lauantai kierros

Lauantaina lähdin kurkistamaan uutta taidemuseo-kultuuritilaa centro Gabriela Mistral joka nimettiin Chilen toisen nobelinkirjallisuuden palkinnon voittajan taiteilijanimen mukaan. Mulla ei ollu hajuakaan että mitä näyttelyitä siellä oli mutta oli kulkenu aika monesti paikan ohi ennen avajaisia jotka oli 200-vuotisjuhlissa. Rakennus on ihan jättimäinen ruosteinen rautakuutio, ei siis ihan helppo ohittaa huomaamatta. Siellä oli joku valokuvanäyttely joka oli ihan kiva, mutta aika pieni muita näyttelyitä en sitte löytänykkään pelkkiä kokoushuoneita.. Kerranki ku olin lähteny vähän pitemmälle kotoota ni päätin kävästä samalla keskustassa tulostaa kuvia koulua varten ja koska olin vaan parin metro pysäkin päässä päätin kävellä. 

 

On ne Chileläiset vaan laiskoja ku löhöilee puistoissa kaiket päivät, no toisaalta ihan kivoja puistojahan täällä on. Nää salakuvasin Cerro Santa Lucian puistosta, joka on siis pikku kukkulan alhaalla oleva puisto (se pikku kukkula ,Cerro Santa Lucia, on jonne konkistadoorit tuli ja julisti Santiagon kaupungin). Sitte kävelin kansallis teatterin ohi ja huomasin että aika kivat jäljet oli se maaliskuun maanjäristys jättäny siihen seinään. Toisaalta noi raot on varmaan noin mustat ku niissä on jotain liitosainetta ettei se hajois kokonaan, se etupuoli oli ihan peitetty niin sitä ainaki korjaillaan. Aika monet maanjäristykset se on kummiksi kestäny kun jo vuodesta1922 on ollu pystyssä.

 

Sillä aikaa ku kuvat tulostu käväsin Santiagon pääpostikonttorissa joka on aika hienon näkönen rakennus myös. Mun koulu sijaitsee Plaza de Armas nimisen aukion vieressä ja se on Santiagon historiallisesti tärkein aukio jota ympäroi tää postikonttori, vanha katedraali ja muita vanhoja rakenuksia. Aukiolla on aina vilininää ja hirveesti ihmisiä, saarnaajia, vanhoja ukkoja pelaamassa shakkia, katukoomikkoja, taiteilijoita, ihmisiä syömässä lounasta ja Perulaisia etsimässä töitä.Sisältä toi postikonttori on tosi hieno ja kaiken lisäks siellä on keskellä tollaset kirjotus pöydät ja kattoikkunoista tulee kivasti valoa, ainoo huonopuoli paikassa on että siellä on aina hirvee jono ku se on varmaan ainoo postikonttori minkä Chiläläiset tietää (täällä ei ees oon postilaatikoita kadulla ku posti ei yleistä) No joo kirjottelin Hemppulille sitte synttärikorttia ja lahjanki olin ostanu jo elokuussa kun oltiin pohjosessa autiomaassa.

Noh "viisaana" tyttönä sitten ku olin jonottanu puol tuntia postimerkkiä ostamaan ni kysyin sitte tädiltä että onhan se ihan ok lähettää KIRJEVEITSI postitse niin tati vastas että ei ne ajattelee että se on ASE! No just joo en sitte lähettäny ku kortin huonoilla vitseillä jotka on vielä huonompia kun ei sitä lahjaa ole. Paluu matkalla soitin Pancholle kiukuttelu puhelun jossa sanoin ettei se täti ees varmaan oikeesti ees sitä tienny mut ku ei se halunnu vaikuttaa tyhmältä ni sano vaan jotain. No onneks ku nousin metrosta oli sentään tämmönen näky vastassa.

 
Kotiin päästyäni piti vielä tarkistaa postin sivuilta että tieskö täti jotain vai olinko mä taas aasiakas. Tarkistettuani Suomen ja Chilen postin sivuilta niin joo Täti oli tyhmä! Siellä oli paljon kiellettyjä juttuja mut ei mitään teräaseista saatikka KIRJEVEITSISTÄ. Itellan sivuilla oli vielä erikseen maakohtaset kiellot jossa ei sieltäkään löytyny teräaseista tai veitsistä :( noh ehkä mä sitte jouluks sen lähetän ei se valittaminen kummiskaan mitään muuta kun täällä on aina asiakkaat väärässä. Jenkkeihin ei muuten kortsuja saa lähettää postitse, mutta jotain veitsiä kyllä?!
Huomenna mennään jutelee Campus France nimiseen paikkaan että miten me päästään sinne Ranskaan, toivottavasti asiat selkenee vähän..

