Santiagossa on mun tietääkseni vaan yks luistelurata mut ne on yleensä lapsille suunnattuja tai/ja ihan törkeessä kunnossa. Argentiinassa Barilochessa luokkaretkellä käytiin luistelemassa ja mä kaatuilin ehkä yhtä useesti ku mun ekakertalaiset luokkakaverit, ne luistimet oli niin tylsät ja jää hirveessä kunnossa niistä luistimista. Täällä Perpignanissakin oli jouluna luistinrata mutta se oli ihan samalla tasolla ku Santiagossa paitsi että tää oli oikeesti lapsille ja koska rata sijaitsi ulkona (+15 astetta sillon joulun aikaan) se oli kaiken lisäks aikav etistä touhuu. Aika hienoo kuitenkin että mahdollisuuksia löytyy ranskalaisille lapsosille niinkuin chileläisillekkin (vaan rikkaille).
Meiltä kotoota ei löytyny tolle yhelle isojalalle sopivia hokkareita eikä kierrätyskeskuksistakaan, niin laitettiin luistelureissu samaan Helsinginreissun kanssa. Vaikka toi jääpuisto onki aika tyyristä puuhaa, Suomessa kun niin onnekkaita ollaan että ilmastahan se luistelu yleensä on, niin olihan noi maisemat aika hienot.
Ja itse luistelukin meni tosi hyvin. Mä varottelin Panchoa kuinka se tulee aika varmasti olemaan ihan mustelmilla jälkeenpäin ja kuinka luultavasti mäkään en tule pysymään kunnolla pystyssä. Ja pyh, lastenleikkiähän se oli... Uskalsin jopa luistella järkkäri kädessä, näytin varmaan aika huvittavalta. Ja Panchoki ihaili jäänpintaa lähietäisyydeltä vaan kerran ku tehtiin sellasta "käsikynkkä piruettia" ja mä olin ehkä vähän liian innokas siinä leikissä.
Ilma oli taas harmaa mutta sellasta se arkiki on normaalisti talvella. Kierrettiin kunnon turisteina luistelun jälkeen tuomiokirkkoa ihailemaan ja siellä oliki käyny varmaan muitaki turisteja tosta Helsinki tekstistä päätellen... Nyt Pancholla on kevät, kesä ja talvi-kuva kyseisestä paikasta enään puuttuu syksy.. gotta get them all! Poikaystävä taitaa olla oikeesti se uhri tän mun kuvahulluuden kanssa.
Kun viettää vähän aikaa ulkomailla kaikki kotimaan rutiini ja arki saa sellasen kultareunuksen ja likaset lumikokkareet tienvieressä, pysäkilllä odottavat ihmiset, ratikat ja harmaa taivas ja oksat näyttävätkin pittoreskeiltä. Noi leivokset on varmaan oikeestikkin hyviä :)
Myös tosta punasesta baaripaatista on kuvia ekalta yhteiseltä Suomenreissulta, mutta ennen en ollutkaan huomannu tota rakkauden siltaa tossa sipulikirkon edustalla. Noitahan on vähän joka maassa mutta kyllähän toi hymyn huulille saa.
Kolera-altaalle päästiin just ennen auringon laskua ja maisemat oli niin kauniit ja suomenlinnan lauttakin saapui just sopivasti "pysäkille" niin päätettiin hypätä kyytiin maisemia kattelemaan.
Vähän nähtiin jopa värisävyjä kun laskevan auringon viimeiset säteet värjäsivät teollisuuspiiuista tuprunneet savut. Toi puhtaan valkonen tuomiokirkkokin näytti aika tuomionpäiväseltä tummanharmaata taivasta vasten.
Olin saannu siskolta lainaan vähän paremman putken kameraan ja sillä sitten zoomailin innokkaasti noita auringon laskun maisemia. Pitäis enemmänki harrastaa noita auringonlaskuja niin näkis että löytyyhän talvellaki kauniita värejä.
Itse Suomenlinnassa hengailtiin vaan sen verran että lautta lähtis uudestaan mantereelle kun kylmyys ja väsymys alkoi pikku hiljaa tehdä tehtävänsä. Aina kuitenki ehtii kuvia näppäilemään.
Aika uskomattomat maisemat tuolta lautalta kyllä oli ja niin oli kaunis auringonlaskukin.Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin :)
P.S buu en ymärrä miks noi ekat kuvat on noi pahaa pikselimössöö :( pitäis varmaan siirtää blogi uuteen osoteeseen ku ei tää nyt ollenkaan halua tomia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti