a la plage..

 Kesäkelit jatkuu täällä vielä ja meninkin juhlistamaan sitä ja sunnuntaita läheiselle rannalle. Asteita mittarissa oli noin 25 ja aurinkokin paisto ekat kaks ja puol tuntia, kai se syksyki on tännekki pikku hiljaa rantautumassa. Viime yöt on ollu aika hiostavia ja tuuletin on rullannu jatkuvasti eikä matkalaukkuunkaan mahtunu niin loputtomasti enää kesävaatteita kun edessä oli kuitenki kolea talvi eteläeurooppalaisessa talossa, niin ehkä se on ihan mukava asia.

Mukaan oli tarttunut vähän lukemista ja oon niin onnellinen tästä kultuuri/hintaerosta nimittäin lehti makso euron niinkuin yleensäkin ja kirjakin lähti vajaalla seittemällä eurolla, toisaalta ottaa päähän hiuslakkojen, aurinkorasvan plus muiden hygienia tuttoiden YLI kaksinkertanen hinta Suomeen verrattuna (MIKSI?).

Lukemisen ohella ehdin nukahtaakkin hieman ja kun vaihdoin kylkiastentoon luulin jo hetken löytäneeni täydellisen asennon jossa ei olisi liian kuuma kunnes tajusin että aurinko olikin mennyt jo pilveen, mutta sitten olikin helpompi jatkaa lukemista.

Oli ihanaa vaan rentoutua ja laiskotella koko päivä kun viimiset kuukaudet on ollu yhtä muuttoa ja papereiden pyöritystä, vihdoin alkaa näkyä valoa siellä tunnelin päässä tai jos ei nyt valoa niin ainakin uusia haasteita. Perjantaina nimittäin pääsin vihdoin kirjaudutumaan yliopistolle sain opiskelijakortin ja voin alottaa opintotukipaperisodan, joka tuntuu paljon vähemmän pelottavalta kun tasiat yliopistolla meni hyvin.

Uudessa asunnossakin kävin myöhemmin samana päivänä ja mukaani sain vuokrasopimuksen jota saan tutkiskella torstaihin saakka jolloin olisi allekirjoitettava, maksettava ja muutettava. Kämppä vaikuttaa ihanalta ja kunnolliselta joka on vähän poikkeus täälläpäin maailmaa, kun vinoja nurkkia, portaita, ikkunoita ja hometta puskee joka nurkasta puhumattakaan koko kämpän lakaisevasta tuulesta puhumattakaan ikkunoiden ja ovien ollessa kiinni. Noh oikeen kunnonhan näkee vasta sitten kun on siellä jo vähän aikaa asustellut..
Alla oleva talo on rannalta eikä siis kyseisen tuleva kotini.

Tänään oli myös viimeinen lomapäiväni, vaikka lomani yleensä rentouttavammin vietänkin, koska huomenna maanantaina alkavat opinnot yliopistolla.. jännittää...

Perpignan Via Domitia

 Tänään kävin mun tulevalla yliopistolla taidehistoria tervetuliaistilaisuudessa jossa jaettiin alustavat lukujärjestykset, kirjalistat ja muita papereita ja tietysti esiteltiin professorit ja aineet. Pakollisisten taidehistoriaan liittyvien aineiden lisäks saadaan valita kaksi muuta kurssia jotka voi olla historiaa, sosiologiaa tai geografiaa ja niiden lisäksi vielä yksi kieli, latina kiinnostais mua tosi paljon mutta jos valitsen espanjan tai englannin saattais se pelastaa mut loppukokeissa tuomassa pisteitä...

Huomenna käyn vielä kirjautumassa yliopistolle ja maksamassa sisäänpääsymaksun ja opiskelijavakuutuksen ja sitten voinki alkaa kutsua itseäni opiskelijaksi. Meidän kampus ei oo mikään hirveen iso tai hieno mutta ainaki tuttu ni ei kyllä tuu eksyttyä.
Meidän rakennus on kyllä kaikkein hienoin vaikka ei meillä monia tunteja siellä olekkaan, aluks on aina vaan niin paljon opiskelijoita ettei mahuta normaaliin saliin vaan pitä käyttää amfiteattereita. 

Täällä vielä kesä jatkuu ja kovaa tänäänki oli 31 astetta ja huomenna ajattelinki pistäytyä rannalla jos aamulla kaikki menee putkeen eikä papereita tai mitään muutakaan puutu.. Yliopistolta jatkoin matkaa ruokakauppoihin koska halvimmathan sijaitsee kaupungin ulkopuolellaja matkalla löysin etanoiden hautausmaan ja granaattiomenapuun (?) ja siitä tulikin mieleen mitä kaikkea kivaakaan sitten voikin yrittää kasvatella ku se oma kämppä löytyy...

Löysin muuten yhen kivan kämpän yksityiseltä ja huomenna meen kattomaan papereita ja toivottavasti allekirjoittamaan myös joitakin!!!

Terveisiä etelä-ranskasta!

 Huhhuh oon vihdoin siis päässyt matkaan ja vähän jo asettumaan aloilleen tänne Perpignaniin. Viimeiset viikot oli aikamoista juoksua papereiden perässä ja töissä joten ei tännekkään näköjään ehtiny kuulumisia kertomaan. Viime maantantaina lopulta nousin lentokoneeseen klo 8:30 aamulla vaikka jo jossain vaiheessa viikonloppua jo usko alkoi pettää kun kylän ainoossa hostellissa ei ollut sänkyjä vapaana eikä matkavakuutustakaan oiken tahtonut löytyä pois muuttavalle. Jotku suunnitelmat meni sitten vähän uusiks ja vietinki Barceloonassa pari päivää kunnes vanhan kaverin luota löytyi tilaa mulle kunnes löytäisin asunnon. Toi painavien matkalaukkujen raahaminen oli verottanu voimia sen verran etten jaksanu kantaa kameraa mukana ollenkaan ja ekat kuvat napsinkin vasta eilen.

 Täällä ei oikeen mikään ollut muuttunut, paitsi juna-asema ja se aiheuttinkin hieman hämmennystä tultaessa kun ei näyttänyt ees samalta kylältä kunnes sitten tajusinki olevan väärällä puolella uudelleen rakennettua asemaa...

Ja syy miksi kylä ainoa hostellikin oli täynnä oli siis Valokuvajournalismi festivaalit Visa pour l'image joka täyttää kerran vuodessa kylän täyteen maailmankuuluja valokuvaajia ja reporttereita.

Valokuvat ovat esillä vanhoissa kirkoissa ynnä muissa vanhoissa rakennuksissa ja iltaisin ranskan vanhimmalla hautausmaalla Campo Santolla pidetään yleisölle ilmainen palkintojenjakoja ja valokuva dokumentteja videon muodossa. Perjantai iltana oli paikalle saatu jopa Japanin maajäristyksestä tutuksi tulleesta kuvasta jossa nainen seisoo vilttiin kääriytyneenä kaiken sekamelskan keskellä katsoen tyhjyyteen ja kyseisen kuvan ottanut valokuvaaja. Myös pohjois-afrikan kansanliikkesitä oli useita reportaaseja muiden kriisialueiden lisäksi.

Viimeksi tänne tullessani oli myös festivaaliaika jolloin raahauiduin joka päivä ihastelemaa valokuvia ympäri kylää vaikka jalat eivät melkeen enää väsymyksestä kantanetkaan, mutta nyt 3 vuotta vanhempana ja vuoden valokuvauksen maailmaan tutustuneena kuvien rinnalle nousi myös ristiriita meistä katsojista jotka näemme näiden pienien ikkunoiden läpi mitä kriisialuella tapahtuu, kauhistelemme, päivittelemme ja jatkamme matkaa.

Lopuksi vielä kuva väliaikasen kodin ikkunasta baari joka on 24/7 auki ainakin melkeen eli aina on jono kotiovella jatkoille eikä radiotakaan tarvii laittaa ikinä päälle ..

Estocholmo part 1

 Kuten jo edellisestä kirjotuksesta kävi ilmi päästiinkin sitten Ruotsiin sen hävittyä Suomelle lätkässä. Tää oli jo toinen laivamatka samassa kuussa koska olin aikasemmin käynyt hakemassa Pancho Tallinnasta kun Ryanair lentää sinne aika paljon halvemmalla ku Tampereelle. Heti ku päästiin laivaan jätettiin kamat hyttiin ja rynnättiin kannelle ihailemaan maisemia Helsinkiä.

