talviurheilulomalaiset

Niikuin hiihtolomalla pitääkin me nautiskeltiin talvisista urheilumahdollisuuksista ja liikuttiinki varmaan enemmän näiden 10 päivän aikana ku viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Kuten edellisistä postauksista näkyi nautittiin kävelyretkistä ja luistelusta. Yks mitä oikeesti odotin oli pulkkamäkeen pääsy kun en edes muista millon olisin viimeksi pulkan vauhdista nauttinu. Odotukset oli korkeella ja kukkulan päällä jo vähän kipristeli vatsasta että mitenköhän tässä tulee käymään. Noh loppujen lopuks ei se nyt niin tajunnan räjäyttävän hauskaa ollutkaan ja kaikenlisäks ihan oikeeta urheilua kun sieltä alhaalta piti vielä tulla jotenki kavuta ylöskin. Varmaan samasta syystä ei muita meidän ikäsiä tässä rinteessä hirveästi näkyny :)

Seuraava urheilupläjäykseen kuului fudista josta mä jättäydyn autoon torkkumaan ku sekalainen joukko fudishulluja pisti pelin pystyyn katuvalojen valaseman jääsohjoisenkentän päällä. Uskomatonta kyllä ei kukaan vetäny lippoja vaikka Panchon pingviinityyli naurattiki allekirjoittanutta autossa. Kiitos iskälle kutsusta vaan.

Iskän kanssa päästiin myös kokeilemaan miten hiihto sujuu ja ihan hyvinhän se sujui. Matkaa kiertyi vähän yli 3km ja parhaat palat oli tietty alamäet ku sai vähän vauhtia suksiin. Maalina toimi Ikea ja halvat hodarit :)

Loman viimeiseks aamuks olin säästäny (lykänny) sen kovimman jutun eli avantouinnin. Olin jo spyykannu Ranskasta asti Panchoa lähtemään mukaan jostain netistä se oli kaivanu että se on vaarallista joten päätin tehdä tästä oman numeron. Olin koulun kanssa kerran aikasemmin kokeillu lajia ja sen jälkeiseen oloon jäänny koukkuun. Uinnin jälkeinen tunne oli jotain uskomatonta, sellanen sisäinen lämpö ja energia valtaa koko kropan eikä oo yhtään kylmä.

Eikä siellä avannossakaan tarvii hirveen kauaa kuikuilla. Tällä kertaa ei kuitenkaan tunne ollu niin voimakas ku ekalla kerralla mutta hauskaa se oli :) Panchoki oli loppujen lopuks laittanu uikkarit alle jos seki olis uskaltanu mutta mä olinki vikkelästi jo takas autossa. Tässä vielä todistusaineistoa tästä räpiköinnistä.

Kaiken tän lisäks harjoteltiin lumenluontia ja katonputsausta jota ei ollukkaan ennen päässykkään kokeilemaan kerrostalonasukkaina. Tämä hiihtoloma oli just sellanen täydellinen talviloma ku ei täällä Etelä-Ranskassa hirveesti siitä pääse nauttimaan sanan suomalaisessa muodossa. Ja nyt ei enää harmita ku sillon jouluna ei päästy Suomeen lomailemaan ku sillon ei oliskaan päässyt nauttimaan kauikesta tästä. Kiitos vielä äidille ja onnittelut mummonmökistä, sisaruksille mahtavasta lomasta, vihdoinki oltiin kaikki yhtä aikaa Suomessa ja iskälle hiihtämisestä ja fudiksesta <3

päivä Helsingissä

Yks meidän Suomen loman must-juttuja oli luistelu koska ite oon viimeisten kuuden vuoden aikana luistellu ehkä kerran ja Pancho ei kertaakaan elämässään.

