Il pleut.

Les pépins, tristes compagnons,
Comme d'immenses champignons,
Sortent un par un des maisons. 

 il pleut.

Et toute la ville est mouillée.

Les maisons se sont enrhumées.

Les gouttières ont la goutte au nez.

il pleut

 Comme dirigés par un appel,
Les oiseaux désertent le ciel.

Nuages et loups,
Les fenêtres, une larme à l'oeil
Semblent toutes porter le deuil
Des beaux jours.



On se kiva olla vihdoin lomalla kun vettä sataa ja  flunssa on kaatanut mut sänkyyn. Onneksi voi pukea "sadevaatteet" ja lähteä hakemaan uunituoretta patonkia kun bunkkeri alkaa ahdistamaan. Mutta vois se kesä tännekkin rantautua pikku hiljaa, se huhtikuun ekan päivän rantakeli oli aika julmaa aprillipilaa...

VALI VALI :(

 Buu täällä etelässä vaan myrskyää ja tuulee edelleen. Se että pääsin huhtikuun ekana päivänä rannalle makoilemaan olikin pelkää julmaa aprillipilaa, oikeesti tää kuukaus meni neljän seinän sisällä päntätessä ja ihmettelemässä millon se sade ja tuuli loppuu. Just.. Fiilis on ollu sama ku kuvan liilapäisellä homssulla (vai mikäköhän se on lajiltaan) eikä aika vaan tahdo kulua...

 Pistetään listalla nämä tän hetken top 10 ärsytykset jos vaikka vähän helpottais:

1. Ranska ja pankit.
Heräsin perjantaiaamuna pankilta tulleeseen tekstariin jossa ilmotettiin mun tilin olevan vuokran verran miinuksella. Apua! Eks ne idiootit osannutkaan tallettaa sitä rahaa sinne tilille ku kävin pankissa viime kuun lopulla? Onkohan mulla vielä se kuitti? Miks ne ei oo ilmottanu mulle aiemmin? Pienen nettipankkeilun jälkeen kävi ilmi että onneksi raha oli tallentunut oikein tilille MUTTA ne urpot olivatkin siirtäneet kahdesti mun vuokran huhtikuussa, eikä kumpikaan oikeana päivänä?! Eikö noiden nettijuttujen pitäis olla automaattisia? Eka maksu oli lähteny 6 päivää oikean maksupäivän jälkeen ja sitten olivat vielä kuun puolessa välissä maksaneet uudestaan. Ja en ole muuten kertaakaan onnistunu maksamaan normaalisti vuokraa.. Ranskalaiset pankit rulettaa!! Voisin kirjottaa ihan oman postauksen pankin kanssa asioimisesta kun täällä se vaan on niin vaikeaa.

2. Lukihäiriö
 :( Vaikka luen tavuttaen tekstini läpi ainakin kaksi kertaa löydän sieltä joka kerta virheitä senkin jälkeen. Vai mites noi "identti"-kriisit tai poikaystävän "vaakuttelut". Pikkuveli tykkäs lukee mun lukion muistiinpanoja, ei sen takia että ne olis ollu tosi informatiivisiä, vaan sen takia että sai niistä kunnon naurut. Esim. psykan vihon kanteen olin raapustanu isolla; Psygologia. Naamapalmu.

3. Poikaystävän sisustustaidot.
 Kyllä, se on kartta, katalonian kartta ja se on meidän seinällä ja ei sitä ei saatu ilmaiseksi vaan hän oli sen ostanut. (Ei toi nyt niin paha oo oikeesti koska kartat on kivoja mutta silti vähän ala-aste fiilikset tosta tulee.) Muita hienoja sisustuselemettejä on pari randomtarraa joita on ilmestyny mm. vessaan ja telkkaritasoon ja sellaset taksikuskien imukupilla varustetut tuplaminichileliput jotka on jo koristanu meidän ikkunaa muutosta asti. (Ne liput on niin kitchiä että mäkin oon kiintyny niihin.) Onneks mä sain sentään sen yhden seinän peittävän katalonian lipun alas revittyä. (Oikeesti Pancho tais ottaa sen ite mukaan johonki matsiin ja unohti vaan ripustaa sen takas.)

