gerone/girona/gerona

Tänään taivas on täynnä pilviä mutta onneksi Espanjan puolella sentään aurinko paistaa, niin kuin viikko sitten lauantaina Geronassa. Mä bongasin alle kahden euron menopaluu bussiliput puoleen väliin matkalla Barceloonaan eli Geronaan (espanjaksi, Girona on taas katalaania ja Gerona ranskaa) että päästäis vähän tuulettumaan täältä meijän tenttibunkkerista. Odotukset oli kovilla ja ollaan aika useasti tuolla bussiasemalla jaloteltu mutta kertaakaan ei vielä oltu päästy kaupunkiin tutustumaan. Sää oli tosiaan aika suotuisa ehkä vähän liiankin lämmin kun yhtäkkiä yli 30 astetta pamahtaa, mutta ainakin tuntui kesältä.

 

Kaupunki on isompi kuin Perpignan joten oli ihan kiva päästä ihmettelemään ja kävelemään ihan kunnolla ja aika nopeesti huomattiinkin että jonkinmoinen kukkaisteema oli koristelussa meneillään.

 

Ja sitten tosiaan huomattiin paikan kuhisevan turisteja, meidän pikkukylässä kun ei ole törmännyt isoihin ihmismassoihin vähään aikaan niin alkoi aika nopeasti ahdstamaan. Onneksi maisemat oli kauniita.

Kyllä sieltä yks autio kujakin löytyi mutta Pancho ei sinne suotunut pakenemaan ihmisjoukkoa.

Tosiaan suurin osa turisteista oli niitä kukkainstallaatioita tulleet ihastelemaa (niistä kuvia myöhemmin) kun me oltiin enemmän kiinnostuneita keskiaikasesta vanhastakaupungista, harmi vaan että kummatkin olivat samassa paikkaa.

Aika nopeesti munki oli sitte pakko vähän päästä poseeraamaan kukkien kanssa tai ainakin muuten vaan turisteilemaan.

Tää oli meidän molempien mielestä nätein kukkajuttu eli jos ei kuvasta selviä niin noiden ilmapallojen sisällä oli terälehtiä. Harmi vaan että paikka oli niin täynnä kuvaajia ettei hirveen kivoja kuvia saanut.

Sitte päästiinkin jo vähän kauemmaks muusta laumasta ja mentiin tutustumaan kaupungin muuriin joka sekin siis on keskiajalta. Tässä vaiheessa oli tosiaan ihan törkeen kuuma ja hiki vaan virtas jostais syystä ilmankosteus oli tosi korkeella niin mulla naama helotti punasena kun olisin juossu 10 km.

Tässä on Geronan vanha yliopisto jos mä nyt jotain ymmärsin.

Ja sitten päästiinkin muurinharjalle ja kaupunkia ihastelemaan.

Mort a l'estat, kuolema valtiolle. Kiva kun oppii aina lisää katalaania vaikka meillä olikin aika pahasti hakusessa oliko se kiitos nyt gracies vai merci. (piti käydä tarkistaa toi ja nähtävästi molemmat käy)
No jos joku meiltä sujuu ni se on kyllä ranskan ja espanjan sekotus, harmi vaan että vaikka kuinka sekottelis ni aikamoista tuuria pitäis olla että se sieltä katalaaniks tulis.

Tossa vaiheessa päivää iski väsymys vaikka oltiin vasta pari tuntia kaupungissa hengailtu, tai se tenttimiseki vähän painaa niin ja ne juhlimiset toisella kun oli viiminen tentti ollut edellisenä päivänä.

Sitten taas sukellettiin muiden turistien mukaan vanhaan kaupunkiin. Me ei ihan ymmärretty oliko tämäkin osana tätä kukkajuhlaa vai ei...

Ja löytyhän sieltä mullekkin tuttuja asioita kun syksyllä pänttäsin keskiaikaisten kirkkojen arkkitehtuuria.