kato äiti! ostin uusia kenkiä

Tässä nyt nää mun kenkäostokset, kummissaki luki että ne on nahkaa mut epäilempähän vaan. Nyt ku on kesä tulee ainaki käyttöö ku Pancho valitti et mun jalat haisee :) Noi kummatki vaikutti liian pieniltä aluks tai siis kaupassa ne oli ihan hyvät mut sitte ainaki noi balleriinat teki hirveet haavat nilkkoihin eikä Chilessä ole compeed-laastareita?! Mutta sitte ku hikoilin ne pari kertaa oikeen muotosiks ni enää ei satu! No sandaalitki vähän tuol yläpuoleta hankas ja kiristi mut neki on nyt löystyny sen jälkeen ku käytin niitä Valparaisossa.

 

Noiden lisäks oon täällä ostanu lenkkarit jotka äiti jo huomas 200-vuotiskuvista ja  sitte lekkitossut/kävelykengät jotka tuli hyvään käyttöön kun oltiin pohjosessa ja sen jälkeen oon alkanut juoksemaan niillä ja kumpaanki käyttöön on ollu ihan hyvät. Mä oon tässä nyt yli puolen vuoden aikana huomannu että kyl toi valokuvaus on aika rankkaa puuhaa ja ekana lukukautena oli aina jalat ihan muussina ku oli kierrelly ympäri kaupunkia ettimässä taloja ja sen sitte ku oikee kohde oli löytyny ni on sellasta kyykyyn-ylös jumppaa vaikka ei sitä ees huomaa ku on muuhun asiaan keskittyny. Eli huomasin et ehkä pitäis vähän kuntoo kohottaa ettei se lopu kesken. Eilen ku kävin lenkillä joka mul kestää yleensä joku 45 min, ekaan kertaan juoksin melkeen koko matka ja tänään ei oo ees jalat kipeet, vähän ihmetyttää ehkä juoksin liian hitaasti tai jotain. Ainoo mikä aina sattuu on keuhkot mut se varmaan vaa johtuu täst pakokaasu ilmastosta koska juoksen yhtä puistoa ympäri autotienvieressä ku puistoon maksaa euron. (Mun mielestä on typerää maksaa euron sisäänpääsymaksu hirveestä tekokeinopuistosta jossa on keinolammikoita jonne ei ees saa mennä uimaan koska siinä on aidat)

Tänään oli ottamassa kuvia taas koulua varten, joka muuten loppuu noin kuukauden päästä!! Mulla alkaa olla ideat vaa vähän lopussa ja oon vähän kyllästyny tohon kuution muotoo ku se on vähän niiku joka suunnasta samanlainen... Onks teillä iskä ja äiti mitää ideoita mitä kuvia voisin tehä? Tästä kuvasta tykkäsin paljon vaikka kun se bussi viuhahti tossa takana ni toi kuutio tippu maahan, kyl mä venasin sitte toistaki bussia mut siite ei tullu niin kiva ku tästä.

P.S. Lähetän muuten Hempalle huomenna sen synttäri lahjan!

bella vista ja pablo nerudan koti

Noin kuukaus sitte vierailtiin Pablo Nerudan (Chileläisen Nobelin kirjallisuus palkinnon 60-luvulla voittaneen runoilijan) kotona tai no yhdessä niistä joka sijaitsee täällä Santiagossa Bellas artes nimisessä kaupunginosassa. Bellas Artes on saanu nimensä taidemuseosta Bellas artes (kauniita taiteita) ja on enimmäkseen täynnä taiteilijoita ja baareja. Kadut on täynnä hienoja graffitteja ja muutenki värikkäitä ja vanhoja taloja. Ja itse asiassa sen jälkeen ku Pablo Neruda sinne talonsa rakens ni kaikki ne boheemit taiteilijat seuras sitä ja taiteilijoita seuras baarit.

