matka vuorille

Jippiii sain vihdoin jotain tehtyä tälle mun typerälle bloggeriongelmalle, loppujen lopuks mikään ei toiminu ja latailin kuvia yks kerrallaan ja neki ilmesty pikkuriikkisinä blogiin ja niitä suurentaessa ne tietenki levis pikselipuuroks. Yritin sitte luoda jo uutta blogia uusilla tunnuksilla mutta sitte siihenki tuli samat virhekoodit. Huhhuh alko jo mielessä vaan luovuttaminen, viime kuussa ei löytyny aikaa eikä kärsivällisyyttä yrittää korjata ongelmaa ja sainki aikaseks vaan 2 kirjotusta!? Tänään onneks jumahdin koneen ääreen ja vihdoin löysin pelastuksen ja ainoo mitä piti tehä oli vaihtaa firefox exploreriin... Just joo pitäis varmaan oikeesti perehtyy enemmän tähän tietotekniikaan ku jo 23-vuotiaana tuntee ittensä kivikautiseks. Jokatapauksessa problem solved ja isoja ja kauniita kuvia olkaa hyvät!

Nää kuvat on itse asiassa melkeen jo kuukaus sitte tallentunu kameraan kun oltiin koulukavereiden kanssa matkalla yhden kaverin kotikylään vuorille karnevaaleja juhlimaan. Matka kesti mukavat 2 tuntia mutta ei näiden maisemien vilistessä ikkunassa voi vaan valittaa, ainakaan mun mielestä muut oli ehkä vähän vähemmän innoissaan asiasta. Kuvia ottaessa oli vielä kylmyysaalto ja talvi valloillaan täällä Etelä-Ranskassa mutta nythän ulkona on jo keskikevät ja ihana auringonpaiste.

Tällä viikolla itseasiassa ei nyt niin hirveen keväinen keli vaikka se aurinko paistoikin ahkerasti, ainoa ongelma oli niin hirveä puhuri ettei parina päivänä pyörälläkään uskaltanu yliopistolle lähteä, ja niinä parina kun uskalsi niin välillä löysinkin ittensä pyöräilemästä jalkakäytävällä tuulen puhaltaessa sivusta. Onneks ens viikolla pitäis jo helpottaa ja sitte oliski tiedossa sellaset 20 asteen kelit.

Asettuminen arkeen on sujunut aika laiskasti kun ensimmäinen viikonloppukin kutistu yhteen vaivaseen päivään ku lauantaina oli PPP:tä eli vähän niiku opoa paitsi että me joudutaan ite ottaa selvää unelimien ammateista ja jopa haastatella niiden tekijöitä. Niin ja lauantaisin se on koska sillon kaikki ekan vuoden opiskelijat on darrasia  vapaana. Noh ihan hyvää se tekee miettiä sitä tulevaisuutta ja varsinki ottaa selvää siitä ite. Mä valitsin galleristin ammatin mutta sitte ajauduinki konservaattorin hommia ihmettelemään.

Ja tiistaina kaverit hokutteli mut piirtely-kurssille jossa tehtäväks annetiin hahmotella toisia. Ekaks se oli aika pelottavaa ku ei oo muuten tullu piireltyä lukion jälkeen ku tylsyyksissään vihon reunaan mutta sitte kun maikka kiels multa kumin ni hyvinhän se meni, sain vielä kehujakin maikalta vaikka ei niitä hirveesti muille herunu paitsi yhelle pojalle joka tussitteli puolessa minuutissa täydelliset portretin jokaisesta. Taidanpa mennä sinne uudestaanki ku se yliopiston valokuvauskurssi vaan otti päähän misterknowitallin kanssa.

Tässä vaiheessa kuvia ollaan just ennen Cerettiä <3,voisinki esitellä sitäki täällä blogissa söpö pikku kylä ku on. Ja tääki linna on kurkkinu jo aiemmin täällä blogissa, Château d'Aubiry jonka oli tupakkaparitehtailija Pierre Bardou rakentanu ittelleen 1900 luvun taitteessa. Linna on edelleen yksityisomistuskessa mutta oon kuullu huhuja ettei siellä enää kukaan asustele.. Kävis kuulema liian kalliiks.

Niin ja tosiaan sillon oli aika viiletä ku Ceretissä oli suihkulähdeki jäätyny. Vau.. jättää aika sanattomaks näillä leveys asteilla.

Tässä vaiheessa oltiin jo kökötelty bussissa yli tunnin verran ja ku aiemmin oltiin laskeuduttu espanjan rajaa  kohti (Ceretin kohalla noin 15 km päässä) nyt alettiin nousta vuorille välimerestä poispäin. Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy Amélie-les-Bainsjonka pastelliväriset talot paistattelee kauniisti jyrkässä vuoren rinteessä ja alhaalla virtaa Tech. Tän kylän jälkeen ei enää hirveesti tule muita pikku kyliä ja vähän alle tunti saatiinki nauttia näistä vuoristomaisemista. Aika karua näin talvisin..

 Oon taas saannu kipinän täällä kotiseutumatkusteluun koska suunnitelmat näyttäis vähän että taas vaihtuis paikkakunta syksyn tullessa, kunnon muuttolintu :D, mutta siis yhtäkkiä sitä löytyyki kärsivällisyyttä leikkiä bussien kanssa, ettiä uusia mestoja ja tehä listaa pakkokäydäennenlähtöä-kohteissa. Aina ku tietää että taas kohta pitää vaihtaa paikkaa herääki sellasesta arkihorroksesta ja saa energiaa tehä kaikkea kivaa. Taidan olla liian tottunu tällaseen nomadielämään ku viimeks lukioaikana oon asunu yhessä maassa yli vuoden ajan. Noh onneks tällä kertaa sentää pysytään samassa maassa ja jopa ihan Languedoc-Roussillonin alueella.

Sitten päästiinkin määränpäähän eli Prats-de-Mollo-la Presteen, ihan vaan "Prats" kavereiden kesken, 735 metrin korkeuteen, vaivaisen 5km päähän Espanjasta, noin tuhannen ihmisen asuttamassa kylään karnevaaleja ja muita kylän mardi gras traditioita.. Siitä sitte seuraavalla kerralla lisää.