valPARAISO!

heipä-hei!


Perjantaina siis lähdettiin aikasin aamulla (kotoa lähdin 8:40 ja bussilähti  10.00) Valparaisoa kohti. Mulla tosiaan kesti noin tunti sinne terminaaliin ja olin ihan varma että olisin vika joka saapuis eikä ne olis mua edes jäänny odottamaan mutta näköjään olin stressailuissani unohtanut että olenkin chilessä jä täällä akateeminen vartti on normi ja että kaikkien kellot on noin 20 min edellä joten mun on ihan turha kuikuilla metrossa toisten kelloja jos en halua stressata lisää. Ja loppujen lopuks jouduttiin viivyttelee bussia noin 10 min kun yks luokkakaveri oli ostanu kaverilleen lipun jo valmiiks mut kaveripas ei halunnukkaan nousta siihen bussiin vaan venata toista kaveriaan, mut onneks se sitte viime minuutilla juoksi bussin kiinni kun se oli jo lähteny.
 

 

Parin tunnin päästä oltiinki sitte jo päästy Valpoon rannikolle ja harhailtiin kunnon turisteina jonnekki meren rannalle, valparaiso on melkeen pelkästään satamaa kun taas vieressä oleva Viña del mar ja Reñaca on sitte biitsiä ja biletystä varten. Sitte meidän päätönkanalauma keksi että mennään syömään ni sitten otettiin bussi takas busiiterminaalin läheisyyteen ja mentiin syömään sellaseen ihanaan pikku mestaan jonka sisustuksena toimi passikuvat ja muu hauska tilpehööri, meki jätettiin pienet muistot sinne nyt vaan pitää toivoo ettei kukaan keksi lisätä mua facbookiin kun mun nimi näkyy siinä kuvan alla. 

Sitten noin kaks kolmas osaa laumasta lähti syömään muualle kun piti mestaa kalliina (6 euroo kahdenhengen lautanen joka näkyy kuvassa) ja kun yks setä tuli meille soittaa kitaraa ja laulaa folkloristisia lauluja ni pidot vaan parani. Loput oli päätyny syömään hodareita karvoilla. Tässä pari kuvaa paikasta ja kavereista.

Mahat täynnä jatkettiin kaupungilla kiertelyä ja kieltämättä kaupunki on aika erilainen ku Santiago näillä on jopa vielä vanhoja busseja rakennuksetki oli vanhoja ja hienoja, tuli mieleen että olis ollu hyvä viime lukukaudella mennä sinne ottaa kuvia.

Neljältä kokoonnuttiin yhdellä aukoilla ja open saavuttua (ajoissa, viimeks tuli tunnin myöhässä) lähettiin vanhaa vankilaa ja hautausmaata kohti.Se vankila on nykyään joku galleria mutta enempää en tiedä kun kummatki paikat oli suljettu, meijän opella on aina vähän tällasii ongelmia..
Mutta sitten me kiivettiin Cerro Alegreen (iloselle vuorelle) joka oli onneks ihan vieressä ja otettiin enemmän kuvia ku kiinalaiset turistit yhteensä oli se varmaan näky ku noin 50 ihmistä kulkee kamerat naamalla ja räpsii kuvia samoista paikoista. Mut siellä oli kyllä niin nättiä ettei kyllä harmittanu ollenkaan ;) ja nopeesti aikakin meni. Valparaiso on rakennettu vuorenrinteille jotka sitte laskee tyyneen valtamereen ja jos tää ei tarpeeks nätti näkymä ni talojen värit on otettu pastelliväreistä ja ne on sellasia hupsuja puutaloja tai uusklassisia jotka on kans maalattu pinkiks tai vihreeks.
 

Ja sitte kun paikka on tosiaan raakennettu vuorenrinteille on sellasia vanhoja pikku puu hissejä viemässä ihmisiä ylös ja alas joissa on oma kuljettaja kaiken lisäks.


 
Sitten ku aurinko laskee nii se valomeri melkeen vetää vertoja niille väreille päivällä mutta tällä kertaa en ehtiny näkemään auringonlaskua ku meidän piti jo viilettää takas bussille että päästäis Santiagoon ennen metron sulkemista eli ennen 11, jotn jouduttiin lähtemään 8 just kun aurinko alko laskemaan. Toisaalta oltiin nii väsyneitä että ehkä se oliki ihan hyvä kun tänään piti raahautua koululle näyttämään kuvia opelle ja suunnittelemaan loppukoenäyttelyä. Ens viikolla kehitän diana minillä otetut kuvat ni sitte näette lisää, kaikki koulukaverit oli ihan rakastuneita miniin.

Nyt on hirvee stressi historian tehtävän kanssa kun en ole niitä kuvia ottanut kun keksin rääkätä itteäni päättämällä dokumentoida ruuhka-aikoja enkä sitte ikinä jaksanu herätä aamulla niitä tekemään, toisaalta oon saannu tosi hyviä numeroita hissasta ja viime kokeessa olin luokan paras niin en ainakaan on ihan hirvee laiskuri vaikka välillä vähän siltä tuntuu.

De Valparaiso con amor <3