 

Ekaks mentiin kummiski syömäään ku Pablon kotiin oli vähän jonoa. Ja missä on baareja on myös roskaruokaa ja Chilessä hodarit on aika kova juttu, täällä niitä kutsutaan "completos" joka tarkoittaa täysinäistä tai valmista, ja se sisältää nakin ja leivän lisäks tomaatti silppua, avokadoa tahnaa (ei mitään quacamolea) ja tietty majoneesia ja ketsuppia. Ja on muuten aika hyviä ja isoja :P

 

Oltiin liikenteessä lauantaina ni paikka oli aika täynnä, opiskelija alennuksella sai sopivasti puolet hinnasta pois ja oli siellä aika paljon muitakin ulkomaalaisia. Aioo harmi vaan oli että siellä talon sisällä ei saannu ottaa kuvia ni kaikki kuvat on ulkopuolelta. Se oli tosi hieno talo jossa oli tosi monta eri "siipeä" ja salaovia ja ihmeellisä käytäviä paljon vieras huoeita, lahjoja kuuluisilta taileilijoilta ja tosi 70-lukulaien sisustus. Ja sit tietty siellä oli alkuperäset vessat ja suihkut jotka oli aika pelottavan alkukantaiset. Ikkunoista oli maisema suoraan Santiagon busines-kaupunginosaan eli korkeita lasi ja metalli toimisto rakennuksia oli horisontti täynnä, mutta ne oli siis tullu pilaamaan maiseman vasta 90-luvulla ja ennen ikkunoista oli kaunis vuoristomaisema. Talon pihassa oli kuulema myös kulkenut pieni joki mutta nyt siihen oli rakennettu kahvila ja myymälä.

Opas kerto myös tarinoita Chile diktatuurin ajasta ja kuinka Nerudan kirjoja oli myyty Chilessä väärissä kansissa siis ihan kirjakaupoissa ja kuinka sitte -73 kun Neruda oli kuollu sydänkohtaukseen oli poliisi/armeija tullu varastamaa ja rikkomaan taloa vaikka sen vaimo sielä vielä asu. Työhuoneessa oli laitettu kaikki palkinnot ja erityis maininnat esille ja siellä oli pari aika prameeta palkintoa niiku se nobelin kirjallisuuden palkinto ja sitten Ranskan Chevallier-palkinto joka on niiku Ranskan ritariks nimeäminen.Kierros oli kyllä aika lyhyt mutta opas kerto kyllä tosi hyvin ja se oli samalla myös vähän niiku taidemuseo koska Pablolle oli lahjotettu nii paljon maalauksia. Chasconan (kodin nimi) vierailun jälkeen  meidän piti mennä hissillä San cristobal vuorelle mutta se jono oli aika hirvittävä ni lähdettiin sitten vaan kotiin.

 


Siinä Nerudan kodin vieressä on Santiagon eläintarha (joka on uuten aika kamala) ja ulkopuolella myydään leluja tavattiin myös kissa kukkaruukussa :)

hyvää synttäriä iskälle!

 ja anteeks kun ei kerenny juhliin, oli vähän teknisiä ongelmia :)

sadetta, mansikoita, koiria ja roskiin heitettyjä töitä

Hola! Täällä kauriinkääntöpiirin alapuolella on alkanu vaikuttaa ilmastonmuutos tai ainakin se muuttuu joka päivä. Viime viikonloppuna kuten noista Valpo kuvista huomas hyvin aurinko porotti ja hiosti launatainakin jatkoi samaan malliin mutta sunnuntaina sitte mittarissa (jos täällä siis sellasia edes olisi) näytti noin 10 astetta ja satoi koko päivän ja yön. Maanantaina oli onneks jo sade loppunu mutta kylmyys jatkui. Mutta nyt jo pari viikkoo on voinu vaa arpoo pitäisko lähtee takki vai sandaalit jalassa ulos. Noh meidän pieneen huoneeseen joka on joku jatke tähän taloon ripottelee aina sateella sisään, ja sillon me saadaan aina tekosyy paeta Panchon siskon huoneeseen jossa on iso sänky (meijän oma mutta ku ei mahu meijän omaan huoneeseen) ja telkkari :). Tällä kertaa sato sitte niin hurjasti että vesi oli lirunu pilaamaan mun kaikki koulupaperit ja valokuvat ekalta lukukaudelta, jopa mun näyttelyn valokuvat jotka näkyy tossa alla olevassa kuvassa mun ja open takana :( ni ne sitte piti heittää roskiin mutta toisaalta en mä niitä suomeenkaan olis voinu raahata ja sillon olis ollu vaan tyhmää heitää niitä roskiin.

 

No joo sateesta on oikeesti aika paljon hyötyä täällä kun se puhdistaa ilmaa aika mukavasti ja seuraavana päivänä ilma tuoksuu puhtaammalta ja vuoret näkyy selkeesti. Santiago on rakennettu laakson eli sitä ympäröi joka puolella vuoret ja vuoristot joka oli varmaan ihan hyvä ennen ku kaupunkiin oli vähän vaikeempaa hyökätä mut nykyään se tekee sellasen mukava kattilailmiön että kaikki saasteet ja pakokaasut ei oikeen liiku mihinkään varsinkaan kesällä ja taivas on aina harmaa smogista eikä välilllä edes niitä vuoria näy. No eilen oli pilviä mutta silti vuoret näyttäyty lumoavina kotipihasta.

