Hermitage, toinen kerros

 Hermitagen toisessa kerroksessa meitä odotti Pavilionki halli ja kultakrumeluuri yhdistettynä marmoriin ja valkoseen. Keskellä huonetta oli riikinkukko-kello ja vaikka me kuinka odotettiin että jotain tapahtuisin klo 12.00 ei me ainakaan huomattu mitään (kuva kellosta siis keskellä)

Huonetta olisi kyllä voinut jäädä ihastelemaan pitemmäksikin aikaa kun yksityiskohtia oli niin monia ja jotenki tossa myös tollanen itämainentyyli ihastutti ja tietty kattokruunut oli aika mahtavia.

Sitten taas kartan tutkiskelun jälkeen päätettiin sopivin reitti ja niinollen aloitettiin Italialaisesta taiteesta joka koristi huoneita toisensa jälkeen.

Ja taaskaan pelkästään taulut ei ollu pelkästään katselun arvoisia vaan katot ja ovet olivat myös täynnä maalauksia ja koristeluja, eikä lattiaakaan oltu unohdettu vaan siellä oli kauniita puuleikkauksia.

Ja eihän italialaisesta taiteesta voi puhua jos ei mainita Leonardo Da Vincia ja täälläkin oli kaksi Vincin maalaamaa Madonnaa.

Hermitagessa oli myös huoneita joissa ei ollut tauluja tai patsaita ja myös patsaita joissa ei ollut nimikylttiä tai tekijää.

Seuraavaksi tie vei meidät katsomaan Rafaellon Madonnaa ja lasta ja Michelangelon kyyristelevää poikaa.

Italialaista taidetta seurasivat espanjalainen taide ynnämuut eurooppan maat. Alhaalla kuvissa näkyy oikeella espanjan parhaimmistoa Velazquesin ja El Grecon maalaamina. Tykkään aika paljon tosta punasella seinällä olevasta Velazquesin taulusta jossa on aika aito kapakkatunnelma. Vasemmalla näkyy Rembrantia jolle (ja opiskelijoille) oli omistettu kokonainen halli.

Espanjalainen taide jatkui huonekaupalla ja taulut olivat järkyttävän kokoisia kuten alla olevassa kuvasssa oikealla näkyy. Eikä pelkästään huoneet oltu hienosti koristeltuja vaan myös kaikki käytävät ja portaat. Oikealla on Loggias-käytävä joka on tehty Katariina Suurelle oli varmasti yksi hienoimmista.

Antiikin maalamisen historia-galleriassa oli nimen mukaisesti seinille maalattu maalaamisen historiaa ja itse huonetta koristivat Canova uusklassiset veistokset.

Sitten päästiinkin portaikkoon joka oli museon avaamisesta Venäjän vallankumoukseen toiminut pääsisäänkäyntinä, jota koristivat marmori pylväät ja uusklassiset veistokset. Ja sieltä taas päästiin Fleemiläiselle taitelle omistettuihin huoneisiin ja mua vähän kyllä ihmetytti noi aiheet ku ei ne mitään muuta käsitelly kun metsästystä,kalastusta ja muuta ruokaan liittyviä aiheita, jokainen tyylillään.

Sitte päästiikin sinne Talvipalatsin puolelle joka siis oli tsaarien asunto. Ei muuten jäänny kakkoseks tuolta hermitagen puolelta noi sisustukset ja alla oleva huone oliki vaan joku tsaarin vaimon piirrustushuone.



Alahaalla olevassa kuvassa näkyy Armorial hall jossa otettiin tärkeitä vieraita vastaan. Toi kullan määrä oli kylla aika varmasti vaikuttanut vierailijat Tsaarien mahtavuudesta. Mutta ehkä hienoin oli toi Jordan porraskäytävä joka on Talvipalatsin pääsisäänkäynti, jonka parvelta me vilkutellaan kuvassa äidin kanssa.