Santiagossa on mun tietääkseni vaan yks luistelurata mut ne on yleensä lapsille suunnattuja tai/ja ihan törkeessä kunnossa. Argentiinassa Barilochessa luokkaretkellä käytiin luistelemassa ja mä kaatuilin ehkä yhtä useesti ku mun ekakertalaiset luokkakaverit, ne luistimet oli niin tylsät ja jää hirveessä kunnossa niistä luistimista. Täällä Perpignanissakin oli jouluna luistinrata mutta se oli ihan samalla tasolla ku Santiagossa paitsi että tää oli oikeesti lapsille ja koska rata sijaitsi ulkona (+15 astetta sillon joulun aikaan) se oli kaiken lisäks aikav etistä touhuu. Aika hienoo kuitenkin että mahdollisuuksia löytyy ranskalaisille lapsosille niinkuin chileläisillekkin (vaan rikkaille).

Meiltä kotoota ei löytyny tolle yhelle isojalalle sopivia hokkareita eikä kierrätyskeskuksistakaan, niin laitettiin luistelureissu samaan Helsinginreissun kanssa. Vaikka toi jääpuisto onki aika tyyristä puuhaa, Suomessa kun niin onnekkaita ollaan että ilmastahan se luistelu yleensä on, niin olihan noi maisemat aika hienot.



Ja itse luistelukin meni tosi hyvin. Mä varottelin Panchoa kuinka se tulee aika varmasti olemaan ihan mustelmilla jälkeenpäin ja kuinka luultavasti mäkään en tule pysymään kunnolla pystyssä. Ja pyh, lastenleikkiähän se oli... Uskalsin jopa luistella järkkäri kädessä, näytin varmaan aika huvittavalta. Ja Panchoki ihaili jäänpintaa lähietäisyydeltä vaan kerran ku tehtiin sellasta "käsikynkkä piruettia" ja mä olin ehkä vähän liian innokas siinä leikissä.



Ilma oli taas harmaa mutta sellasta se arkiki on normaalisti talvella. Kierrettiin kunnon turisteina luistelun jälkeen tuomiokirkkoa ihailemaan ja siellä oliki käyny varmaan muitaki turisteja tosta Helsinki tekstistä päätellen... Nyt Pancholla on kevät, kesä ja talvi-kuva kyseisestä paikasta enään puuttuu syksy.. gotta get them all! Poikaystävä taitaa olla oikeesti se uhri tän mun kuvahulluuden kanssa.

Kun viettää vähän aikaa ulkomailla kaikki kotimaan rutiini ja arki saa sellasen kultareunuksen ja likaset lumikokkareet tienvieressä, pysäkilllä odottavat ihmiset, ratikat ja harmaa taivas ja oksat näyttävätkin pittoreskeiltä. Noi leivokset on varmaan oikeestikkin hyviä :)

Myös tosta punasesta baaripaatista on kuvia ekalta yhteiseltä Suomenreissulta, mutta ennen en ollutkaan huomannu tota rakkauden siltaa tossa sipulikirkon edustalla. Noitahan on vähän joka maassa mutta kyllähän toi hymyn huulille saa.

Kolera-altaalle päästiin just ennen auringon laskua ja maisemat oli niin kauniit ja suomenlinnan lauttakin saapui just sopivasti "pysäkille" niin päätettiin hypätä kyytiin maisemia kattelemaan.

Vähän nähtiin jopa värisävyjä kun laskevan auringon viimeiset säteet värjäsivät teollisuuspiiuista tuprunneet savut. Toi puhtaan valkonen tuomiokirkkokin näytti aika tuomionpäiväseltä tummanharmaata taivasta vasten.

Olin saannu siskolta lainaan vähän paremman putken kameraan ja sillä sitten zoomailin innokkaasti noita auringon laskun maisemia. Pitäis enemmänki harrastaa noita auringonlaskuja niin näkis että löytyyhän talvellaki kauniita värejä.

Itse Suomenlinnassa hengailtiin vaan sen verran että lautta lähtis uudestaan mantereelle kun kylmyys ja väsymys alkoi pikku hiljaa tehdä tehtävänsä. Aina kuitenki ehtii kuvia näppäilemään.