 

Ja tietenki kaikki kukat kasvaa ja täällä kasvaaki helposti tai ainaki siltä se näyttää joka puolella on isoja muhkeita ruusuja ja muita kukkia ja kasveja. Meijän naapurilla on aika nätit valkoset ruusut.

Ja siitä huomaa että kesä on tännekki tulossa ku kaupoissa mansikoiden hinnat tipahtaa euroon ja hyviä mansikoita onki tai sitte oon vaan ollu liian pitkään ilman kesää ja mansikoita. Panchon äiti on luvannu tuoda mulle mustikoitaki maalta (okei noin 50km Santiagosta, mut aika landee se kyl on) mut ne on kyl vaan tarhamustikoita ja ne on valkosia sisältä?! No kai niistä ihän hyvää mustikkapiirasta saa, seuraava pulma on vaan että mistä keksin rahkaa kun täällä ei sellasta tunneta. No joo palataan takaisin mansikoihin jotka päätettiin syödä suklaan ja kerman kanssa fudista katellen.. joo meijän piti syödä ne Wall-etä katellen mut ne tais mennä ennen ku ehitiin alottaa se leffa.

Panchon perheen koiratki pääs kuvaan mut ei herkuttelemaan vaikka varmaan teki mieli alhaalla on Pepa ja vieressä Augustiina. Pepa on jo vanha rouva ja enimmäkseen vaan makoilee ja manipuloi ihmiset sitä rapsuttelemaan ja Augustiina pikku tyttö joka tykkää juoskennella hirveestä vauhtia ja haukkua kaikkia vieraita jotka portin takana kävelee.

valPARAISO!

heipä-hei!


Perjantaina siis lähdettiin aikasin aamulla (kotoa lähdin 8:40 ja bussilähti  10.00) Valparaisoa kohti. Mulla tosiaan kesti noin tunti sinne terminaaliin ja olin ihan varma että olisin vika joka saapuis eikä ne olis mua edes jäänny odottamaan mutta näköjään olin stressailuissani unohtanut että olenkin chilessä jä täällä akateeminen vartti on normi ja että kaikkien kellot on noin 20 min edellä joten mun on ihan turha kuikuilla metrossa toisten kelloja jos en halua stressata lisää. Ja loppujen lopuks jouduttiin viivyttelee bussia noin 10 min kun yks luokkakaveri oli ostanu kaverilleen lipun jo valmiiks mut kaveripas ei halunnukkaan nousta siihen bussiin vaan venata toista kaveriaan, mut onneks se sitte viime minuutilla juoksi bussin kiinni kun se oli jo lähteny.
 

 

Parin tunnin päästä oltiinki sitte jo päästy Valpoon rannikolle ja harhailtiin kunnon turisteina jonnekki meren rannalle, valparaiso on melkeen pelkästään satamaa kun taas vieressä oleva Viña del mar ja Reñaca on sitte biitsiä ja biletystä varten. Sitte meidän päätönkanalauma keksi että mennään syömään ni sitten otettiin bussi takas busiiterminaalin läheisyyteen ja mentiin syömään sellaseen ihanaan pikku mestaan jonka sisustuksena toimi passikuvat ja muu hauska tilpehööri, meki jätettiin pienet muistot sinne nyt vaan pitää toivoo ettei kukaan keksi lisätä mua facbookiin kun mun nimi näkyy siinä kuvan alla. 

Sitten noin kaks kolmas osaa laumasta lähti syömään muualle kun piti mestaa kalliina (6 euroo kahdenhengen lautanen joka näkyy kuvassa) ja kun yks setä tuli meille soittaa kitaraa ja laulaa folkloristisia lauluja ni pidot vaan parani. Loput oli päätyny syömään hodareita karvoilla. Tässä pari kuvaa paikasta ja kavereista.

Mahat täynnä jatkettiin kaupungilla kiertelyä ja kieltämättä kaupunki on aika erilainen ku Santiago näillä on jopa vielä vanhoja busseja rakennuksetki oli vanhoja ja hienoja, tuli mieleen että olis ollu hyvä viime lukukaudella mennä sinne ottaa kuvia.