Päivä Hermitagessa

 Toisen päivän ohjelmaksi oltiin suunniteltu  Hermitage-museossa vierailu ja talvipalatsin ihailu. Lähdettiin aamulla aikaisin liikkelle ja päivä näytti pilviseltä joten oltiin ihan hyvä päivä valittu museossa vaelteluun. Tossa on muuten yläkuvassa takana toi rempassa oleva rakennus jota luultiin meidän hotelliksi ekaks.

Moika-joen/kanavan vartta sitten käveltiin aamupalalle Stolle-nimiseen kahvilaketjuun jossa oli piirakoita purjosta jänikseen sopivaan hintaan. Aluksi oli vaan vähän ihmettelemistä kun ei oltu varmoja oliko paikassa pöytään tarjoilua vai ei niin istuttiin vähän aikaa tyhminä turisteina kunnes tajuttiin ettiä se piirakka pöytä.

Maittavan aamiaisen jälkeen lähdettiin sitten kävelemään Hermitaasi kohti jossa meitä odotti koko sisäpihan halkaiseva jono joka kuitenkin liikkui nopeasti ja pilvetkin väistyivät pikkuhiljaa taivaalta.

Sisäänpääsy oli ilmainen kaikille opiskelijoille ja muutenkin vaan noin kymmenen euron luokkaa. Ja se mitä hienous ja krumeliiri jota oli nähnyt rakennuksen ulkopuolella oli satakertaistu sisällä, tummankeltanen oli muuttunut kullaksi ja valkoinen maali marmoriksi ja tää oli vaan museon eteinen.

Kierros alkoi tietenki länsimaalaisen kulttuurin alkukodista eli Egyptistä. Paikalle oli tuotu sarkofageja, hieroglyfi-laattoja, jumalpatsaita ja jopa muumio. Kyltit oli suurimmaksi osaksi venäjäksi mutta ei niitä kaikkia olisi edes jaksanut lukea kun oli nin paljon nähtävää muutenkin.

Kaikkia näitä Egyptin aarteita kattoessa tuli kyllä hyvin ymmärrettya kuinka paljon rahaa ja valtaa Venäjällä on ollut ku toiselle puolelle maapalloa on näitä pystytty saamaan ja myös kuinka helposti tavarat on liikkuneet Egyptistä muualle.

 
Egyptistä saavuttiinkin Jupiter halliin ja Rooman jumalpatsaiden valtakuntaa joo olihan noita patsaitakin kiva tutkiskella mutta enemmän toi huone ehkä teki vaikutuksen, vihreetä marmoria seinissä ja toi katto, miten toi kattoki voi olla noi koristeltu. Huone on tehty suurten kuvanveistajien kunniaksi joista oli sitten kuvia katossa niikuin Michelangelo.

Edellisen huoneen jälkeen ei olis kyllä odottanut jotain vielä hienompaa mutta kun vastassa odottikin lohen punaiset marmori seinät ja valkoiset marmoripylväät ei enään tiennyt mitä sanoa, paitsi että kyllä siellä antiikin roomassa on kelvannut rikkaana asustella jos sisäpihatkin oli tän näköisiä.

Seuraava huone oli koristeltu punaisella marmorilla ja omistettu Dionysukselle.

Sitten päästiinkin Antiikin Kreikan ja Kyproksen maailmaan jossa ihailtiin (katon lisäksi) vaaseja ja tietenkin koruja joista mielikuvitus shoppailtiin ittellemme mieluisimmat.

Herkuleshuoneessa jatkettiin antiikin Kreikan taiteella ja vaikka tää on jo tullut varmaan selväksi niin Leo Von Klenze olis mun kodin sisutaja jos voisin valita ihan kenet vaan. Noi valaistuksetki oli hoidettu niin ihanasti.

Ja kun antiikin kreikan patsaat oli nähty jäljellä hyllyttäin vaaseja, lautasia ja muita käyttöesineitä. Tässä vaiheessa myös tajuttiin kuinka valtava museo itse asiassa olikaan koska oltiin nähty vasta yhen kolmas osan ekasta kerroksesta joita oli kokonaisuudessaan kolme..