Tässä puistossa pidettiin taas tauko kun keskipäivän aurinko poltteli vähän liian kuumalla. Mä olen näköjään osannut hienosti piilottaa kaikki turistit kuvasta kun oikeasti paikka tosiaan kuhisi lapsiperheitä ja vanhuksia.

Olihan noi jotkut ihan hauskojakin mutta mä en ihan tajunnu tota ihmismäärää joka oli sinne saapunu noita pällistelemään ja kuvia räpsimään.

Bueno, cada loco con su tema, itehän jaksan pällistellä ja räpsiä kuvia vanhoista rakennuksista niin ei ehkä pitäis valittaa.

Ja mulla oli hauskaa niinkun taas ilmeestä näkyy :)

Joen rantaan oli pystytetty pari kirpparikojua joita oli hauska tutkiskella eikä maisematkaan huonot olleet.

Kyllä tuolla kelpais asustella mun mielestä <3

Sitten päästiinkin syömään ja löydettiin aika halvalla kahden ruokalajin menu jälkkärillä. Nam!

Ruoan jälkeen ei jaksettu heti hyökätä takas vanhaan kaupunkiin vaan lähettiin kauppoja kiertelemään kun täällä rajan toisella puolella hinnat on vähän halvemmat ja kauppojakin löytyy vähän enemmä. Tosin ei me mitään löydetty paitsi housut Pancholle, ainakin päästiin aurinkoa piiloon vähäksi aikaa. Sieltä matkan varrelta löydettiin Steve McCurryn ilmanen valokuvanäytely jossa oli esillä kaikki herran kuuluisimmat työt. Sen jälkeen mäkin leikin valokuvajournalistia.

Sitten aikaa oli bussin lähtöön enää kaksi tuntia niin päätettiin vielä kerran mennä vanhaan kaupunkiin ja ettiä juutalaisten asuinalue, mutta enimmäkseen sieltä löytyi vain noita kukkakasvisinstallaatioita. Noi munakoisota ja kurkut vielä menetteli mutta toi kaalimaanmallinukke oli jo vähän liian kaukaa haettua. Emmä tiiä mikä mua vaivaa kun ne ei ollu mun mielestä niin hienoja kaikki espanjalaiset kun oli ihan innoissaan asiasta.

Ja ah sitä ihmismassaa.. ehkä ihan hyvä että muutan syksyllä isompaan kaupunkiin ettei musta tuu ihan erakkoa täällä pikku kylässä.

Löydettiimme sinne juutalaisten barrioonki ihan samalata se kyllä näytti ku muukin vanha kaupunki. Olis ollu kyllä kiva vierailla museossakin mutta sekin oli aika tupaten täynnä ihmisiä niin ei oikeen sittenkään huvittanut.

Hyvä kirja on hyvä lahja,
oonkohan mä asunu liian kauan näissä latinansukukielissä maissa kun noi artikkelit tekee tosta lauseesta vakuuttavamman.

Ennen asemalle lähtöä istuskeltiin joen rannalla ja ihmeteltiin miksi noi lillutteli noita maalauksia tossa joessa.

Oli kyllä kiva päästä vähän jonnekkin muualle ja vaikka tosiaan matkaan meni vaan parisen tuntia niin kyllä tuolla rajan puolella on kaikki vaan niin erillaista. Ja Gerona oli tosi kiinnostava kaupunkina kotimatkalla tosiaan huomattiin että oltiin just osuttu tapahtuman ekalle päivälle joten ihmismassat oli aika taattu juttu.