Neljältä kokoonnuttiin yhdellä aukoilla ja open saavuttua (ajoissa, viimeks tuli tunnin myöhässä) lähettiin vanhaa vankilaa ja hautausmaata kohti.Se vankila on nykyään joku galleria mutta enempää en tiedä kun kummatki paikat oli suljettu, meijän opella on aina vähän tällasii ongelmia..
Mutta sitten me kiivettiin Cerro Alegreen (iloselle vuorelle) joka oli onneks ihan vieressä ja otettiin enemmän kuvia ku kiinalaiset turistit yhteensä oli se varmaan näky ku noin 50 ihmistä kulkee kamerat naamalla ja räpsii kuvia samoista paikoista. Mut siellä oli kyllä niin nättiä ettei kyllä harmittanu ollenkaan ;) ja nopeesti aikakin meni. Valparaiso on rakennettu vuorenrinteille jotka sitte laskee tyyneen valtamereen ja jos tää ei tarpeeks nätti näkymä ni talojen värit on otettu pastelliväreistä ja ne on sellasia hupsuja puutaloja tai uusklassisia jotka on kans maalattu pinkiks tai vihreeks.
 

Ja sitte kun paikka on tosiaan raakennettu vuorenrinteille on sellasia vanhoja pikku puu hissejä viemässä ihmisiä ylös ja alas joissa on oma kuljettaja kaiken lisäks.


 
Sitten ku aurinko laskee nii se valomeri melkeen vetää vertoja niille väreille päivällä mutta tällä kertaa en ehtiny näkemään auringonlaskua ku meidän piti jo viilettää takas bussille että päästäis Santiagoon ennen metron sulkemista eli ennen 11, jotn jouduttiin lähtemään 8 just kun aurinko alko laskemaan. Toisaalta oltiin nii väsyneitä että ehkä se oliki ihan hyvä kun tänään piti raahautua koululle näyttämään kuvia opelle ja suunnittelemaan loppukoenäyttelyä. Ens viikolla kehitän diana minillä otetut kuvat ni sitte näette lisää, kaikki koulukaverit oli ihan rakastuneita miniin.

Nyt on hirvee stressi historian tehtävän kanssa kun en ole niitä kuvia ottanut kun keksin rääkätä itteäni päättämällä dokumentoida ruuhka-aikoja enkä sitte ikinä jaksanu herätä aamulla niitä tekemään, toisaalta oon saannu tosi hyviä numeroita hissasta ja viime kokeessa olin luokan paras niin en ainakaan on ihan hirvee laiskuri vaikka välillä vähän siltä tuntuu.

De Valparaiso con amor <3

kukkanen oli tänään laiskanen

En tenhyt tänään mitään. laiskotutti, paitsi fotshoppailin kuvia ja kattelin iskän 50-v.-juhlien kuvia. Vähän harmitti etten päässy mukaan juhliin mutta aina ei kaikkea voi saada, onneksi on sentään puhelimet ni pystyin onnittelemaan iskää ja höpötellä sukulaisten kanssa. Puhekin piti kirjoittaa ja olinhan mä sen raapustanutkin pari viikkoa aikasemmin mutta kun sain vasta juhlapäivänä sen video-kameran lainaan. Aika hölmöä omistan neljä kameraa eikä yhdessäkään oo videotoimintoa, yks lisä syy ostaa uus kamera :) Tällä viikolla se pitäis saada sitte nettiin että iskäki pääsis nauttii siitä.

Tänään oli aika surkee ilma taivas pilvessä ja kai sieltä ripotteliki vähäsen, vaikka eilen ja koko viikonlopun oli joku 30 astetta, piti ostaa uudet sandaalit sen kunniaks ku balleriina alko kuumottamaan liikaa varpaita. Tykkäsin tosi paljon ja niiden pitäis olla nahkaakin, mutta se oli joku kiinalaiskauppa ni ehkä se pohja vaan on tai jotain.

Kohta pitäis alkaa ottaa lisää kuvia koulua varten ja huomenna sitte esitellä ne opelle, se on kyllä tosi mukava ja sen kanssa on helppo suunnitella ja kehitellä niitä valokuvia loppunäyttelyy varten. Perjantaina me mennään Valparaisoon koulun kanssa tekniikan tunnilla, tai no siis koko päiväks me mennään, toivottavasti säät suosiii!

Nyt ku pancho tuli fudista pelaamasta (ne voitti kerranki) niin sohva ja joku kiva leffa kutsuu... Hyviä leffoja muuten saa suositella! me käytiin maanataina ku se oli pyhäpäivä täällä kattoo sawVII (mitä onks niitä jo seittemän!) 3D mut ei se kyllä hirveen pelottava ollu ja olis ollu ehkä kivempaa jos ne olis vähän enemmän sillä kolmiulotteisuudella leikkiny..