kotimatka

Täällä ollaan takas Ranskassa ja blogger jaksaa taas kiukutella, noh latautuuhan nää kuvat yks kerrallaanki ja vanhalla käyttöliittymällä :) Hypätään suoraan Suomi-kuvien ohi (laitan niitä sitte myöhemmin ;)) meijän kotimatkaan joka ihan loppumetreillä kääntyi seikkailuksi..
Tiistai aamuna heräiltiin 5:ltä viimeiseen kerran Suomikodista ja 6:59 istuskeltiin jo autossa värisemässä meidän etelä-euroopan talvivaatteissa. Check-in meni rutiinilla ja vaikka ylipainoa oli yhteensä yli 3 kiloo (äiti se puntari siis huijaa parilla kilolla) päästiin jatkamaan turvatarkastukseen (lennettiin taas airbalticilla eli halpojen hintojen lisäks saa lisäpointsit ettei alkanu nillittää noista kiloista). Riikassa oltiin hetkessä ja vaihtolennon portti oli tuloportin vastapäätä. Koneeseen noustua jäätiin odotelemaan loppuja matkustajia noin puoleks tunniks, mun mielestä tän voi laskee plussaks kans koska kaveriahan ei jätetä eikä ees laskeuduttu hirveesti aikataulusta jäljessä Barceloonaan. Ehditiin just terminaalin vaihtobussiin ja sieltä sopivasti juna-metroon jossa saaiin jopa istumapaikat (tässä vaiheessa olis voinu varmaan hälytyskellot soida ku kaikki oli sujunu ku rasvattu mutta täytyy muistaa että oltiin oltu just Suomi-ihmemaassa jossa oikeesti asiat toimii niin ).

Juna-asemalle savuttiin noin 3 aikaan käytiin vetämässä quaterpoundit (tuli ihan Chile ajat mieleen ku ne oli siel aina tarjouksessa, enkä oo varmaan sen jälkeen sielä käyny) ja istahdettiin niitä sulattelemaan ja kosmetiikkamyyjiä tarkkailemaan pariks tunniksi. Aika hujahti tosi nopeasti, oltiin vähän väsyneitä ja sitte laskeuduttiinki asemalaiturille. Ja hih mikäs se meitä siellä odottikaan puol tuntia ennen junan lähtöä ku ilmotus että Ranskan rautatietyöntekijät on LAKOSSA!!! just onko vähän liian kliseistä, kunnon palautus maanpäälle ja tervetuloa Ranskaan :D ei voinu muuta ku nauraa no vähän yriteltiin sitte kysellä että mites meijän pitäis sitte jatkaa matkaa sieltä Espanjan rajalta mutta hirveesti ei vaihtoehtoja ei annettu "menkää sinne ja koittakaa onnea" tai "jääkää tänne ja kokeilkaa huomenna uudestaan". Perpignaniin pääsee rajalta autolla tunnissa ja bussejakin kulkee eurolla Ranskan puolelta kotiin niin päätettiin koittaa onneamme Port Boussa eli junan päätepysäkillä Espanjan puolella. Sinne sitten saavuttiin vähän ennen kasia ja huomattiin että oltiin aika yksin. Törsättiin yleiseenpuhelimeen vähän yli kymmen euroa kun yriteltiin saada kiinni kavereita, takseja tai hostellia. Ketään autollista kaveria ei tietenkään saatu kiinni, taksit ,kummatkin, oli varattu, ja hostellit ei vastannu. NICE KIVA BUENA BIEN!!! Infopisteen tätikään ei osannu auttaa ja voivotteli vaan tilannetta ja vaihto seteleitä kolikoiks. Kympiltä luovutettiin ja lähettiin ettimään yö sijaa ja päädyttiin ainooseen aukiolevaan hotelliin just siinä merenrannalla jossa sitten pulitettiin 70 alla olevasta huoneesta. :D Onneks meillä oli junanmatkan vakuutus joka oli maksanut 3e yhteensä, parhaimmat 3 euroo jotka oon sijoittanut vähään aikaan.

