25 de mayo

Kyllä, myös täällä Ranskan korvessa Perpignanissa juhlitaan Argentiinan kansallispäivää, tosin päivää myöhässä eli tänään lauantaina. Vaikka yritys oli kova ei me sitten loppujen lopuks päästykkään ihan Cérettiin asti, tai ainakaan minä, kun eräs juhli kandiuttaan nukkumalla kahteen asti ja sitten pitikin syödä ja käydä suihkussa ja ettiä pankkikorttia.. niin ja sitten se viimeinen bussi takasin Céretistä olisikin lähtenyt jo paria tuntia myöhemmin, no huomenna uusi yritys. Onneksi kesä oli jo saapunut Perpignaniin tuoden ihmiset ja tapahtumat kaduille ja niin mekin sitten suunnattiin Castilletin eteen Argentiinaa juhlimaan.

Paikalle oli pystyttetty joulun alla toimineet pikkuhökkelit joissa myytiin kaikenlaista ja mitätahansa  lattareihin liittyvää. Paikalla edustivat myos Chile, Kolumbia ja Brasilia omilla mökeillään jossa sitten myytiin vaikka kaktuksia tai riippumattoja :D Argentiinan tiskillä oli sentään kolme pikkuriikkistä empanadasta hintaan 2,50e/kpl. Suurin syy juhlan järjestämiseen taisi kuitenkin olla se kokoontumisen halu ja oman kultuurin edustus ja esilletuonti.





Kesä on kyllä kiva kun tällasia juhlia järjestetään ihan päivittäin ja varsinki kun aina sanotaan ranskalaisten luulevan olevansa maailman napoja niin kyllä muhinkin kansoihin kiinnostusta on (sillä ranskalaisella tyylillä). Mantereesta ei kyllä voinut erehtyä kun musiikki pärähti soimaan ja ihmiset kerääntyivät lavan luokse mutta kaikki seisoivat jäykkinä rummutusta ihmetellen, tangoa olisi päässyt myöhemmin tanssimaan mutta me paettiin sitä ennen paikalta kun sillä suomalaisella tyylillä ei olis varmaan pisteitä hirveästi herunu.

Onneksi sentään swingi käy ranskalaisilta paremmin kuin lattarirytmit. Tämä oli siis vähän matkan päässä Argentiina-riehasta joten kaikille löytyi jotakin...

Sellasta tänään, keskiviikkona, ekana kunnon kesäpäivänä, kävin kaverin Monique-mummon luona Bouleternere kylässä käväsemässä ja pääsin maistelemaan kirsikoita ja mansikoita.. siitä sitten seuraavaksi ;)

le premier pas

Vihdoin on ensimmäinen lukuvuosi purkissa ja paperit kädessä, vielä on matkaa kuljettavana mutta vuosi sitten en olisi uskonutkaan näin hyvin pärjääväni. Syksyllä taas uusi kaupunki ja uudet haasteet mutta nyt nautitaan kesästä kun se vihdoin tännekkin uskalsi saapua. Tänään ohjelmassa kirsikoiden ja yhden historian kandin juhlimista Céretissä kavereiden kanssa, jos loppukesä on yhtä makea kuin alkukin on luvassa aikamoinen kesä!!! :)

a la plage..

 Kesäkelit jatkuu täällä vielä ja meninkin juhlistamaan sitä ja sunnuntaita läheiselle rannalle. Asteita mittarissa oli noin 25 ja aurinkokin paisto ekat kaks ja puol tuntia, kai se syksyki on tännekki pikku hiljaa rantautumassa. Viime yöt on ollu aika hiostavia ja tuuletin on rullannu jatkuvasti eikä matkalaukkuunkaan mahtunu niin loputtomasti enää kesävaatteita kun edessä oli kuitenki kolea talvi eteläeurooppalaisessa talossa, niin ehkä se on ihan mukava asia.

Mukaan oli tarttunut vähän lukemista ja oon niin onnellinen tästä kultuuri/hintaerosta nimittäin lehti makso euron niinkuin yleensäkin ja kirjakin lähti vajaalla seittemällä eurolla, toisaalta ottaa päähän hiuslakkojen, aurinkorasvan plus muiden hygienia tuttoiden YLI kaksinkertanen hinta Suomeen verrattuna (MIKSI?).

Lukemisen ohella ehdin nukahtaakkin hieman ja kun vaihdoin kylkiastentoon luulin jo hetken löytäneeni täydellisen asennon jossa ei olisi liian kuuma kunnes tajusin että aurinko olikin mennyt jo pilveen, mutta sitten olikin helpompi jatkaa lukemista.