Aika uskomattomat maisemat tuolta lautalta kyllä oli ja niin oli kaunis auringonlaskukin.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin :)

P.S buu en ymärrä miks noi ekat kuvat on noi pahaa pikselimössöö :( pitäis varmaan siirtää blogi uuteen osoteeseen ku ei tää nyt ollenkaan halua tomia...

aurinkoinen maanantai

Ensimmäinen aurinkoinen päivä suomenlomalla oli maanatai joten päätettiin lähteä pienelle kävelylenkille nauttimaan lumesta ja niin siitä auringosta. Meno jatkui aikapitkälti samallailla kun edellisinä päivinä...

Edellisenä päivänä oltiin saatu nauttia lumi"myrskystä" joten puutki oli saannu vähän lumikuorrutusta. Suomessa (Espoossa ainaki) on niin ihanaa ku pääsee heti kävelemään luontoon ja muutenki ympäristö on aika luonnolista ku esimerkiksi Santiagossa on joka ruohonkorsi niin trimmattu ja muutenki mun mielestä on niin tyhmää että ne siellä sitä ruohoa kasvattelee joka puistossa ja joutuu kastella niitä pitkin päivää ku ei se muuten siellä kestäis, noh onhan se nättiä joo, vähän kalliks vaan käy. Ja täällä Ranskassa tarvis auton tai aikatauluttaa meno silleen että bussilla pääsee.

Sitte päästiin vihdoin sinne meren rannalle mutta niiku mun isosisä sitte jälkeenpäin kerto ei sinne uskaltanu mennä kävelee ku lumea oli niin hirveesti ni se oli eristäny sitä merta jäätymästä niin hirveesti että vähän vetiseltä vaikutti. Onneks löydettiin kuitenki venelaituri jossa sitte nautittiin glögistä ja korvapuusteista.

Sieltä sitte jatkettiin rantaa pitkin kävellen ja kyllä pitää taas hehkuttaa kuinka nättiä talvella voi olla ku aurinko paistaa ja lunta on kinoksittain <3


Toinen asia mitä rakastan on merenrannalla asumista, tai ainaki silleen että sinne pääsee vähintään puolessa tunnissa kävellen. Ainoo huono puoli (ainaki yks niistä harvoista) oli että kesät kaupungissa oli aika hirveitä, laaksossa kun sijaitsee niin kesällä se lämpö vaan pakkautuu ja raikasta ilmaa ei oikeen löydy, sen takia kaikki pakeneeki kaikille ihanille rannoille joita onki aikamoinen joukko kun Chilessä sitä rantaviivaa löytyy ku Suomessa järviä. Täällä Perpignanissa löytyy ihania rantoja niiku tossa tammikuun postauksissa esittelin mutta se bussileikki on välillä tällaselle tuulipäälle vähän vaikeeta.


Vatsa ulkomailla asuessa on huomannu kuinka "landella" oikeesti oon asunu melkeen koko ikäni ku esimerkiksi nämä hevostallin hepat pääsi aina välillä jaloittelemaan meidän lukion takapihalle. Parempaa paikkaa varttua en kyllä olis ite pystyny valita.

Mä sorrun aika usein, niiku tässäki tekstissä maiden vertailuun, niin ei se kuitenkaan oo sellasta kilpailuttamista vaan enemmänki asioiden eri kannalta tutkiskelua. Aina kuitenkaan ei sitä ainakaan ulkomaisten kuullen kannata tehä koska se aika usein ymmärretään negatiivistesti tai sillä että on koti-ikävä. Toisten ulkkareiden kanssa nää keskustelut onki parhaita. Loppujen lopuksi matkustus avartaa maailmaa ja niiku meijän Barcelonan hostellin seinällä luki "koko elämänsä yhdessä maassa asuminen on kuin vain yhden sivun lukeminen kirjasta".

NIEVE!