Vaikka tää teksti vaikuttaa nyt hirveeltä valitukselta niin ei se oikeesti hirveetä ollu :) Koko ajan hihiteltiin ja vaan kerran kyyneleet kohos silmiin sillon kymmenen aikaan ku tajus että ei päästäis sittenkään sinä päivänä kotiin ja väsymyski paino. Oon aika ylpee ittestäni ku sitä on oppinu reissamsessa vaan pysymään rentona, nauttimaanki tollasistakin yllätyksistä ja ottamaan tilanteen seikkailun kannalta. Suomen ulkopuolellahan pienimmätkin ja helpoimmatkin asiat saattaa venyä surrealistisiin mittoihin ja maagiseen realismiin. Pitää vaan heittäytyä ja yrittää itekki ajatella sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta. Yö nukuttiin makeasti ja aamulla herättiin uuteen päivään. Lähettiin kyselemään olisko jotain bussia tai taksia rajan toiselle puolen ja soittelun ja etsiskelin jälkeen löydettiinki toinen kylän taksikuskeista pelaamasta dominoa tupakansavuisessa baarissa. Hinnaksi ukko ilmoitti 15 euroa ja ehdoksi että lähdettäisiin vasta kahden jälkeen, kello oli siis 11 ja matkaa 6km!!! Pidettiin rahat ja lähettiin pyydystämään ostoksilla olevia ranskiksia joilta ei edes herunut vastausta. siinä vaiheessa alkoi vähän kihisemään päässä ja kylä tuntua ahtaalta ja mä heitin että mielummin kävelen Ranskaan ku jään tänne. Siitä se idea sitte lähti ja käytiin turisti infosta kyselemässä mukavia patikointireittejä ja täti kertoiki "camino del exilio"sta eli polusta joka auttoi Francon valtaa pakenevia Espanjalaisia vapauteen eli Ranskaan. Matka olisi helppo ja olisi ohi tunnissa jonka jälkeen voitais palata junalla takas Port Bouhun, as if. Olis täti vähän ihmetelly jos olis nähny nää kaks clandestinoa rajaa ylittäessä matkalaukun ja rinkan kanssa. Ranskan ja Espanjan rajaa merkkaavat Pirineos eli Pyreneet, no ei ne onneks hirveen korkeet nyppylät tossa rannikolla ole mutta ei se nyt herkkuakaan ole yli 2okilosten kantamusten kanssa. Maisemat oli kyllä mahtavat nauttikaame siis niistä...


Tuolta alhaalta siis lähdettiin, onneks kevät on vasta aluillaan niin ei jouduttu ku kärvistelemään 14 asteen kuumuudessa. Alapuolen kuvassa näkyy se 6km serpentiinitiekin niin ja välimeri <3


Yllä olevassa kuvassa entisen tullinkohdalla, alamäki edessä ja Cerbere-maali silmissä. Meillä meni just se tunti ja fiilis oli kyllä korkeella ja hymy korvissa kuinka monesti voi sanoa ylittäneensä rajan (vielä ranska-espanja jossa on aika kova passitomien kontrolli nim. kokemusta on bussista ulos heitettynä kun unohdin passin kotiin) kävellen vuorten yli matkalaukkujen kanssa :D Cerberiin laskeutuminen oli suloinen voitto ja aikaankin jäi puol tuntia ennen bussin lähtöä. Pitää varmaan tulla uudestaa kertelemään tänne rajakylään ku niin nättiäkin oli.




Rajalta poimin muistoksi kivenmurikan jonka ajattelin lahjottaa ikkunan kautta sncf toimistoon mutta taitaa se sopia paremmin ikkunalaudalle muistoksi seikkailusta. Puol kahelta paikalle kurvasi bussi ja vähän aikaa kuljettajan kanssa jutustelun jälkeen kävi ilmi että myös conseil general eli ne euronbussit oli lakossa, tai jotku mutta kukaan ei tienny että kuka ja kyseinen henkilöki oli ollu duunissa kuudesta lähtien koululaisia roudaten. Kävi ilmi myös että rautateidenlakko oli alkanut eilen 20:00 eli just sillon kun oltiin saavuttu Port Boun ja jatkuisin vielä kyseisen päivän ajan. Alunperin meidän olisi pitänyt tehdä junan vaihto Cerberissä, mutta ranskikset eivät olleet päästäneet espanjalaisia junia rajan yli ja sen takia jäätiin jumiin. Bussi oli siis junan (mutta vaan Ranskan puolelta) ja koulubussin korvaus ja kyytin päästiin ilmaseks. Sitten oli vuorossa seuraavia maisemia 2 tunnin ajan ja jotenki se sydänki taas lämpeni Ranskalle.



Jee täällä on kevät ja kohta kaikki alkaa jo vihertää ja voinki unohtaa kaikki villapaidat kaapin perille ja vaihtaa balleriinat jalkoihin.