajan. Noh onneks tällä kertaa sentää pysytään samassa maassa ja jopa ihan Languedoc-Roussillonin alueella.

Sitten päästiinkin määränpäähän eli Prats-de-Mollo-la Presteen, ihan vaan "Prats" kavereiden kesken, 735 metrin korkeuteen, vaivaisen 5km päähän Espanjasta, noin tuhannen ihmisen asuttamassa kylään karnevaaleja ja muita kylän mardi gras traditioita.. Siitä sitte seuraavalla kerralla lisää.

talviurheilulomalaiset

Niikuin hiihtolomalla pitääkin me nautiskeltiin talvisista urheilumahdollisuuksista ja liikuttiinki varmaan enemmän näiden 10 päivän aikana ku viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Kuten edellisistä postauksista näkyi nautittiin kävelyretkistä ja luistelusta. Yks mitä oikeesti odotin oli pulkkamäkeen pääsy kun en edes muista millon olisin viimeksi pulkan vauhdista nauttinu. Odotukset oli korkeella ja kukkulan päällä jo vähän kipristeli vatsasta että mitenköhän tässä tulee käymään. Noh loppujen lopuks ei se nyt niin tajunnan räjäyttävän hauskaa ollutkaan ja kaikenlisäks ihan oikeeta urheilua kun sieltä alhaalta piti vielä tulla jotenki kavuta ylöskin. Varmaan samasta syystä ei muita meidän ikäsiä tässä rinteessä hirveästi näkyny :)

Seuraava urheilupläjäykseen kuului fudista josta mä jättäydyn autoon torkkumaan ku sekalainen joukko fudishulluja pisti pelin pystyyn katuvalojen valaseman jääsohjoisenkentän päällä. Uskomatonta kyllä ei kukaan vetäny lippoja vaikka Panchon pingviinityyli naurattiki allekirjoittanutta autossa. Kiitos iskälle kutsusta vaan.

Iskän kanssa päästiin myös kokeilemaan miten hiihto sujuu ja ihan hyvinhän se sujui. Matkaa kiertyi vähän yli 3km ja parhaat palat oli tietty alamäet ku sai vähän vauhtia suksiin. Maalina toimi Ikea ja halvat hodarit :)

Loman viimeiseks aamuks olin säästäny (lykänny) sen kovimman jutun eli avantouinnin. Olin jo spyykannu Ranskasta asti Panchoa lähtemään mukaan jostain netistä se oli kaivanu että se on vaarallista joten päätin tehdä tästä oman numeron. Olin koulun kanssa kerran aikasemmin kokeillu lajia ja sen jälkeiseen oloon jäänny koukkuun. Uinnin jälkeinen tunne oli jotain uskomatonta, sellanen sisäinen lämpö ja energia valtaa koko kropan eikä oo yhtään kylmä.

Eikä siellä avannossakaan tarvii hirveen kauaa kuikuilla. Tällä kertaa ei kuitenkaan tunne ollu niin voimakas ku ekalla kerralla mutta hauskaa se oli :) Panchoki oli loppujen lopuks laittanu uikkarit alle jos seki olis uskaltanu mutta mä olinki vikkelästi jo takas autossa. Tässä vielä todistusaineistoa tästä räpiköinnistä.

Kaiken tän lisäks harjoteltiin lumenluontia ja katonputsausta jota ei ollukkaan ennen päässykkään kokeilemaan kerrostalonasukkaina. Tämä hiihtoloma oli just sellanen täydellinen talviloma ku ei täällä Etelä-Ranskassa hirveesti siitä pääse nauttimaan sanan suomalaisessa muodossa. Ja nyt ei enää harmita ku sillon jouluna ei päästy Suomeen lomailemaan ku sillon ei oliskaan päässyt nauttimaan kauikesta tästä. Kiitos vielä äidille ja onnittelut mummonmökistä, sisaruksille mahtavasta lomasta, vihdoinki oltiin kaikki yhtä aikaa Suomessa ja iskälle hiihtämisestä ja fudiksesta <3

päivä Helsingissä

Yks meidän Suomen loman must-juttuja oli luistelu koska ite oon viimeisten kuuden vuoden aikana luistellu ehkä kerran ja Pancho ei kertaakaan elämässään.