Oli ihanaa vaan rentoutua ja laiskotella koko päivä kun viimiset kuukaudet on ollu yhtä muuttoa ja papereiden pyöritystä, vihdoin alkaa näkyä valoa siellä tunnelin päässä tai jos ei nyt valoa niin ainakin uusia haasteita. Perjantaina nimittäin pääsin vihdoin kirjaudutumaan yliopistolle sain opiskelijakortin ja voin alottaa opintotukipaperisodan, joka tuntuu paljon vähemmän pelottavalta kun tasiat yliopistolla meni hyvin.

Uudessa asunnossakin kävin myöhemmin samana päivänä ja mukaani sain vuokrasopimuksen jota saan tutkiskella torstaihin saakka jolloin olisi allekirjoitettava, maksettava ja muutettava. Kämppä vaikuttaa ihanalta ja kunnolliselta joka on vähän poikkeus täälläpäin maailmaa, kun vinoja nurkkia, portaita, ikkunoita ja hometta puskee joka nurkasta puhumattakaan koko kämpän lakaisevasta tuulesta puhumattakaan ikkunoiden ja ovien ollessa kiinni. Noh oikeen kunnonhan näkee vasta sitten kun on siellä jo vähän aikaa asustellut..
Alla oleva talo on rannalta eikä siis kyseisen tuleva kotini.

Tänään oli myös viimeinen lomapäiväni, vaikka lomani yleensä rentouttavammin vietänkin, koska huomenna maanantaina alkavat opinnot yliopistolla.. jännittää...

Perpignan Via Domitia

 Tänään kävin mun tulevalla yliopistolla taidehistoria tervetuliaistilaisuudessa jossa jaettiin alustavat lukujärjestykset, kirjalistat ja muita papereita ja tietysti esiteltiin professorit ja aineet. Pakollisisten taidehistoriaan liittyvien aineiden lisäks saadaan valita kaksi muuta kurssia jotka voi olla historiaa, sosiologiaa tai geografiaa ja niiden lisäksi vielä yksi kieli, latina kiinnostais mua tosi paljon mutta jos valitsen espanjan tai englannin saattais se pelastaa mut loppukokeissa tuomassa pisteitä...

Huomenna käyn vielä kirjautumassa yliopistolle ja maksamassa sisäänpääsymaksun ja opiskelijavakuutuksen ja sitten voinki alkaa kutsua itseäni opiskelijaksi. Meidän kampus ei oo mikään hirveen iso tai hieno mutta ainaki tuttu ni ei kyllä tuu eksyttyä.
Meidän rakennus on kyllä kaikkein hienoin vaikka ei meillä monia tunteja siellä olekkaan, aluks on aina vaan niin paljon opiskelijoita ettei mahuta normaaliin saliin vaan pitä käyttää amfiteattereita. 

Täällä vielä kesä jatkuu ja kovaa tänäänki oli 31 astetta ja huomenna ajattelinki pistäytyä rannalla jos aamulla kaikki menee putkeen eikä papereita tai mitään muutakaan puutu.. Yliopistolta jatkoin matkaa ruokakauppoihin koska halvimmathan sijaitsee kaupungin ulkopuolellaja matkalla löysin etanoiden hautausmaan ja granaattiomenapuun (?) ja siitä tulikin mieleen mitä kaikkea kivaakaan sitten voikin yrittää kasvatella ku se oma kämppä löytyy...

Löysin muuten yhen kivan kämpän yksityiseltä ja huomenna meen kattomaan papereita ja toivottavasti allekirjoittamaan myös joitakin!!!

Terveisiä etelä-ranskasta!

 Huhhuh oon vihdoin siis päässyt matkaan ja vähän jo asettumaan aloilleen tänne Perpignaniin. Viimeiset viikot oli aikamoista juoksua papereiden perässä ja töissä joten ei tännekkään näköjään ehtiny kuulumisia kertomaan. Viime maantantaina lopulta nousin lentokoneeseen klo 8:30 aamulla vaikka jo jossain vaiheessa viikonloppua jo usko alkoi pettää kun kylän ainoossa hostellissa ei ollut sänkyjä vapaana eikä matkavakuutustakaan oiken tahtonut löytyä pois muuttavalle. Jotku suunnitelmat meni sitten vähän uusiks ja vietinki Barceloonassa pari päivää kunnes vanhan kaverin luota löytyi tilaa mulle kunnes löytäisin asunnon. Toi painavien matkalaukkujen raahaminen oli verottanu voimia sen verran etten jaksanu kantaa kameraa mukana ollenkaan ja ekat kuvat napsinkin vasta eilen.

 Täällä ei oikeen mikään ollut muuttunut, paitsi juna-asema ja se aiheuttinkin hieman hämmennystä tultaessa kun ei näyttänyt ees samalta kylältä kunnes sitten tajusinki olevan väärällä puolella uudelleen rakennettua asemaa...