4. Naaprit.
Meidän naapurit on alotti tänään sodan. Teknojumputus vs. viulunrääkkäys/urkupimputus. Ja eihän noita ees muuten kuuluis onneks seinien läpi mutta meidän rappu resonoi KAIKEN, mä tunnen kaikki naapurini ja juorut ilman että tunnistaisin niitä ehkä kadulla. Mä myös luulin puoli vuotta että meijän seinänaapurin koira oli pikkunen valkonen terrieri?! kun oikeesti se on musta keskikokonen rakki.. Onneks jossain vaiheessa hiljeni ku käytävässä kajahti pahaenteisesti "quatrieme!!!"

5. Saan hampaita!!
On tainu tulla liika taas luettua kun viisauden hampaat punkee ulos. Mitä?! mut nehän lupas viime kesänä hampilääkärissä ettei ne sieltä tule kun on jo niin kauan siellä hengaillu :( Ja täähän meni just sopivasti ku täällä vietetään neljän päivän viikonloppua (kiitos ranskalaisten siltojen) ja sitten keskiviikkona alkaakin ne tentit. Noh onneks se viimeinenkin taitaa puskea sieltä ihan suoraan että ikenet on vaan vähän hellinä ja leuka kankeana. Niin, kun en saa suuta auki oikeessa elämässä pitää sitä tulla tänne aukomaan klo kahdelta yöllä. Mä lupaan viimeistään perjantaina mennä lääkäriin jos tää ei nyt tästä parane, viime kerran sorkkimisesta jäi vaan vähän traumoja ja mieleen palautui sanat "tiedän paikan kamalan.."




6. Vappu.
Tänään oli vappuaatto ja mä en saannut taaskaan painaa lakkia päähän. Oon sen tasan kaks kertaa tehnyt; lakkiaisissa vuonna 2008 ja viime vappuna :( Ja viime vappu oli ihan hanurista...
Alla esimerkkiä ekalta kerralta.

7. Kotityöt. 

Mä luulen että oon saannu kirouksen mun mummon lahjottamasta perintökalleus-keittiöliinasta jonka se oli saanut anopiltaan isovanhempieni yhteen muuttaessa. Kettiöliina on ihanaa 50/60-luvun desingia jossa blondi tyttö ja mustapartainen poika nojaavat toisiinsa liinaa yhdessä kannatellen, äitimairen ajatus lahjaa ostaessa oli että nuoripari ottaisi liinasta oppia ja näin jakaisivat kotityöt tasavertaisesti sulassa sovussa keskenään. Totuushan on se ettei mummo ikinä edes tuoliaan itselleen järjestä ruokapöydästä vaan aina  häärii keittiössä ja kantaa lisää ruokaa pöytään jatkuvasti kun iso(isä)n useammiten löytää siitä nojatuolistaan telkkarin edestä. Vaikeata on myös tässä taloudessa ollut kotihommien jaot kun toinen on kasvanut kodissa jossa on ollut kotitaloudenhoitaja nämä hommat hoitamassa. No onneksi rennolla otteella mennään ja kun välillä kiekaisen muistutukseks että "no soy tu nana!" niin taas pitkälle päästään.

8. Synttärit. 

Ekaks mua alko säälittää ettei me päästä juhlistaa Panchon synttäreitä kunnolla koska just samana päivänä alkaa se kolmen viikon pituinen tenttijakso. Mutta sitte ajatukset vaelsivatkin omiin synttäreihin elokuuhun ja paniikki iski :( Täällähän ei tule olemaan kukaan sillon kun Pancho on toivottavasti jo lähtenyt Chileen niitä viimeisiä opintopisteitään suorittamaan ja kaikki mun ylipistokamut on omissa kaupungeissaan tai ties missä kesälomaansa viettämässä.

9. Tentit

Stressi+epätoivo.

