tiistai 15.05

Kyllä, tänään on jo perjantai mutta kun tiistaiaamuna netista bongasin a day-nimisesta hommasta, jossa siis halukkaat ympäri maailmaa lähettävät 15 toukokuuta ottamiaan valokuvia linkin takaa löytyvälle sivulle. Mukaan halusin koska olin aiemmin tänä vuonna nähny samalla tyylillä tehdyn elokuvan, a day in life, joka oli siis koottu ihmisten lähettämistä yhden päivän aikana kuvatuista klipeistä. Harmi vaan että toi 15.05 olin mun osalta vaan kuolettavan tylsä koska kyseessä oli viimeisen tentin aatto ja stressi oli kova. Kuvat on otettu poikaystävän pokkarilla ja hienosta tuunauksesta kiitokset kuuluu Picasalle :)

Aamu alkoi puoli kymmeneltä mutta sängystä pääsin ylös puoli tuntia myöhemmin, selailtuani päivän uutiset läppäriltä maha alkoi kurnia siihen nouttiin että aamiasta pitäis saada. Keittiöstä ei tietenkään löytynyt mitään järkevää syötäväksi joten letuilla mentiin. Ennen kokkaamista piti saada silmätkin auki joten kahvi tuli tarpeeseen, mulle tietenki toi pikkunen.

Siinä ne sitten paistuu ja vaikka nää krepit taitaa olla vähän kuuluisampia täällä Ranskan maalla niin mä kyllä teen mielummin ihan Suomen tyylillä eli vähän paksummalla massalla ja tietenki voilla, kuka sellasia kylmiä kalvoja haluaa.

Ajattelin toteuttaa sen ulkosuomalaisissa blogeissa kiertänyt 10 kotoa löytyvää suomalaista tavaraa, mutta eihän mut tarvitse tän kuvan jälkeen ku tässähän voi jo bongata marimekkoa, reinoa, iittalaa, muumimuki ja suomesta ostettu chiquitan kangaskassikin :)

Sitten vaan hampipesulle että voi alottaa päivän urakan. Kello oli tässä vaiheessa yhdestoista ja kahdentoista välillä. Ja niin kyllä toi ylikuukauden kestänyt päntääminen näkyy myös naamassa, toi hiuspehko vaan kasvaa ilosesti syksyisen sulkasadon jälkeen ja siksi näyttää noin järkyltä.

Tässä vaiheessa kun se vikarutistus pitäisi alottaa niin on hyvä aina vilkuilla ikkunasta ulos että minkäslainen ilma siellä oliskaan. Me oltiin suunniteltu yhen kaverin kans lähteä rannalle, mutta jouduttiin perumaan reissu kun totuus iski naamaan tai ainakin se lukemisen määrä. Ei siellä kyllä aurinkokaan paistanut vaikka yli kahenkympin mittärissä päästiin.

Niin ja telkkarikin oli tietty päällä kun Ranska sai uuden kunikaan pressan, tietenki kamerat seurasivat koko päivän tätä tpahtumaan.

Välillä sitä kai ehti vähän muistiinpanojakin vilkasta, eihän välitetä noista kirjotus- ja kielioppivirheistä.

Tässä vielä todistusaineistoa opiskelusta jota jatkui kello kolmeen asti.

Sitten pääsin viikaamaan vaatteita joita oli vaivalla raahattu edellisenä päivään pesulaan ja takas.

Sitten taas opiskelemaan, onneksi elokuvia (introduction aux études cinématographiques) voi opiskella ihan niitä kattoenkin ja mustikkajugurttia mutustellen.

Ei ole muuten hirveen hyvä idea vetää parin leffan sci-fi putkea kun noi uranuurtajat on sen verran psykodeelistä kamaa että vahvempaakin heikottais. Alla oleva kuva Mélièsin "voyage dans la lune"-elokuvasta.

Viiden aikaan oli ruokabreikki ja taas mentiin Suomi-tyylillä ja syötiin kalapuikkoja ja riisiä.

Tässä vaiheessa päivää oli pilvetkin jo väistyneet auringon tieltä mutta muistiinpanot kutsuivat jälleen.

Koska ilta alkoi lähenemään uhkaavasti, pänttäys oli vasta Chaplinissa ja aivot löi tyhjää oli pakko taas pitää tauko ja saada kahvia. Onneks telkkarissa oli jo kanavakin vaihtunut ja artelta tuli joku dokumentti afrikkalaisita heimoesineistä mutta sekin tais olla sen verran tuhtia tavaraa että mun oli pakko päästä ulos tenttibunkkeristä.

Matkalla ulos tarkistin postilaatinkon.

Ja koska turhan käytännöllinen ihminen oon en pystynyt mennä ihan muuten vaan kävelylle, vaan samalla piti viedä pahviroskat niille kuuluvaan roskikseen joka sijaitsee vähän kauempana.

Sinne meni. Tosta kierrätyksestä  kyllä en niinkään varma ole kun sinne menee kaikki paperista pahviin muoviin ja metalliin kaikki siis samasta reiästä maan alle.

Papat oli iltajuorulla.

Ja ruusutkin kukkivat niin nätisti joen vieressä.

Kotikulmia  ja alempana kotikatu <3

Panchokin oli jo palannut kotiin ja tuonnut ihan oikeata leipää tuliaisiksi, yleensä kun täällä vedetään pelkästään patongin muodossa. Ja sitä sitten maiseltiin rustiquen voimin.

Tässä vaiheessa kello alkoi lähenemään kahdeksaa ja mun urakka loppuaan. Myöhemmin jumituin telkkaria katsomaan kun prinsessa löysi melkein prinssinsä tositelkkariohjelmassa ja sitten tulikin extreme makeover putki.

 Päivän viimeinen kuva näytti tältä ennen "persialaisten" (niiden puisten läpyttimien sulkemista) noin 10 aikaan. Nukkumaan menin noin 12:sta ja herätys kello oli asetettu kuudeksi.

Jep oli kyllä harvinaisen tylsä päivä mutta aika pitkälti tolla ollaan menty viimeinen kuukaus ja sen takia täälläkin on vähän meno hiljentynyt. Jos valokuvaus päivä olis keskiviikolla osunut niin siitä olis voinu tehdän elokuvankin, sen verran tapahtumarikasta menoa oli päivä täynnä että puistattaa kun ajattelee...