Ja eihän me oltu nähty ku vasta antiikin kreikan ja rooman taidettaolihan niitä vielä muitakin kansoja ja aikakausia niiku tässä huoneessa esillä olleet helleenistisen kauden patsaat. Ja olihan nääki hienoa katseltavaa vaikka väsymys alkoikin jo vähän painamaan.

Sitten päästiinkin antiikin rooman taiteeseen Augustuksen huoneeseen jossa tavattiin Julius Caesarin patsas ja ihastuttavia pieniä helmia ja muita ihmeellisiä tavaroita joiden käyttötarkoitusta vähän ihmeteltiin (kuvassa vasemmalla ylhäällä). Seuraava huone olikin massiivinen 20 pylvään halli jossa oli taas valaistus kohdallaan, niin tietenkin sen sisustuksenkin lisäksi.

Tän jälkeen vihdoin löydettiin portaat toiseen kerrokseen johon pääsi tarpeeksi valoakin että saatin ottettua pari turistikuvaakin.

Portaiden yläpäässä meitä odottikin sitten ihana "pitsi"seinäinen käytävä joka johti sitten Katariina Suuren huoneeseen josta sitten lisää ensi kerralla...

Toinen puolikas ensimmäisestä Pietari-päivästä

Pienen kaupunkikierroksen jälkeen tultiin hotellille ja päästiin ihastelemaan meidän huoneen maisemaa, myös sisko oli päässy perille Pietariin. Meidän hotelln nimi oli 3Bridges ja suosittelemisen arvoinen oli. paikka oli hyvä vaikka ekaks vähän pelästyttinki ku etittiin hotellia ja löydettiinki edeltävä numero ja seuraava numero mutta niiden välissä oli työmaa mutta onneks vieressä oli pieni sivukatu josta hotellikin sitten löytyi.

Lähettiin tutustumaan vähän lisää kaupunkiin äidin kanssa ja löydettiinki aika nopeesti ittemme Palatsi aukiolle jossa on talvipalatsi ja Hermitage-museo (joka on toi valko-vihertävä rakennus), Aleksanterin Pylväs ja joku sotilaallinen rakennus (valko-keltaanen rakennus). Tällä aukiolla bolshevikit valtasivat talvipalatsin 1917 lokakuun vallankumouksessa.

Talvipalatsi oli kyllä upeaa katottavaa, vaikka jotenki olis odottanut että noi tummankeltaset koristeet olis ollu kultasenvärisiä, niinku ne on ehkä joskus ollukki.

Aukion vieressä oli puisto ja sitä pitkin päästiinkin Iisakinkirkolle jonka rakentaminen oli kestänyt 40 vuotta. Oltiin ekaks löydetty toinen pienempi kirkko aamulla jota luultiin Iisakinkirkoksi ja vähän tosiaan ihmeteltiin että mites nyt niillä oli niin kauna kestänyt sitä rakentaa kun se niin pienikin oli ku äiti muisti sanonnan jossa "rakennetaan kuin Iisakinkirkkoa". Täältä myös pari päivää myöhemmin näytettiin Ortodoksisen kirkon pääsiäissunnuntain jumalanpalvelusta.

Vähän matkanpäästä löydetiin kuvassa ylhäällä näkyvä ratsastaja patsas jota luultiin Vaskiratsastajaksi joka oli lahja Katariina Suurelta ensimmäiselle miehelleen joka kuoli vähän epämääräisissä olosuhteissa opakirjan mukaan eli ehkä Katariinan itsensä murhaamana. Myös Leninin kuva löytyi yhden rakennuksen seinästä niinkuin myös löytyi Stalinin patsas Iisakinkirkon viereisestä puistosta. Liikkeellä oli myös paljon merisotilaita uniformuissaan, jonka syyn saimme seuraavana päivänä nähdä. Vaaleanpunainen kaunis Stroganovin palatsi odotti meitä Nevsky Prospectia lähestyttäessä.