Hienoa lisää tuovat aineet kuten esihistorian arkeologia, joihin vaikkakin kiinnostusta riittää en näe mitään tulevaisuutta itselleni alalla. Jos ei muuta niin ainaki noi mun raapustelut on aika huvittavia ja saan hienoja aiheita uniin, tänään aamulla löysin itseni ala-asteen pukuhuoneesta valmistautumassa korismatsiin esi-ihmiset vs. modernit ihmiset, jostain syystä ajattelin että näiden eri kehitysmuotojen saattavan olevan hyödyllisiä esihistoriallisten ihmisten kannalta; eks ne pitkät kädet koriksessa olekkin paljon tärkeemmät kun että vaikka osaisi juosta kahdella jalalla...

10. Minä itse.

Miksi mä olen koneella kello kolme yöllä kirjottamassa blogiin kun voisin olla nukkumassa ja keräämässä energiaa huomiseen päntäämiseen ja saisin mun rytmin normaaliksi ettei mun tarvis nuokkua sitten siellä kokeessa keskiviikko aamuna!

No onneks kuukausikin ehti jo vaihtua ja siellä kalasteleekin rento Rontti ja aurinkokin paistaa. Olokin ehti keventyä vähän tässä valittaessa ja ylihuomisen jälkeen kun se eka tentti on saatu alta pois niin ne toiset tuleekin ryminällä ja kohta onkin jo kesäloma ja tohon viereen välimeren rannallekkin pääsee makoilemaan. Ja jos nyt jotain positiivistakin voisi mainita tästä kuusta, niin elokuun lopulle lupautui alustavasti paikka valokuvausfestareille töihin, nyt vaan pitäis keksiä mitä tekis noi kaks kuukautta ennen sitä.

Hyvää vappupäivää kaikille!!!



Prats de Mollon karnevaali

Jippii saan vihdoin laitettua nää ihanat kuvat ja tunnelmat tännekki asti! Tää Prats-de-Mollo-del-Prestin (kuinka törkeen pitkä nimi kylällä voi olla) karnevaali järjestettiin jo helmikuun alussa!! Saatiin kutsu yhdeltä koulukaverilta tulla tutustumaan sen oman kylän karnevaalimenoihin ja sillon oli vielä ilmat kylmät ja varsinkin täällä Pratsin kylässä vuorilla. Tää on ihan pienenpieni kylä ihan Espanjan rajalla ja ennen toiminut linnoutuksena josta on sotilaiden talot ja kukkulalla oleva linnoitus muistona. Toisin kuin Céretin karnevaaleissa täällä karnevaalikulkue liikkui jalan ja kaikki katsojat (ei kyllä ollut hirveästi meidän lisäksi) ja esiinyjät mukana! Oli ihan erillainen fiilis kun sai olla menossa ihan oikeesti mukana ja tallustella pikkukaduilla katalonialaisen puhallusmusiikin tahdissa. Tässä tunnelmia.

Aurinkokin paistoi mukavasti vaikka oikeesti lämpömittari oli jähmettynyt siihen viiden asteen paikoille. Ekaksi tie vei ylös aukiolle jossa edellisenä päivänä oli alkanut jo juhlatoimet kun "karhut" oli heränneet talviunilta ja rynnistäneet kylän kaduilla pelkoa naurua aiheuttaen ja välillä kaapaten uhreja jotka käsittelyn jälkeen olivatki saaneet uuden värin kasvoilleen. Me ei valitettavasti päästy koska sunnuntaina ei busseja kulje ihan tonne asti mutta onneks sillon kaksi vuotta sitten näillä samoilla leveyksillä asustellessa päästiin autokyydillä todistamaan tätäkin traditiota. Voisin siitäkin pistää kuvia tänne vaikkei ne ihan tuoreita olekkaan.

Sitten päästiinkin aukiolle tanssahtelemaan, mä kyllä jättäydyin tästä kuvia räpsimään kun ei ole noi askeleet ihan tuttuja :) Orkesteri oli takkejen mukaan saatu Gironasta Espanjan puoleta tänne puhaltelemaan katalonialaisia rytmejä. Argh mun on pakko löytää jostain tota musiikkia. Noista kuvista sentään vähän välittyy sellanen "intiimi"tunnelma joka siellä vallitsi, koska kaikkihan siellä toisensa tuntee ja koko kylä oli paikalla eikä ollu hirveesti ulkopaikkakuntalaisia mukana.