Mitä tapahtuu kun kakskymppinen chileläinen näkee paljon lunta ekaa kertaa elämässään? Sama kun kakskymppinen suomalainen pääsee isolle valtameren rannalle... pitää ottaa kaikki menetty aika kiinni ja nauttia kaikesta lapsen ilolla. Pancho näytti mallia ekana kokonaisena päivänä Suomessa. Ekaks pitää tietenki varustautua kunnolla.


Eikä ees tarvii pitkälle matkustaa ku omat kotikonnut on jo ihan tarpeeks eksoottisia. Puerto de Espoo ja silleen..


Kiva ku ulkomaalaisen pitää muistuttaa että vaikka ei aurinko aina paista niin talvesta voi nauttia kuitenki. Voi vaikka maistella miltä se lumi maistuikaan tai kokeilla jääpuikkomiekkailua. Jos ei ihan noin extremeä halua niin voi turisteilla eksoottisissa betonilähiöissä joissa voi jopa erehtyä vuosikymmenestä, valkoinen lumi korostaa vielä mukavasti tota likastaneukkariharmaata ja homeenkeltastavihreetä.


Nyt tiedetään miks Suomi ei oo ikinä menestyny fudiksessa, noi pallothan menee aina rikki...


Repesin tossa aimmin talvella ku jutellessa poikaystävän kaa kävi ilmi että yksin kotona-leffat on espanjaks käännetty "mi pobre angelito" eli mun raukka pikku enkelini :D ei ollenkaan katu-uskottava nimi, vaan lällärit kattois sen nimisii leffoja. Anyways tässä toisenlainen enkeli.

P.S. seuraavaks yritän pistää muitakin kuvia ku näitä Pancho tähdittämiä :)

matka Suomeen

Tultiin tänne hiihtolomalle nauttimaan talvesta, siitä oikeesta. Matkaan lähettiin viikko sitte barcelonan kautta jossa vietettiin yksi yö ihan varmuuden vuoks että varmasti ehittäis seuraavan päivän koneeseen. Kerran myöhästyttiin helsingin koneesta Barcassa ja sen jälkeen oon saannu hirveet traumat siitä ja oli ihan paniikissa ja juoksuvamiudessa koko ajan ennen koneeseen nousua. Perpignanissa oli mukavavat 17 astetta mutta tuuli oli taas vaihteeks sen verran kova ettei mun kotimatkasta pyörän kanssa oiken tullu mitään. Vähän ennen kello kahta suunnattiin juna-asemalle, jonka Dalí oli tituleerannut maailman keskustaksi.

Juna-asemat on mun mielestä kivoja paikkoja toisin ku lentokentät joita vihaan. Joo viha on aika kova sana mutta oikeesti ahdistun heti lentokentälle astuttaessa, kaikki kyyneleet, jäähyväiset tylsistymiset, ja koneeseenehtimis-stressit ovat jättäneet aika pahat traumat ja lihasmuistiinki on jotenki jäänny reissuissa rähjääntyny kroppa ja epämukavat ja kuumat (painavimmat) vaatteet. Kai sellanen välitila elämän vaiheiden välillä vois olla ihan positivinenki hetki, kun tietää että joku osa elämästä loppu ja uusi alkamassa, mut ite en oo oppinu vaan nauttimaan siitä varsinki ku on aina yksin. Tosta kyllä varmaan huomaa että yleensä matkustelen junalla tai bussilla ja sen takia niiden asemilla tunnen sellasta mukavaa kipristelyä vatsanpohjassa ja suu on koko ajan hymyssä.