Ja syy miksi kylä ainoa hostellikin oli täynnä oli siis Valokuvajournalismi festivaalit Visa pour l'image joka täyttää kerran vuodessa kylän täyteen maailmankuuluja valokuvaajia ja reporttereita.

Valokuvat ovat esillä vanhoissa kirkoissa ynnä muissa vanhoissa rakennuksissa ja iltaisin ranskan vanhimmalla hautausmaalla Campo Santolla pidetään yleisölle ilmainen palkintojenjakoja ja valokuva dokumentteja videon muodossa. Perjantai iltana oli paikalle saatu jopa Japanin maajäristyksestä tutuksi tulleesta kuvasta jossa nainen seisoo vilttiin kääriytyneenä kaiken sekamelskan keskellä katsoen tyhjyyteen ja kyseisen kuvan ottanut valokuvaaja. Myös pohjois-afrikan kansanliikkesitä oli useita reportaaseja muiden kriisialueiden lisäksi.

Viimeksi tänne tullessani oli myös festivaaliaika jolloin raahauiduin joka päivä ihastelemaa valokuvia ympäri kylää vaikka jalat eivät melkeen enää väsymyksestä kantanetkaan, mutta nyt 3 vuotta vanhempana ja vuoden valokuvauksen maailmaan tutustuneena kuvien rinnalle nousi myös ristiriita meistä katsojista jotka näemme näiden pienien ikkunoiden läpi mitä kriisialuella tapahtuu, kauhistelemme, päivittelemme ja jatkamme matkaa.

Lopuksi vielä kuva väliaikasen kodin ikkunasta baari joka on 24/7 auki ainakin melkeen eli aina on jono kotiovella jatkoille eikä radiotakaan tarvii laittaa ikinä päälle ..

matkaa odotellessa..

Tällä viikolla me ollan joka päivä herätty ysiltä ja matkattu keskustaan soittamaan Perpignanin yliopistolle että saatais Panhon opiskelu asioita eteenpäin. Me oltiin jo syksyllä lähetetty muutama meili sinne mutta vastausta ei kuulunu ni päätettiin sitte soittaa että viisumi asiat pääsis rullaamaan.Me ei olla vielä tavotettu sitä henkilöä kenen kanssa Panchon pitää puhua ja siellä sihteeri sanoo vaan että soita huomenna tai ylihuomenna.. Pancho lähetti meilin yhelle tutulle opettajalle et jos se vaikka sais jotain aikaseks, ni kattoo nytte..  Mulla ei itellä oo mitään ongelmaa kun tein sen Delf b2 kokeen kun olin Ranskassa ja kiitos EU:n vapaan liikkumisen tarviin vaan syksyllä mennä paikan päälle ja kirjautua sisään.
Sitten ku päästiin vihdoin kotiin niin oliki jo nälkä. Pancho päätti tehä gnoccheja ja jauhelihakastiketta ja oli tosi hyvää , vaikka yleensä mun mielestä ne on mauttomia ja kumisia.

Puheluiden jälkeen mä jäin keskustaan artesaanitorille ettimään tuliaisia ja löysinki niitä hyvällä menestyksellä. Ainoostaan iskälle puuttuu pari mutta tiedän jo tarkaan mitä aijon ostaa sille. Äidille on kerääntyny jo vähän enemmän ku oli tarkotus mut ei kai siitä o haittaakaan, ajattelin jo antaa jonku niistä synttärilahjaks mut sit muistin kuinka huono mä oon pitää salassa jo ostettuja lahjoja. Pancholle mä meinasin jo monta kertaa lipsauttaa se tuliaisen Suomesta ja melkeen sitä näyttelinki webbikamerassa ja nyt ku yks kaveri Ranskasta kysy osotetta jouluyllätyksen lähettämiseks ni multa on meinannu lipsua pari kertaa ja teen sen melkeen tarkotuksella ku en kestä salailua. Onneks en oo viel ostanu sen 5-vuotis lahjaa varmaan pitää odottaa viime hetkille etten paljasta sitä aijemmin. No tässä alla on kuitenki paketteja koska en tietenkään niitä voi esitellä täällä koska lähes kaikki tuliaisen saajat tätä lukee.

Loppuun vielä kuvia kotimatkalta. Ekassa kuvassa vasemalta on pieniä tassunjälkiä sementissä ja täällä kaikki kadut on tollasia isoja sementti laattoja ja aika monessa on jalanjälkiä tai koirien tai lintujen jälkiä ja tietenki niitä "i was here" kirjotuksia. Ylärivin keskimmäisessä kuvassa on kaktus joka on kukinnassa ja kaiken lisäks siinä on myös kaktuksen hedelmiä joita voi syödä, ne on niitä vaaleanpunavihreitä ja niitä kutsutaan tunaksi. Ylärivin oikeessa kuvassa oli kiva kukkia ja valkonen laatkkotalo jotka on kanssa aika yleisiä täällä. Sen alla oleva auto oli myynnissä ja mun haaveissa voisinki huristella sillä. Autokuvan vieressä on pikkupersikka puu joka on toosi yleinen täällä ja tähän aikaan vuodesta oksat notkuu persikoiden painosta. Sen vieressä on jättikukkia ja sen yläpuolella kiva pikku pihakasvi, jos en tietäis miltä lihasyöjäkasvi näyttäis voisin kuvitella sen olevan ton näkönen...