Pietarin joet, sillat ja niiden varsilla eriväriset empire- ja barokkityyliset rakennukset olivat kyllä yksi hienoimmista näkymistä. Ja äitiki hymyili niin kauniisti.

Nevsky Prospectin varrelta löydettiin  massiivinen Kazan Jumalanäidin katedraali. Joka oli jo aika huikea sinänsä mutta arkkitehti oli suunntellut vielä toista samanlaista peilikuvana tien toiselle puolelle.

 

Nevskyn toista puolta koristi Singer rakennus jossa oli hieno lasinen kupoli ja näköalakahvila, joka oli ollut siger-ompelukone merkin Venäjän päämaja.

 Nevskyltä käveltiin Gribojedovin kanavaa pitkin Pankkisillalle jota vartioivat tollaset siivekkäätkissaeläimet. Jossain vaiheessa oli nälkäkin jo ehtinyt yllättäämään ni ranskikset autto jaksamaan jatkaa matkaa vaikka oli lepämainoksetki aika herkullisen näkösiä.

Sitten käveltiinki samaa kanavaa takaisin Nevkylle ja senkin yli siellä meitä odottikinkauniisti iltaauringon maalama maamerkkimme eli Spas na Krovi (Verikirkko) joka oli saannut nimensä sitä kun kyseiselle paikalle oli Aleksanteri II verta vuotanut kuolettavasta haavastaan.

Toi on kyllä upeesti koristeltu kirkko ja viimeisenä päivänä tutustuttiin sisällekkin ja oli muuten aikamoinen yllätys mitä sieltä löytyi.

pääsiäisreissu pietariin

 Mä olin saannu idean läheä tutustumaan tonne meijän itänaapurin kun hirveän monet kyseli aina ulkomailla että oonko mä käynyt Venäjällä ku kerroin Suomen sijaitsevan sen vieressä ja titenkin hölmistyneenä vastasin no että en. Sitten alkoi pienessä päässä raksuttamaan kuin oli jo pari kymmentä kertaa kuullut saman kysymyksen, että niin no miksikäs en... Joten kerroin äidille ideasta ja niin päätettiin sitten pääsiäisenä lähteä perheen tyttövoimin itänaapuriin. Äidin kanssa otettin yöbussi kampista ja heti astuttiinkin eri maailmaan kun kaikki isossa röykkiössä huusi venäjäksi kuskille jotain, no onneksi sitten ku alettiin kyselemään että mitäs tässä nyt tehdään niin muut matkustajat selittivät kuskille että meillä oli varaukset ja päästiin hyvin bussiin. Bussi matka sinänsä ei ollut hirveä mukava eikä edes istuimia saannut laitettua taaksepäin, ja tietysti rajabyrokratiat kello yksi, kaksi yöllä pienessä pakkasessa ei mieltä hirveästi lämmittänyt varsinkin ku oli noin kolme eri pysähdystä samalla yhdellä rajalla. Aamulla sitten huonosti nukkuneina laskeuduttiin bussista ja alettiin suunnistaa hotellille päin. Kello oli noin seitsemä aamulla mutta onneksi löydettiin nopeasti itsemme kartalta ja aamupalalle. Aamupalamesta oli ehkä kallein ja huonoin missä kävimme matkan aikana mutta ruoka ja kahvia auttoivat kummasti väsyneitä matkailijoita. Aamu oli vähän pilvinen ja kylmä mutta pääkadun Nevsky prospectin nähtävyyksiä oli mukava tutkia.

 Ja Nevskyltä löydettiinki nopeasti Gostiny Dvor nimiseen kappakeskukseen jossa oli kaikkea Venäjä kamaa ja käsitöitä. Hiinatkaan eivät olleet niin huimia vaikka halvemmallakin löytyi muualta.

 Näitä Fabergén-munia tietenkin piti ihastella ja niin vaan sitä kummasti keksikin kaikkia käyttötarkoituksia kyseisille munille että jos vaan vaikka yhen sais...