Toi on kyl tosi hauska ku pääsee ihan ryhmällä pukeutuumaan ku yleensä naamiaisissa se on vähän yksilöllisempää puuhaa mutta täällä pääseeki ihan ryhmän kanssa suunnittelemaan eikä tarvii yksin seisoa siinä pöhkössä asussa kun kaveri vieressä on ihan samanlainen. Sitten taas laskeuduttiinkin ja tanssahdeltiinkin välissä.

Toi Prats on muutenki tosi symppiskylä ja mun mielestä nää pikkukylät on just sitä oikeeta Ranskaa, siis osa sitä, näissä jotenki tuntuu olevan nii hyvä ryhmähenki ja sellanen oma identiteetti ku isommissa kaupungeissa on välillä vähän liikaa valinnanvaraa, kiirettä stressiä ja tuntemattomia kasvoja.

Sitten kierrettiinki ympyrää musiinkin tahdissa ja esiteltiin asuja, niin sitähän ne karnevaalit yksinkertaisuudessaan on :D Tossa pystykuvassa onkin itse Dalí tai ainakin melkeen, herrahan oli Figuereksesta Espanjan puoleta, mutta kataloniassahan sitä ollaan, toi punainen "smurffi" hattu kertoo sen.

Mulla kesti vähän aikaa tajuta että mita toi valkonenklaani esitti mutta keilojahan ne oli! Riehakkaat oli tanssit eikä askeleetkaan niin vaikeita ollu.

Tässä vielä mun matkakumppanit :) arvaatte varmaan kuka oli näistä se kylänasukki..

Oli muuten aika painava toi pehmolelumekko :D

Lauantai vuorilla

Tosiaan sain kutsun kaverilta sen luokse vuorille Prats-de-Molloon läheiselle luonnonsuojelualueelle hastelemaan vuoristoilmaa ja räpsimään kuvia haukoista ja muista tipuista. Torstaisin niille tuodaan raatoja ja innokkaimmat tirkistelijät tulevat jo sillon paikalle odottaen lintujen "laskeutumista". Tällä viikolla oli ollut vähän huono ilma niin linnut olivat edelleen paikalla lauanataina meidänkin saapuessa paikan päälle. Mä en olekkaan aiemmin kokeillu luontokuvaamista eikä nää mun vehkeet olekkaan oikeen sitä varten hankittu, mutta ainakin sen linssin läpi näki zoomailla vähän paremmin ja tulihan näistäki ihan hauskoja vaikkakaan en nyt näitä ihan luontokuvis kutsuiskaan :)

Sen vuoden ajan mitä Chilessä ehdin valokuvausta opiskella, ehdin aika pahasti juurruttaa itteeni sellasia "oikeita" ja "vääriä" asioita. Meidän maikat ei todellakaan meiltä kieltäny mitään näistä mutta tietenkin ekaksi pitää oppia se "oikea" tapa valokuvata ja vasta sitten voi leikkiä ja hullutella kaikilla "virheillä". Sen takia en siis kestä valkosta, puhkipalanutta, taivasta ja mielummin valitsen mustan, yksityiskohdattoman, kuvauskohteen. Juu ei musta taida tulla luontokuvaajaa. Tossa vikassa kuvassa olikin jo taivas ehtinyt kokonaan täyttyä pilvistä joten se ei nyt niin paha ole kun se ei ihan vitivalkoinen ole. Toinen ehdoton ei mulle on ollut näiden digikuvien kääntäminen mustavalkoisiksi, mustavalkofilmit vaan toimii niin eritavalla ettei se tunnu/näytä hyvältä. Okei saahan digikuvatkin värisävyjä muuttamalla lähes "aidon" näkösiksi mutta silti.  On se typerää kun ittelleen asettaa tollasia kieltoja ja sen ei takia sitten enää tee kivan näkösiä kuvia koska ne ei ole tekniikalta kunnollisia. Just joo, mä olenki siis päättäny kokeilla ihan rohkeesti ja tehdä kamalia "virheitä" jos siltä tuntuu valokuvaaminenhan on mulle harrastus ja sen pitäis olla hauskaa eikä täynnä pakotteita.