Santiagossa on mun tietääkseni vaan yks luistelurata mut ne on yleensä lapsille suunnattuja tai/ja ihan törkeessä kunnossa. Argentiinassa Barilochessa luokkaretkellä käytiin luistelemassa ja mä kaatuilin ehkä yhtä useesti ku mun ekakertalaiset luokkakaverit, ne luistimet oli niin tylsät ja jää hirveessä kunnossa niistä luistimista. Täällä Perpignanissakin oli jouluna luistinrata mutta se oli ihan samalla tasolla ku Santiagossa paitsi että tää oli oikeesti lapsille ja koska rata sijaitsi ulkona (+15 astetta sillon joulun aikaan) se oli kaiken lisäks aikav etistä touhuu. Aika hienoo kuitenkin että mahdollisuuksia löytyy ranskalaisille lapsosille niinkuin chileläisillekkin (vaan rikkaille).

Meiltä kotoota ei löytyny tolle yhelle isojalalle sopivia hokkareita eikä kierrätyskeskuksistakaan, niin laitettiin luistelureissu samaan Helsinginreissun kanssa. Vaikka toi jääpuisto onki aika tyyristä puuhaa, Suomessa kun niin onnekkaita ollaan että ilmastahan se luistelu yleensä on, niin olihan noi maisemat aika hienot.



Ja itse luistelukin meni tosi hyvin. Mä varottelin Panchoa kuinka se tulee aika varmasti olemaan ihan mustelmilla jälkeenpäin ja kuinka luultavasti mäkään en tule pysymään kunnolla pystyssä. Ja pyh, lastenleikkiähän se oli... Uskalsin jopa luistella järkkäri kädessä, näytin varmaan aika huvittavalta. Ja Panchoki ihaili jäänpintaa lähietäisyydeltä vaan kerran ku tehtiin sellasta "käsikynkkä piruettia" ja mä olin ehkä vähän liian innokas siinä leikissä.



Ilma oli taas harmaa mutta sellasta se arkiki on normaalisti talvella. Kierrettiin kunnon turisteina luistelun jälkeen tuomiokirkkoa ihailemaan ja siellä oliki käyny varmaan muitaki turisteja tosta Helsinki tekstistä päätellen... Nyt Pancholla on kevät, kesä ja talvi-kuva kyseisestä paikasta enään puuttuu syksy.. gotta get them all! Poikaystävä taitaa olla oikeesti se uhri tän mun kuvahulluuden kanssa.

Kun viettää vähän aikaa ulkomailla kaikki kotimaan rutiini ja arki saa sellasen kultareunuksen ja likaset lumikokkareet tienvieressä, pysäkilllä odottavat ihmiset, ratikat ja harmaa taivas ja oksat näyttävätkin pittoreskeiltä. Noi leivokset on varmaan oikeestikkin hyviä :)

Myös tosta punasesta baaripaatista on kuvia ekalta yhteiseltä Suomenreissulta, mutta ennen en ollutkaan huomannu tota rakkauden siltaa tossa sipulikirkon edustalla. Noitahan on vähän joka maassa mutta kyllähän toi hymyn huulille saa.

Kolera-altaalle päästiin just ennen auringon laskua ja maisemat oli niin kauniit ja suomenlinnan lauttakin saapui just sopivasti "pysäkille" niin päätettiin hypätä kyytiin maisemia kattelemaan.

Vähän nähtiin jopa värisävyjä kun laskevan auringon viimeiset säteet värjäsivät teollisuuspiiuista tuprunneet savut. Toi puhtaan valkonen tuomiokirkkokin näytti aika tuomionpäiväseltä tummanharmaata taivasta vasten.

Olin saannu siskolta lainaan vähän paremman putken kameraan ja sillä sitten zoomailin innokkaasti noita auringon laskun maisemia. Pitäis enemmänki harrastaa noita auringonlaskuja niin näkis että löytyyhän talvellaki kauniita värejä.