Tuolla oli niin mukava valoki kun se siivilöity lasikaton läpi pehmeenä ja junan äänetki on nii lepposia.. Tossa alapuolella näkyy vielä toi Dalín maalama katto ja tosiaan maailman keskukseks se tätä asemaa kutsui koska asui Figueresissa eli noin 100 Perpignaninsta etelään Espanjassa ja täällä oli se lähin iso juna-asema josta kiskot veivät Pariisiin ja sieltä muualle maailmaan. (Barceloonaan hän ei suostunut menemään, vaikka se olisi lähempänä ollut koska oli Francon puolella ja Barca ei)

Liput me ostettiin SNCF:n sivuilta helposti ja tulivat postissa kotiin parissa päivässä. Me otettiin vähän halvemmat liput joiden takia sitten pysähdeltiin joka pikku kylässä Ranskan ja Espanjan puolella ja ei kyllä tippaakaan haitannu vaikka se sen neljä tuntia kesti mutta samalla sai ihailla välimeren rannikkoa, minikyliä, vanhoja katalonialaisia pappoja ja mummoja ja salakuunnella niiden juttuja. Junaliput maksoivat vähän alle kakskymppiä kun yhtä nopeella bussilla joutuu pulittamaan noin kympin enemmän.


Espanjan puolella ekassa kylässä vaihettiin junaa ja oli hassua kun yhtäkkiä pitikin taas miettiä ettei ihan kaikkea höpötä ku Ranskassa saa papattaa espanjaks mitä lystää. Ja noi maisemat oli vaan jotain niin uskomatonta oli vuoria ja rannikkoa ja viiniviljelmää (mä rakastan niitä mustia käppyröitä talvella) ja kauniita vanhanaikasia kaupunkeja. Ja plussaa oli tietty jätti ikkunat ja aurngonlasku.


Barceloonaan saavuttiin joskus kasin aikaan ja aika rutiinilla seikkailtiin metrossa ja löydettin hostellille. Oltiin otettu feet up yellow hostel juna-asema Santsin ja Barcan kotiareenan Camp Noun välistä että seuraavana aamuna olis helppo (ja nopee) päästä juna-asemalle lentokentän junaan. Ympäristö yllätti tosi kivasti ku ei ollu mitään turistiutopiaa (joka välillä alkaa pännii Barcassa) vaan halpoja ruokapaikkoja ja ihan oikeita katalonialaisia. Mustekalalonkeroiden, ranskisten ja salaatin jälkeen otettiin metro ramblalle ja köpöteltiin vähän siellä ja barrio goticossa, yritin ettiä yhen friisin jota oltiin opiskeltu keskiajan taidehistorian tunneilla mutta tietenki just se oli korjailun takia peitetty. Näköjään ainoa kuva jonka onnistuin näppäämään oli uudesta corte inglesestä (ite en ainakaan viime kerralla huomannu) placa catalunyalla.

Seuraavana aamuna suunnistettiin parin korttelin päähän ihailemaan, no mitäs muutakaan ku Camp Nouta eli sitä FC Barcelonan kotikenttää. Vähän karu toi oli ulkopuolelta verrattuna Buenos Airesin Boca Juniorsien Bonboneraan joka oli ilosen keltasininen (Seki tuli nähtyä vaikka fudis ei henkilökohtasesti hirveesti kiinnosta mutta tietenki nautin ku näen kuinka toiselle se tuottaa iloa) Pancho olis kyllä sinne mielummin mennyt ihan katsojana ku turistina mutta ehkä ens kerralla sitten. On toi kyl aika hienoo että asuu kahen tunnin ajomatkan päässä noin kivasta kaupungista.



Areenaa ihastelemasta suunnattiin aamupalalle josta löytyki lisää fudisjuttuja ku Alexis Sanchez oli päässy taas lehteen joka on siis Chileläinen jalkapalloilija joka on pelannu melkeen vuoden jo Barcassa. Ainaki haastatteluista on jäänny tosi symppis kuva pojasta joka varmaan yli kakskymppinen koska se aina höpöttää niin innostuneesti ja pöhkösti sen tarinoita ja Chilessä sitä kutsutaan niño maravillaksi eli ihmepojaks :) Chilessä lähes kaikki maajoukkueen pelaajat on lähtösin aika köyhistä oloista ja vaikka muuten siellä yhteiskunta on jakautunu rikkaisiin ja köyhiin mutta näitä fudisihmeitä rakastaa koko kansa. Fudiksen MM-kisojen aikana telkkarissa näytettiin kaikkia haastatteluita ja elämän tarinoita joista aika monet on aika sydäntä riipasevia, kuinka ne on lähetetty yksin asumaan Santiagoon 8-vuotiaina että niistä tulis joskus tähtiä ja kuinka ykski aina tuulettaa sen takia laittamalla käden puhelimeks korvalle, merkkinä äidilleen että se soittaa sitte taas illalla miten meni. Maagisen realismin valtakunnassa rakastetaan ryysystä rikkauksiin tarinoita missä kaikki on mahdollista ja fudiksessa niitä löytyy aina.