Ja kertokaan oonko mä ihan juntti kun en osannu noita kukkahärveleitä niin arvostaa? (jos siis joku jaksoi tänne asti lukea!)

lipdub català

Vaikka täällä itäisillä pyreneillä Ranskaan kuulutaankin näin maantieteellisesti niin myös katalonialainen identiteeti on tosiasia. Täällä geopoliitiisesti tärkeällä alueella, välimeren rannalla kun ollaan eikä harvaan asutetussa pohjolassa, on valta vaihtunut useasti, viimeiseksi 1600-luvun puolivälissä Ranskan vallan alle ja niin Catalunya nord eristettin siitä muusta Kataloniasta joka levittäytyy pitkälle Barceloonan alapuolelle Espanjaan. Ranskan vallan alle joutumisesta katalonialainen kultuuri ja kieli kärsi kovasti ja nykyään ei kukaan sitä oikein enää puhu joka päiväisessä elämässä eikä koulussakaan ole aina vaihtoehtona sitä harjoittaa. Myös perinteitä vaalivien perheiden määrä on vähentynyt, eivät läheskään kaikki täällä asustavat pidä itseään katalonialaisina. Espanjan puolella katalonialaisen kultuurin litistäminen alkoi vasta Francon aikana ja on siitä elpynytkin hyvin ja saanut ihan virallisen kielen aseman. Kataloonialainen tuli palaa kuitenkin täälläkin sydämmissä, siitä ollaan ylpeitä ja sen asemaa halutaan parantaa. Sen vuoksi toissa lauantaina järjestetiinkin libdub (alla olevasta videosta varmaan tajuutte videotyypin idean) "per la llengua, per una llei, per un dret", kielen, lain ja oikeuden vuoksi. (Jos toi näkyy sellasena tuplakuvana kannattaa klikata youtubeen ja siitä poistaa sen 3D näkymän jos ei punavihreitä laseja löydy kotoota.)

Tässä vielä kuvia videon teosta ja tosiaan oli tuolla ihan hyvä meno ettei sitä ees ekaks tajunnu että jotain siellä filmattiin vaan ajattelin että se on vaan tavallinen Corre Llengua, joka on siis samantyyppinen ilonen mielenosotuskulkue jossa on, myös myöhemmin noista kuvista näkyviä, ihmistorneja ja pillimusiikkia. Corre Llenguassa myös vaaditaan oikeuksia ja myös katalonian itsenäistymistä.

Ton punakeltaisenlipun värit tulee legendan mukaan siitä kun joku suuri katalonialainen sotapäällikkö oli sodassa haavoittunut ja vetäisi verisillä sormillaan neljä veristä viivaa kultaiseen kilpeensä. Ja mulle on myös kerrottu ettei kataloonialaiseksi tarvitse syntyä vaan ihan kuka vaan joka tuntee itsensä sydämmessään katalonialaiseksi voi siksi myös itseään kutsua, siihen on taas toiset on sanonu että sitä ennen ainakin on  pitänyt kaataa viiniä kurkkuun sellasesta perinteisestä pitkä- ja ohutkaulaisesta karahvista pitäen sitä niin korkealla kuin pystyy. Alhaalla näkyvä Castillet on osa vanhaa kaupungin muuria 1300-luvulta.

Mä en ollut ennen törmännyt noihin isoihin jättikokoisiin "patsaisiin" Gegants mutta pienen etsinnän jälkeen löysin että ne on peräisin keskiajan Espanjasta, reconquistan jälkeen kun espanjalaiset olivat "uudelleen valloittaneet" nykyisen Espanjan alueen takaisin itselleen muslimeilta, ja koska islamin uskossa on kielletty tehdä ihmisiä esitäviä "patsata" oli tietenkin espanjalaisten pakko vähän ärsyttää. Espanjan levitettyään lonkeroitaan vähän joka puolelle maailmaan vähän myöhemmin löysivät nämä pahviukot myös tiensä Etelä-Amerikkaan ja muualle. Jokaisella kaupungilla on omat patsaansa jotka muistuttavat kaupunkien omista merkkihenkilöistä.

En ole vieläkään löytäny youtubesta kunnollista musiikkinäytettä tästä puhaltelusta mutta ehkä joskus pääsen ihan itsekkin kuvaamaa. Kaikki perinteiset katalonialaiset asut oli tietenkin edustettuna ja niitä löytyikin aikamoinen kirjo, niin ja sitten tietenkin noita vähän uudemman tyylisiä "supermies-viittoja".