Itse Suomenlinnassa hengailtiin vaan sen verran että lautta lähtis uudestaan mantereelle kun kylmyys ja väsymys alkoi pikku hiljaa tehdä tehtävänsä. Aina kuitenki ehtii kuvia näppäilemään.

Aika uskomattomat maisemat tuolta lautalta kyllä oli ja niin oli kaunis auringonlaskukin.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin :)

P.S buu en ymärrä miks noi ekat kuvat on noi pahaa pikselimössöö :( pitäis varmaan siirtää blogi uuteen osoteeseen ku ei tää nyt ollenkaan halua tomia...

aurinkoinen maanantai

Ensimmäinen aurinkoinen päivä suomenlomalla oli maanatai joten päätettiin lähteä pienelle kävelylenkille nauttimaan lumesta ja niin siitä auringosta. Meno jatkui aikapitkälti samallailla kun edellisinä päivinä...

Edellisenä päivänä oltiin saatu nauttia lumi"myrskystä" joten puutki oli saannu vähän lumikuorrutusta. Suomessa (Espoossa ainaki) on niin ihanaa ku pääsee heti kävelemään luontoon ja muutenki ympäristö on aika luonnolista ku esimerkiksi Santiagossa on joka ruohonkorsi niin trimmattu ja muutenki mun mielestä on niin tyhmää että ne siellä sitä ruohoa kasvattelee joka puistossa ja joutuu kastella niitä pitkin päivää ku ei se muuten siellä kestäis, noh onhan se nättiä joo, vähän kalliks vaan käy. Ja täällä Ranskassa tarvis auton tai aikatauluttaa meno silleen että bussilla pääsee.

Sitte päästiin vihdoin sinne meren rannalle mutta niiku mun isosisä sitte jälkeenpäin kerto ei sinne uskaltanu mennä kävelee ku lumea oli niin hirveesti ni se oli eristäny sitä merta jäätymästä niin hirveesti että vähän vetiseltä vaikutti. Onneks löydettiin kuitenki venelaituri jossa sitte nautittiin glögistä ja korvapuusteista.

Sieltä sitte jatkettiin rantaa pitkin kävellen ja kyllä pitää taas hehkuttaa kuinka nättiä talvella voi olla ku aurinko paistaa ja lunta on kinoksittain <3


Toinen asia mitä rakastan on merenrannalla asumista, tai ainaki silleen että sinne pääsee vähintään puolessa tunnissa kävellen. Ainoo huono puoli (ainaki yks niistä harvoista) oli että kesät kaupungissa oli aika hirveitä, laaksossa kun sijaitsee niin kesällä se lämpö vaan pakkautuu ja raikasta ilmaa ei oikeen löydy, sen takia kaikki pakeneeki kaikille ihanille rannoille joita onki aikamoinen joukko kun Chilessä sitä rantaviivaa löytyy ku Suomessa järviä. Täällä Perpignanissa löytyy ihania rantoja niiku tossa tammikuun postauksissa esittelin mutta se bussileikki on välillä tällaselle tuulipäälle vähän vaikeeta.


Vatsa ulkomailla asuessa on huomannu kuinka "landella" oikeesti oon asunu melkeen koko ikäni ku esimerkiksi nämä hevostallin hepat pääsi aina välillä jaloittelemaan meidän lukion takapihalle. Parempaa paikkaa varttua en kyllä olis ite pystyny valita.

Mä sorrun aika usein, niiku tässäki tekstissä maiden vertailuun, niin ei se kuitenkaan oo sellasta kilpailuttamista vaan enemmänki asioiden eri kannalta tutkiskelua. Aina kuitenkaan ei sitä ainakaan ulkomaisten kuullen kannata tehä koska se aika usein ymmärretään negatiivistesti tai sillä että on koti-ikävä. Toisten ulkkareiden kanssa nää keskustelut onki parhaita. Loppujen lopuksi matkustus avartaa maailmaa ja niiku meijän Barcelonan hostellin seinällä luki "koko elämänsä yhdessä maassa asuminen on kuin vain yhden sivun lukeminen kirjasta".