Jep takas aiheeseen ja Barceloonaan. Hostelli ei ollu mikään hirveen mukava eikä henkilökunnastakaan jäännyt hirveän positiivistä mielikuvaa. Sänky 8 hengen dormissa makso 9 euroo yö, joka on kyllä halvimpia Barceloonassa, sänky oli kova ja helui kun minä tai alapuolella oleva kaveri kääntyi, lukon kaappiin olisi voinut vuokrata 3 eurolla ja aamupala 2,5 (noi kaks edellistä on mun mielestäihan naurettavaaa) ja aamulla hampaiden pesun jälkeen dormiin palatessa vanhan viinan kostea löyhkä oli kyllä jotain aika kauheeta. Toisaalta en mä hirveesti enempääkään odottanu joten toi oli ihan ok yheks yöks varsinki ku lokaatio oli niin nappiin. Silmäpusseja oli hyvä hoidella kahvilla vaikka vähän epäilytti tilata perusespanjalasita ruokaa kiinalaiselta omistajalta mutta kahvi oli tosi hyvää ja mun bikini americano (toi leipä) tosi maittavaa, ilonen asenne ja hymy sai meidätki vielä paremalle tuulelle.

Sitte lähettiinki lentokentälle josta lähti airbaltic Riikaan ja sieltä toinen Helsinkiin. Voin kyllä suositella tota airbalticia jos Barcelooonaan on menossa kun sieltä oon löytäny halvimmat hinnat ja se käyttää isoja lentokenttiä. Niillä on kai aina toi välilasku Riikassa mutta ainaki pääsee jaloittelemaan eikä toi 5 tuntia matkasta Hki-Bcn oo paha. Suomessa meitä odottikin hirveet kinokset ja uusi "koti". (laskeuduttiin myöhään illalla mutta alla oleva kuva on eka kuva Suomesta)

P.S. tosiaan tää blogger on kiukutellu aika pahasti ja ranskassa meijän nettiyhteys kans. Tätäki oon kuvia ladannu jo 4 pvän ajan ku aina välillä tää ilmottelee virheitä ja jotku toiminnot ei ollenkaan toimi vaihdoin sitten vanhaan bloggeriin ja nyt toimii jotenkuten mutta toi kuvien latailu ja koot on kyllä aika karseita... jospa tää ny tästä.

urheilua

 Jep olihan toi toukokuu urhelu painottenen kuukauskin kun oli toi maailmanmestaruus voitto. Vaikka en mikää lätkäfani oo enkä olis osannu yhtään pelaajaan nimetä ennen voittoa niin se 7vee Iina heräs ku mustu mieleen -95 ja pihalla lauletut de glider init. Ja tuuriahan mulla oli ku ku en oo Suomessa hirveesti viime vuosina hengaillu ni sitte osu tällänen vielä visiitille ja Panchoki sai todistaa Suomalaista urheiluhulluutta vaikka se ei kohdistunukkaan siihen tuttuun fudikseen.

