Musta tulee yliopisto-opiskelija!

Tossa tiisatina käytiin sitte siellä Campus-Francilla juttelemassa niistä opiskelu suunnitelmista Ranskassa. Oltiin ajateltu jatkaa opiskeluja Pariisissa koska se on kuiteski sen verran iso kylä että kummatki pääsis opiskelemaan varmasti, noh tää meijän päätelmä oli aika huono koska oltiin unohdettu kuinka (yli)arvostettu ja -ihailtu Pariisi on niin sinnehän varmaan aikamoni haluu opiskelemaan, joka siis tarkottaa sitä että kilpailu sisäänpääsystä on aika kova. Toisaalta meijän pitäis kummanki käydä töissä ja asua jossain kopissa 10km keskustasta missä ne autot palaa yötäpäivää.

 mentiin miettii meijän kohtaloa kahville..

No tämä ei niin hyvin espanjaa puhuva tyttönen sitte neuvo meitä hakemaan ensisijaisesti Pariisiin ja sitte vaikka Toulouseen, joka on Panchon mielestä Ranskan rumin ja köyhin kylä (ei oo mitään tietoo miks) tai johonki toiseen kylään jossa on valokuvausopisto ja yliopisto jossa opiskellaan historiaa. TAI toinen vaihtoehto yksityiselle ylimaksuiselle amikselle olis että alottaisin opinnot yliopistossa jossa lukisin taidehistoriaa tai taiteita ja sen jälkeen erikoistuisin valokuvaukseen. Mä en tiedä miks en ollu aikasemmin ajatellu et voisin opiskella taidehistoriaa (ja arkeologiaan joka näköjään kuuluu samaan pakettiin) ja pääsisin opiskelee vielä yliopistoon ja hyötyisin mun hienosta ylppäritodistuksesta. Ja mä voisin saada töitäki ku saan ne maisterin tai kandin paperit. Mun ei ees tarvii tehä mitää paperi leikkejä ku tein sen ranskan kokeen viimeks ku olin siellä ja se on edelleen voimassa, eli melkeen kaikki on valmista.

Pancho ja kotikatu

Panchon taas pitää leikkii paperisodat viisumin ja sitte opiskelun kanssa, mutta kun se oli kyselly syksyn alussa sen entisestä yliopistosta Perpignanissa että mitä papereita sen pitäis tehä jos se alottais siellä uudelleen ni ne oli vastannu että nul eli nolla tulis vaan sinne jatkamaan minne jäi. Niin siitä se idea sitte lähti ja meillä alko pyöriä mielessä takas paluu Perpignaniin siellähän vois molemmat opiskella yliopistossa ja vielä samalla osastolla (joka on muuten nätein rakennus kaikista) ja kaikki typerät byrokratiat olis jo tuttuja ja voitais jopa saada oma kämppä eikä jouduttais asuu 5 muun ihmisen kanssa kommuunissa kun Perpignanissa asuntojen vuokra hinnat on kummiski VÄHÄN halvempia, voisin mennä takas rukoilemaan mun vanhan duunin takas NO EN TODELLAKAAN! Mut siis jos rahasta ois puutetta ni kyl mä sielt kummiski duuni löydän jos löysin ranskaapuhumattomanakin.

 Tällasta oli täällä ku kevät tuli..

Se oli siis sellanen pehmeelasku Ranskaan paluulle ja jos sitte vuoden opiskelun jälkeen haluttais vaihtaa maisemia ni sekin on paljon helpompaa kun ollaan jo maan rajojen sisällä. Noh toivottavasti se Sarkozy ei keksi mitää muita rasistisa lakeja lisää, tossa pari päivää sitte se kerto telkkarissa että Ranska lopettaa kaiken maailman kurjuuden hyväksymisen rajojensa sisälle.Kurjuus lähettää terkkuja.

Miks ei aina vois olla kevät?



















Tänään kävin taas koulussa ja sain seiskan Photoshopin tunneilta mut seiska onki Chilessä kymppi! Toivottavasti mulla menis yhtä hyvin Ranskassa...