Ja tosiaan siitä matkasta ei olla vielä ihan varmoja että minne tai millon lähetään mutta yks vaihtoehto olis lähtee pe iltana että ehittäis kattoo jossain aavikolla Dakar rallia ja sieltä jatkettais Peruun ja Machu Picchun joka on siis palannu meijän suunnitelmiin tai sitee lähettäis maanantaina joko Ecuadoriin Montanitaan joka on nyt ku dollari on alhaalla aika halpa vaihtoehto tai sitte etelä-chileen tai sitte sinne Peruun, mä ilmottelen sitte ku lähetään matkaan..

Santiago a mil!

 Eilen käytiin kattomassa Santiago a mil-nimisen tapahtuman avajaisia keskustassa. Stgo a mil on teatteri-tanssi festari joka järjestetään aina tammikuussa ja kestää koko kuukauden ajan. Näytelmiä esitetään joka puolella Santiagoa ja muissa kaupungeissa kuten Antofagastassa ja Talcassa ja suurin osa lipuista maksaa tuhat (mil) pesoo eli noin 1,50 euroo. Näytelmiä tuodaan eri maista esimerkiks tänä vuonna on belgialaisia, venäläisiä ja perulaisia tulee esiintymään ja tietenki järkyttävä määrä chileläisiä näytelmiä. Avajaiset alko tutulta Plaza de armasilta jonne yhtäkkiä ilmesty kolme tätiä jättimekoissa oopperaa laulaen, aurinkokin oli just alkanut laskemaan värjäten kauniisti pääpostikonttorin ja muut talot.

Tädit lähti kävelemään ja ihmisjoukko seurasi me mentii syömään pari juusto empanadasta ja kun tultiin ulos oliki tädit jo löytäneet meijät ja odotti Plaza de armasin kulmalla että millos jatketan matkaa. Niiden mukaan oli myös liittyny rumpuryhmä joista kuvia vähän myöhemmin ja ihmiset taputti ja tanssi.

Seurattiin täteja taas vähän matkaa eteenpäin kunnes matkaan liitty rokkipellet jotka siis soitti jotain hevymetalintapasta musiikkia kitaroilla ja jätti rummulla niillä oli myös kaks tautatanssijaa paitsi et nää oli sivutanssijoita jotka hyppeli alas ja ylös rummuttaen samalla biisin tahtiin.

Ja sitte tavattiinki rumpuryhmä uudestaan.. ja aurinko laski..

 Löydettiin taas tädit jonku hienon rakennuksen edestä..

Ja yhtäkkiä tädit valaistu, hyvä nii koska valoa ei enää hirveesti riittänyt...

Sitte saavuttiinki la Monedalle eli pressanlinnan eteen jonka vieressä lava ja orkesteri odottelikin jo rouvia..

Ja rokkipelletkin saapu paikanpäälle..

Toi lippu näyttää aika säälittävältä koska se on oikeesti ihan järkyttävän kokonen ja rumpurymhä muuten jatkoki orkesteri jatkoks..

Ja  mitäs sitte tapahtukaan...

Oikeita ihmismarionetteja..

Ja vielä kaks erilaista, toiset oli viulisteja ja toiset pellejä

Ja tais siellä olla pari akrobaattiakin..

Noi oli kyllä aivan mahtavan näkösiä ja tietenki orkesteri soitti koko ajan..

Ja noi varjot oli niin nättejä

Noi näyttää kyl epäilyttävästi nukeilta kuvassa mut kyllä ne ihan oikeita ihmisiä oli.

Entel-torniki pääs mukaan kuvaan

Oli kyllä tosi hienot avajaiset ja kaiken lisäks ku oli vielä riittävästi tilaa kadulla kun suurkaupungissa eletään ni aina jos järjestetään jotain kadulla ni ihmisiä on nii jumalattomasti että ei ees ite tarvii kävellä ku massa vaan liikkuu.. Esityksen takana oli ranskalainen Transe Express-ryhmä ja ihmismarionetti esityksen nimi oli "LLuvia de violines" eli viulisti sade ja "Hombre movil" mobiilimies, en löytäny ranskan kielisiä nimiä mutta jos tolla etti youtubesta ni löytää videoitakin esityksestä.