Päivä oli vielä vähän pilvinen mutta välillä pienet auringon säteet valaisivat kaunista pääkaupunkiamme. Pietarissa välillä ajattelin Helsingin olevan pienempi kopio siitä mutta eihän näitä voi verrata kummatki on kutenki niin ihanasti erilaisia. I heart Helsinki.

Vaikka Pancho oli jo siis nähnyt tulomatkalla Suomeen yhden hienon osan suomalaista kultuuria, vironreissut, laivakännit ja karaoke, oli pakko päästä näyttämään sitä vähän isomassa laivassa ja pitempään. Jep no bileet oli onneks aika pienet ja välillä laiva keikku niin että ehkä ne kaatuili senkin takia. Ekaks käytiin hakemassa Chileläistä eko-viiniä ja sen jälkeen jatkettiin katsastamaan tunnelmaa baareihin. Mä olisin mielummin viettänyt aikaa siellä tyhjässä laivadiscossa mutta Pancho halus livemusaa ja joraavia suomalaisia. Ja vaikka Suomen voitosta oli kulunut vaan kaks yötä ei kukaan tuntunu noteeraavan sitä harmikseni.

Aamulla sitten saavuttiin Ruåtsiin ja laivalla lupailtiin 10 astetta lämpötilaksi. Lähdettiin sitte hatut ja hanskat kädessä mutta matkalla vanhaan kaupunkiin huomattiinki että Ruotsissa 10 astettakin on lämpimäpi kuin Suomessa. Vaikka kyllä me kuitenki voitettiiin 6-1.

 Mä en oo ikinä päässy Tukholmaan asti vaikka olen pari kertaa laivalla sinne tullutkin. Ja ei en ole ollut niin huonossa kunnossa vaikka ekalla kertaa oksententelu olikin syynä hytissä pysymiseen mutta pienenä tulin aina merikipeäksi laivoilla niin en ikinä päässyt maihin asti. Joten oltiin kaks ensi kertalaista ja kummatkin oli ihan innoissaan. en ollu varmaan ees ikinä nähny kuvia Tukholmasta ku se yllätti niin positivisesti. Kaikki oli niin kaunista ja keväistä, suloista ja söpöä.

Kaikki oli niin erillaista ku Suomessa tai ainaki Helsingissä, eurooppalaisempaa ja vanhempaa, no rakennettiihan meidän pääkaupunkimme vasta Venäjän vallan alla niin ehkä myös sen takia on näissä eroa, mutta miks mun ees pitää vertailla näitä kaupunkeja toisiinsa, kauniita ne on kaikki.

Eka turisteilupysäkki oli Suurkirkossa jossa oli ihana käydä koska se oli niin vanha. Ku katto lattiaa ei edes pystyny ajatella kuinka monta ihmistä niin monena aikakautena on siellä kävelly ja se oli niin hirveen  kulunukkin että se ihan oikeesti näytti siltä että sen päällä oli kävelty.

Käytiin viellä tsekkaamassa kuninkaan linnaa vaikka ei sisälle asti jaksettu mennä ku ei keksitty minne niistä kaikista kannattais rahansa tuhlata. Ja turistelilemaanhan pääsee ilmatteeksi.. :)

urheilua

 Jep olihan toi toukokuu urhelu painottenen kuukauskin kun oli toi maailmanmestaruus voitto. Vaikka en mikää lätkäfani oo enkä olis osannu yhtään pelaajaan nimetä ennen voittoa niin se 7vee Iina heräs ku mustu mieleen -95 ja pihalla lauletut de glider init. Ja tuuriahan mulla oli ku ku en oo Suomessa hirveesti viime vuosina hengaillu ni sitte osu tällänen vielä visiitille ja Panchoki sai todistaa Suomalaista urheiluhulluutta vaikka se ei kohdistunukkaan siihen tuttuun fudikseen.