NIEVE!

Mitä tapahtuu kun kakskymppinen chileläinen näkee paljon lunta ekaa kertaa elämässään? Sama kun kakskymppinen suomalainen pääsee isolle valtameren rannalle... pitää ottaa kaikki menetty aika kiinni ja nauttia kaikesta lapsen ilolla. Pancho näytti mallia ekana kokonaisena päivänä Suomessa. Ekaks pitää tietenki varustautua kunnolla.


Eikä ees tarvii pitkälle matkustaa ku omat kotikonnut on jo ihan tarpeeks eksoottisia. Puerto de Espoo ja silleen..


Kiva ku ulkomaalaisen pitää muistuttaa että vaikka ei aurinko aina paista niin talvesta voi nauttia kuitenki. Voi vaikka maistella miltä se lumi maistuikaan tai kokeilla jääpuikkomiekkailua. Jos ei ihan noin extremeä halua niin voi turisteilla eksoottisissa betonilähiöissä joissa voi jopa erehtyä vuosikymmenestä, valkoinen lumi korostaa vielä mukavasti tota likastaneukkariharmaata ja homeenkeltastavihreetä.


Nyt tiedetään miks Suomi ei oo ikinä menestyny fudiksessa, noi pallothan menee aina rikki...


Repesin tossa aimmin talvella ku jutellessa poikaystävän kaa kävi ilmi että yksin kotona-leffat on espanjaks käännetty "mi pobre angelito" eli mun raukka pikku enkelini :D ei ollenkaan katu-uskottava nimi, vaan lällärit kattois sen nimisii leffoja. Anyways tässä toisenlainen enkeli.

P.S. seuraavaks yritän pistää muitakin kuvia ku näitä Pancho tähdittämiä :)

talvi tuli kylään

Ennen ku päästään lumikuviin etelä-ranskasta kerron vähän kuulumisia. Mulla on jo viikon ollu hirvee väsymys ja toi kylmyys ei oo kyllä auttanut yhtään sängystä ylös pääsemisessä. Kaiken lisäks ku lupauduin tekemään vapaaehtoisena suullisen esityksen antiikin kreikan arkeologian tunnille on vähän lamautunu olo, kaiken lisäks kyseinen proffa ei oo mistään mukavimmasta päästä. Vapaa-aikana on enimmäkseen keräilly voimia ja lämpöä sängyn pohjalla mutta onneks torstaina "juhlitiin" meijän vuosipäivää ja sain ihan luvalla lillua kylvyssä ja katella leffoja (kuinka mahtavaa on et langaton toimii kylppärissä!!!) Pancho yllätti mut ruusulla ja uskaltautu kokkaamaan siperiaan (meijän keittiö on saanu uuden lempinimen). Illalla käytiin leffassa kattomassa Detachement, joka kertoo opettajista amerikkalasessa kunnanlukiossa. Leffa oli hyvä mutta välillä meni vähän överidramaattiseks, niinku american history X joka on samalta ohjaajalta. Vähän nauratti ku ens viikkolla Pancho on menossa työharjotteluun lukioon mutta eiköhän ne teinit siellä pikku Ceretissä vähän paremmin osaa käyttäytyy.

Muuten viikko ollaan aika tiivisti vietetty sisätiloissa ja mä jätin pyörän parkkiin täks viikoks. Jep kyllä ne Siperian tuulet yltää tännekki asti, onneks ollaan kyllä välttytty pahimmalta eikä tällä oo ollu ku noin 0-5 astetta plussaa päivisin mutta se yhdistettynä mistralin tuuliin (okei ne kai puhaltelee Marseillessa mutta niin on Perpignanki tunnetti kovista puuskistaan) niin kyllä tuntuu jo talvelta. Onneks saattiin tukittua noi tuuletus aukot ni loppu se ainainen tuulien sinfonia ja kettiöönki loppu suora tuuleminen mutta silti siellä on noin 7 astetta jatkuvasti. Ulko-ovi (joka on ihan vino tietysti) ehitiin jo tukkia ennen joulua tollasella hienolla harjalla ja sellasilla eristöintiteipillä. Ja meillähän on vielä edistyksellisesti tuplaikkunat jotka oli uusittu viime vuonna.