Myös maisemat oli tosi hienoja tipujen ohella ja aamulla saatiinkin nauttia auringosta. Korkealla kun oltiin oli kylmä, siis oikeesti kymä verrattuna Perpignanin 20 asteeseen. Mä olin varautunu pitkiksin ja parilla paidalla ja silti. Noh olihan tuolla vielä luntakin paikoittain ja vähän myöhemmin kun alkoi tuulikin tuivertamaan oli pakko alkaa laskeutumaan. Hihiih, tuolla lumihuippusen (pyreneet) vuoren vasemmalla puolella on Espanja.

Siellä ne kökötteli kivenpäällä. Chloé tunnisti muitakin lajeja kuin haukat mutta mun ranskan taito ei taida olla vielä sillä tasolla että olisin jotain tajunnu. Kun mä kysyn muista elukoista se mainitsi joku joka kuullosti ihan mun mielestä liskolta (lézard) mutta myöhemmin selvis että se olikin joku vuoristopukki. Joitan villikissojakin siellä pitäis kuljeskella. Muuten paikka oli ihan täynnä lehmänlantaa ja muita papanoita, eli elämää ainakin oli.

 Näitä puskia oli pariviikkoa sitten polteltu ja mekin nähtiin savua edelleen muilla vuorilla. Syytä poltteluun en saannut ja Chloékin oli soittanut palokunnalle ihmeissään josta oli vaan kuitattu että ihan tarkotuksella ovat tulessa, tuolla kun ei kai viljelläkään mitään. No ei se mitään hienoa kuvattavaahan ne oli.

Koska vuorilla hengailu jäi odotettua lyhyemmäksi jäi aikaa kierrellä kylääkin ennen bussin lähtöä, harmi vaan että ilma oli tosiaan huonontunut jo siinä määrin että sumu oli laskeutui sateen mukana kylän ylle. Ensimmäiseksi käytiin vierailemassa kylää vartioivassa châteaussa, tai oikeestaa jonkinmoinen linnoitus se taisi olla, jonne päästiin tunneleita pitkin sateelta suojassa. Siinä vaiheessa kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja keuhkoihin sattui (?!) tajusin oikeesti kuinka korkeella oltiin hassuahan on että jaloissa ei tunnu ollenkaan ja sykekin tasaantuu ihmeen nopeasti. Ei me sinne linnaan sisälle päästy mutta ainakin päästiin ihailemaan heppoja ja siis se kylä on oikeesti noin pieni mitä kuvassa näkyy miinus parikymmentä taloa kummaltakin puolelta.

Kylä, jep en jaksa toistaa sitä koko nimeä, on pienuudestaan huolimatta tosi sympaattinen ja nätti, niin ja söpöintähän on kun koko kylä tuntuu olevan yhtä sukua ja kadulla vaihtuvat poskipusut ja moikkaukset jokaisen ohikulkijan kanssa. Niin eikä se ovikaan ollut lukossa ikinä ja vieraita ramppasi sisään vähän väliä. Kahvi jauhettiin sellasessa vanhassa puisessa myllyssä ja uuni tai takka oli jostain viime vuosisadan alkupuolelta. Hyvnhän ne toimii niin mitä sitä vaihtamaan.

Pesutilatkin olivat vielä paikallaan vaikka eihän sinne varmaan hirveästi ihmisiä eksykkään, niin ja enhän mä voinut tätä viimeistä kuvaa mustavalkoseksi voinut laittaa kun oli niin nätit värit.

Joka vierailun jälkeen Chloé toivotelee hyvää matkaa ja pyytelee anteeksi huonoa ja kylmää keliä ja toivoo etten liikaa tylsistynyt.. Uskallankohan  mä ketää Suomeen kutsua kun meillä taitaa vielä vähän kylmempää olla eikä sitä tekemistäkään nyt niin hirveesti taida löytyä :)