Ja oltiin muuten varattu vielä Tukholman matka seuraavaks keskiviikoks, ni ehin jo perjantaina kirota ettei lähetä jos Ruotsi voittaa sunnuntaina. Mutta toisin kävi ja torilla tavattiin. Jee!!!!!!!!! 6-1 :D

Eikä fudistakaan toukokuulta puuttunu ku Pancho alko pelata mun kavereiden kanssa liigassa ja käytiin kannustamassa Barca voittoon Ison ompun Sportissa. Niin ja mitä urheilu olis ilman sitä tankaamista ja tällä kertaa käytiin kokeilemassa afrikkalaista ruokaa Maailmakylässä festareilla jossa ei muuten kyllä hirveesti jaksettu juhlia. Saatiin kuitenki hienoja lahjuksia punaiselta ristiltä.

keltainen toukokuu

Kun Pancho viimeksi oli Suomessa oli loppukesä joten suunnattiin heti metsään kun töiltäni ehdin katsastaamaan miltäs se näyttääkään näin alkukesästä ja tosiaan sillon oli vielä lehdet ihan nupuillaan kun parin viikon kuluttua maisema oli kokonaan vihreä. Käytiin tutustumassa metsiin suvisaariston luontopolulla ja bongattiin jopa peura perhe vaikka ekaks luultiin niitäekaks kaneiksi ku ne suolla niin korkealle hyppeli.

Kelien lämmetessä tuli myös äitienpäivä joten tajottiin äideille ruokaa ja kakkua. Pancho sai kontolleen kokkaamis puolen ja valmisti alkupalaksi cevicheä eli sitruunassa kypsytettyä kalaa paprikaalla ja sipulilla ja pääruuaksi lihapataa ja riisiä, joka ei onnistunut koska täällä toi lihan hinta laatu suhde on vähän eri kuin Chilessä ja riisi oli jotain pikatäysjyvää eli maistu leseiltä. Mä tein raparperijuustokakun hesarin ohjeella ja siitä tuli tosi hyvää mutta mä en kyllä ymmärrä kuinka isoja perheitä tota on suunniteltu syömään koska tossa oli ehkä kolmin kertaseksi syömistä, eikä noi koristelutkaan oikeen onnistuneet mutta ehkä se idea oli tärkein vaikka tossa pari päivää sitten mainitsin kakusta äidille eikä se edes sitä muistanut.

Toukokuussa oli myös päri hellepäivää jollon päästiin jopa aurinkoa ottaamaan vaikka uimaan ei uskallettu. Kaunissti noi varjota saa mun selän näyttämään että se kuuluis jollekki nälkäänähneelle keskityleiriläiselle.

 Ja huipennus oli tietenki serkun lakkiaiset kuukauden lopuksi jossa sitte sai nähä sukua ja suku meitä.

Mun eka vappu valkolakkina!

Joo nää tulee vähän myöhässä edelleen muttä yritetään kiriä tää elokuu vielä vanhoja juttuja että syyskuussa kun muutan Ranskaan voisin alottaa sieltä sitte taas normaalin kirjottelun. Mä en vaan voi jättää näitä juttuja julkaisematta ku esimerkiks tää vappu oli ensimmäinen Suomessa ylioppilaaks kirjattamisen jälkeen eli sain vihdoin laittaa lakin taas päähän.

Vappuaatto oli muuten ihan PASKA jos näin voin sanoa koska olin sitä hypettänyt sen kolme vuotta kun en sitä voinut viettää Suomessa ja vielä Panchonki Suomeen tulo suunniteltiin vapuks, ni ei ekaks sato vettä, ei nähty manta lakitusta, ihmiset tungeskeli (EKAA KERTAA SUOMESSA) niin paljon että oltiin jumissa noin 10 min, ja pojat ei ees ilmestynyt vappu-bileisiin vaan vietettiin ne tyttödraamalla höystettynä. No ainaki mulla oli se lakki päässä...

Vappuna sitte rahauduttiin neljältä kaivariin jossa Panchon kunniaksi alkoi sataa RÄNTÄÄ siis TOUKOKUUSSA... ja pullotyypit kaato meijän juomia pois.. no ainaki meil oli ruokaa ja mustikkapiirakkaa ja sitten ku oltiin hytisty pari tuntia kylmyydessä lähdettiin Isoon omppuun sporttiin, jos eilen oli tyttöilta ni tänään oli poikien vuoro..