Ja oltiin muuten varattu vielä Tukholman matka seuraavaks keskiviikoks, ni ehin jo perjantaina kirota ettei lähetä jos Ruotsi voittaa sunnuntaina. Mutta toisin kävi ja torilla tavattiin. Jee!!!!!!!!! 6-1 :D

Eikä fudistakaan toukokuulta puuttunu ku Pancho alko pelata mun kavereiden kanssa liigassa ja käytiin kannustamassa Barca voittoon Ison ompun Sportissa. Niin ja mitä urheilu olis ilman sitä tankaamista ja tällä kertaa käytiin kokeilemassa afrikkalaista ruokaa Maailmakylässä festareilla jossa ei muuten kyllä hirveesti jaksettu juhlia. Saatiin kuitenki hienoja lahjuksia punaiselta ristiltä.

keltainen toukokuu

Kun Pancho viimeksi oli Suomessa oli loppukesä joten suunnattiin heti metsään kun töiltäni ehdin katsastaamaan miltäs se näyttääkään näin alkukesästä ja tosiaan sillon oli vielä lehdet ihan nupuillaan kun parin viikon kuluttua maisema oli kokonaan vihreä. Käytiin tutustumassa metsiin suvisaariston luontopolulla ja bongattiin jopa peura perhe vaikka ekaks luultiin niitäekaks kaneiksi ku ne suolla niin korkealle hyppeli.

Kelien lämmetessä tuli myös äitienpäivä joten tajottiin äideille ruokaa ja kakkua. Pancho sai kontolleen kokkaamis puolen ja valmisti alkupalaksi cevicheä eli sitruunassa kypsytettyä kalaa paprikaalla ja sipulilla ja pääruuaksi lihapataa ja riisiä, joka ei onnistunut koska täällä toi lihan hinta laatu suhde on vähän eri kuin Chilessä ja riisi oli jotain pikatäysjyvää eli maistu leseiltä. Mä tein raparperijuustokakun hesarin ohjeella ja siitä tuli tosi hyvää mutta mä en kyllä ymmärrä kuinka isoja perheitä tota on suunniteltu syömään koska tossa oli ehkä kolmin kertaseksi syömistä, eikä noi koristelutkaan oikeen onnistuneet mutta ehkä se idea oli tärkein vaikka tossa pari päivää sitten mainitsin kakusta äidille eikä se edes sitä muistanut.

Toukokuussa oli myös päri hellepäivää jollon päästiin jopa aurinkoa ottaamaan vaikka uimaan ei uskallettu. Kaunissti noi varjota saa mun selän näyttämään että se kuuluis jollekki nälkäänähneelle keskityleiriläiselle.

 Ja huipennus oli tietenki serkun lakkiaiset kuukauden lopuksi jossa sitte sai nähä sukua ja suku meitä.

Mun eka vappu valkolakkina!

Joo nää tulee vähän myöhässä edelleen muttä yritetään kiriä tää elokuu vielä vanhoja juttuja että syyskuussa kun muutan Ranskaan voisin alottaa sieltä sitte taas normaalin kirjottelun. Mä en vaan voi jättää näitä juttuja julkaisematta ku esimerkiks tää vappu oli ensimmäinen Suomessa ylioppilaaks kirjattamisen jälkeen eli sain vihdoin laittaa lakin taas päähän.

Vappuaatto oli muuten ihan PASKA jos näin voin sanoa koska olin sitä hypettänyt sen kolme vuotta kun en sitä voinut viettää Suomessa ja vielä Panchonki Suomeen tulo suunniteltiin vapuks, ni ei ekaks sato vettä, ei nähty manta lakitusta, ihmiset tungeskeli (EKAA KERTAA SUOMESSA) niin paljon että oltiin jumissa noin 10 min, ja pojat ei ees ilmestynyt vappu-bileisiin vaan vietettiin ne tyttödraamalla höystettynä. No ainaki mulla oli se lakki päässä...

Vappuna sitte rahauduttiin neljältä kaivariin jossa Panchon kunniaksi alkoi sataa RÄNTÄÄ siis TOUKOKUUSSA... ja pullotyypit kaato meijän juomia pois.. no ainaki meil oli ruokaa ja mustikkapiirakkaa ja sitten ku oltiin hytisty pari tuntia kylmyydessä lähdettiin Isoon omppuun sporttiin, jos eilen oli tyttöilta ni tänään oli poikien vuoro..