Tässä oli näitä käsitöitä ja astiastoa jota meiltäkin löytyy mummilta perittynä.

Toisessa kerroksessa oli joitain kalliimpia merkkivaatekauppoja jotka eivät meitä niin hirveästi kiinnostaneet oltiin muutenkin vähän pitkän matkustuksen uuvuttamia mutta ainaki hauskaa meillä oli .

Sitten alkoi taas vatsaa kurnia ja löydettin tollanen pikaruokaravintola jossa otettiin perinteiset venäläiset sopat, karpalomehua joka oli tarjolla joka paikassa ja pelmenit voisulalla. Sitten taas lähdettiin ihmettelemään idän ihmeitä kuten ladoja ja kaikkea jotka oli kirjoitettu kyyrillisillä kirjaimilla :)

 Ja tässä kohtaa sitten viimeistää ihastun Pietariin, siis kattokaa noita ihania siltoja, kanavia, arkkitehtuuria ja värisävyjä, niin rauhallista ja kaunista. <3

Ja pikkuhiljaa sitten aurinkoki alko ilmestyä taivaalle ku Moyka-joen vartta käveltiin hotellille päin. Kuvissa on ylhäällä vasemmalla teatteri, alhaalla oikealla Mikhailovsky palatsi ja keskellä allekirjoittanut yrittämässä selittää äidilleen miten se kuva pitää ottaa.

Ja sitten hotellia lähestyessä alkoi spas na krovin eli kirkko veren päällä-tornit alkoivat näkymään. Hotellimme oli aivan kirkon ja sillan vieressä johon rakastavaiset kiinnittivät lukkoja sitoitumisesna merkiksi. Spas na krovin vieressä oli myös pieni turistitori josta löytyi samoja tavaroita kuin Gnostiny Dvoissa mutta hinnat oli tietenkin keskusteltavissa. Ja lääh noi kameratvaikka ei mulla mitään hajua noista olis ollukkaan mutta kun niin nättejä on :)

Paluu kotosuomeen!

Ensimmäinen helmikuuta laskeuduin suomen maaperälle uudestaan 364 päivän kuluttua lähdöstäni. Kotiin palattuani vastassa odotti hoitokissa joka viihdytti hyvin ensimmäisen viikon jonka kiduin ilman nettiä ja puhelinta (tai no puhelimen ja uuden simin sain jo hommattua parin päivän kuluttua mutta kaikki numerot oli tietenki kateissa). Lentokentältä kotiin ihmettelin näköni mustavalkoiseksi muuttumista mutta onneksi jo helmikuun puolessa välissä alkoi aurinkokin paistaa.
Vilmasta oli kyllä seuraa vaikka se tykkäsi aina hesarin päällä istuskella ja tietokoneen päällä tallustella.

 Helmikuu meni vähän unessa ja töitä hakiessa huonolla menestyksellä. Uloskin uskaltauduin pari kertaa lunta ihailemaan.Olotila oli muuten hymyileväinen ja positiivinen mutta vuoden ulkoelämään tottuneena alkoivat seinät ahdistamaan pikku hiljaa. Vaikka aika kului todella nopeasti ja maaliskuun puolella alkoi vähän harmittamaan ettei töitä ollut löytynyt vieläkään.

Noh onneksi laskiaispullat ja päivät niinkuin alhaalla piristivät mieltä aina välillä. Huhtikuun alussa sitten luovutin ja hakeuduin vanhaan työpaikkaan henkilöstövuokrausfirman kautta kassalle, ja olihan se mukavaa välillä vähän muutakin tehdä päivien kuluksi kuin eri sarjojen kaikkien tuotantokausien katsomista netistä.

Kevät tuli ja meni ja yhtäkkiä sitten olikin alle kuukausi aikaa poikaystävän saapumiselle Suomeen. Ennen sitä ehdittiin kuitenkin siskon ja äidin kanssa pyörähtää pääsiäisenä Pietarissa ja seuraavaksi siitä sitten..