Yksi iso osa katalonialaista identiteettiä on sardana-tanssi, josta näkyy vilaus tossa takana (noi jotka pitää toisiaan käsistä). Vaikka Katalonian ylpeyden aihe taitaa olla FC Barcelona, täällä Perpignanissa ei hirveesti innostuta fudiksesta vaan enemmänki rugbista, täältä löytyyki kaksi aika kova tasosta joukkuetta USAP ja Dragones Catalans joista ensimmäinen voitti ainaki kaksi vuotta sitten Ranskan mestaruuden. Myös tämän rugby tason takia saadaan täällä nauttia aina kesäisin ja kisaviikonloppuisin britti- ja irkkuturisteista, joihin sain tutustua kun oli baarimikkona. Alla olevat punainen ja ketainen maskotti edustavat siis toiseksi mainittua joukkuetta. Tässä vielä siis odotellaan kameraa ja jossain keskivaihella videota mutkin voi bongata vasemasta kulmasta kuvia räpsimässä.

Ylhäällä vielä kuva noista Katalonialaisista ihmistorneista jotka ovat kyllä vähän näyttävämpiä kun on enemmän tilaa ja aikaa. Noi alhaalla olevat pyssyukot varmaan suunniteli mun ampumista ku niin innoissani niitä kuvia räpsin ja sillon ku ne sitten laukas ni kyllä siitä ääntäkin lähti, ei kyllä onneks mua kohti.

Mä olin saanut siis ensimmäistä kertaa shortsit ja sandaalit jalkaan tänä keväänä :) ja olin tosi iloinen tosta kurtistuksesta päätellen.

Punaset smurffihatut ja esparillot kuuluu joka katalonialaispojan tyyliin. Video kuvattiin pariin kertaan niin saatiinkin nauttia uudestaan kaikista esityksistä.

Ja lopuks päädyttiinkin taas Castilletin eteen ja siellä meitä tervehtikin Prats de Mollon karhut (jep nekin postaukset on tulossa vaikkakin pari kk myöhässä). Vikassa kuvassa vielä demostridaan noiden ihmistornien vyötärön "köyttämistä" se on varmaan auttaa niitä pikkusia kiivetä huipulle kun voi työntää varpaansa sinne väliin tai jotain. Ei tarvii ottaa kaikkee mun kirjottaamaa ihan tosissaan kun välillä tulkitsen tosi mielikuvituksellisesti juttuja tai vähän väritän niitä ei niin hyvin ymmärrettyjä selityksiä. ;)

Sellasta eli VISCA CATALUNYA tai jotain :P

P.S. mun oli tarkotus aloittaa katalonian opiskelut mun ne tunnit olis ollu perjantai iltana seittemältä ja oon laiska, ehkä mä pärjään noilla "que fas?" (miten menee) ja visca catalunyalla (eläköön katalonia).

P.S.2 Niin ja eihän mun ees tarvii opetella ku mua muutenki luullaan katalonialaiseks, niinku yks tyyppi arvuutteli ekaks yliopiston soluasuntolan keittiössä. Kaikkee sitä on ennen kuullu niiku jenkki, argentiinalainen tai puolalainen mut et ihan tän paikan alkuperäiskansalainen, oonkohan mä ollu tääl liian kauan :) oikeesti syy tais olla ihan vaan mun sievässä ranskan lausumisessa joka on vähän ronskin suomalaista/espanjalaista välillä.

P.S.3 Ja sitte ku kerroin olevani ihan suomalainen ni pojan päässä raksutteli vaan tyhjää, vähän samanlainen kävi myöhemmin illalla ku luultiin puolalaiseks vaikka olin noin 3 kertaa toistanu kansalaisuuteni, ei varmaan silläkään ollut pohjsempia tietoja maantiedosta. Näin täällä maailman navassa Ranskassa.