Välillä tietty vähän naurattaa ku nää kauhistelee että ompas kylmä ku mittari laskee sen kymmenen asteen alle ja meijänki alue on julistettu nyt hälytystilaan, mut oikeestihan tää tilanne on ihan hirveä. Kaikki itsestään selvyydet kuten hyvin ersitettyt talot, talvirenkaat, lämpimät talvivaattet, talvikengät, halpa lämmitys puuttuvat täältä ja aina ei löydy rahaakaan niiden maksamiseksi. Suomessa ei myöskään ole (ainakaan hirveesti eteläeurooppaan verrattuna) kadulla asuvia ihmisiä tai eläimiä.

 

 Täällä vasta vähän aikaa sitten satoi ensilumi eikä taida pysyä tuokaan pitkään maassa tai katoilla. Vaikka kiva on lunta täälläki nähä toivottavasti kuitenki ilmat lämpenis nopeesti. Ja varsinki kahen viikon kuluttua ku pitäis junalla ja lentokoneella matkustaa Suomeen..

Raho-järven rannalla

 Lauantaina oli taas pakko päästä pikkukylästä pois hengittämään raikkaampia tuulia varsinki ku mulla oli ollu kahen viikon ajalla vaan 2 vapaata päivää ja edellisenä iltana luentojen aloitus stressi oli kulmioitunut niskahartiakipuun joka sai aikaan pääkivun ja oksetusolon (tuntu ihan ku olis hirvee darra ja janoki oli hirveä). Oikeesti meillä oli herätyskello seittemältä soimassa että ehittäis Perthus-bussiin shoppailemaan tuliaisia ja Chilelahjuksia verovaapaasta rajakaupungista mutta sänky tuntu siinä kännykän piipaillessa vähän mukavammalta vaihtoehdolta ni seki reissu taas siirty vähän eteenpäin. Jottein ihan laiskotteluks olis menny ni yheltä hypättiin sitte minibussiin ja monien mutkien jälkeen päästiikin Raho-järven rannalle nauttimaan auringosta tuulesta.

Mukaan oltiin tehty eväitä ja niitä piti tietenki heti testata ja hyvin maittoivat. Ainakin Panchon tekemät leivät, mun muffinseissa oli muovinen tai eltaatunu jälkimaku mutta nutellan kanssa meni neki alas. Ei kannata käyttää ranskalaista margariinia leipomiseen tai sitte se oli se kerma.

  Aurinko paistoi ja maisemat oli mukavat. Noi sorsat ja lokit on varmaan aika pullaisia kun jokainen oli niille tuonut syötettävää. Mun muffiseja ei uskallettu niille syöttää vaikka Panchon mielestä foie gras (hanhen maksa) onkin hyvää (espanjaks pato tarkoittaa kumpaaki ankaa ja sorsaa). Leipien jälkeen Pancho viritti slacklinensä ja mä otin torkut.

Aurinko oli kuitenki menny jo pilveen ja tuuliki tuivers aika kovaa ni ei siitä torkkumisesta oikeen mitään tullu niin lähettiin sitte järveä kiertämään ettei oltais ihan jäädytty.

Noi viiniköynnökset on aika karun näköset talvella ja Canigou-vuorellekkin oli satanu lunta viikonloppuna joka enteilee kylmien ilmojen tulosta. Tähän asti talvi on ollu tosi leuto ja ollaan saatu nauttia auringosta ja syystakki-ilmoista. Täällä Perpignanissa on muutenki yleensä Ranskan korkeimpia lämpötila.

Toinen kuva Canigousta <3 ei ti maisema niin hirveen talviselta näytä vaan ennemminki syksyseltä Suomeen verrattuna.

 

Lopuks vielä iski nälkä niin mä iskin hampaani leipään. Nyt ymmärrän miks Pancho aina nauraa mun ilmeille ja pyytää että virnistän/ilmeilen sille ja mä ihmettelen että mikä ihmeen ilme. Nyt tiedän :)